Kustannusarvomenetelmässä arvioitavan kohteen arvo määritetään sen todellisten tai todennäköisten ja tarkoituksenmukaisten tuotantokustannusten perusteella. Menetelmän lähtökohtana on ajatus, että hyödykkeen arvo on vähintään yhtä suuri kuin sen valmistamiseen tarvittavat kustannukset. Kyseessä on siis eräänlainen jälleenhankinta-arvon määrittäminen. Kustannusarvoa laskettaessa otetaan huomioon kohteen kunnosta ja iästä aiheutuva arvonalennus tai -nousu.
Metsän arvon määrityksessä menetelmä soveltuu yksittäisten puiden ja taimikoiden arvon laskentaan kuten esimerkiksi hirvituhojen arviointiin. Taimikon kustannusarvo voidaan laskea prolongoimalla valitulla laskentakorolla menneisyydessä tapahtuneet taimikon perustamisesta ja hoidosta aiheutuneet kustannukset nykyhetkeen. Menetelmän käytössä on huomattava, että taimikon kustannusarvo ei välttämättä vastaa sen markkina-arvoa eli tuotantokustannus ei aina kerro kohteen todellista arvoa.
Kustannuksen loppuarvo n vuoden kuluttua saadaan kertomalla lähtöarvo prolongointitekijällä:
(1+p)n,
jossa p on laskentakorko(sadannes) ja n on odotusaika vuosina.
Esimerkki:
Taimikon perustamiskustannus on 1000 €/ha. 7-vuotiaana taimikon perustamiskustannuksen arvo 5 % korolla laskettuna on
1000 €/ha*(1+0,05)7 = 1407 €/ha
Kirjallisuutta:
Myhrberg, Olavi. 1992. Arviointimenetelmät. Teoksessa: Kiinteistöjen arviointikäsikirja. Suomen kiinteistöarviointiyhdistys. 2. painos. S. 131–160. ISBN 951-682-231-2.
Paananen, Raito. 2008. Metsäomaisuuden arviointi. Teoksessa: Satu Rantala (toim.). Tapion taskukirja. 25. uudistettu painos. Helsinki: Metsäkustannus Oy. S. 333-344. ISBN 978-952-5694-26-0.
Paananen, Raito. 2009. Metsän arvon määrityksen periaatteet ja menetelmät. Teoksessa: Metsän arvo. Metsäkustannus Oy. S. 20–117. ISBN 978-952-5694-25-3.
Ärölä, Esa. 2015. Yhteismetsän ja yhteismetsäosuuden arvo, Maanmittauslaitoksen julkaisu nro 115. Helsinki. 50 s. ISBN 978-951-48-0245-4 (verkkojulkaisu).