Aukea - A0
Siemenpuumetsikkö - S0
Ylispuustoinen taimikko - Y1
Pieni taimikko - T1
Varttunut taimikko - T2
Nuori kasvatusmetsikkö - 02
Varttunut kasvatusmetsikkö -03
Uudistuskypsä metsikkö - 04
Suojuspuumetsikkö - 05
Vajaatuottoinen metsikkö
Uudistamisajankohdan valinta
Lähteet
Kehitysluokka kuvaa puuston metsänhoidollista ja puuntuotannollista kehitysvaihetta tietyllä hetkellä puuston iän, rakenteen ja aiemman metsänkäsittelyn perusteella. Kehitysluokka määritetään vain metsämaalla kasvatettavan puujakson perusteella. Puuston vajaatuottoisuus liitetään kuhunkin kehitysluokkaan metsikön laatuna, eikä vajaatuottoinen metsikkö ole enää oma kehitysluokka. Alueelle jätettäviä säästöpuita ei oteta huomioon määritettäessä kehitysluokkien perustana olevia puustotunnuksia.
Aukea - A0
Puuton tai avohakkuun jälkeen myyntikelvotonta ja korjaamatta jäänyttä säästö- tai verhopuustoa kasvava ala. Säästö- tai verhopuuston pohjapinta-ala on alle 5 m²/ha. Aukea ala on vajaatuottoinen, jos avohakkuusta on kulunut yli neljä vuotta eikä aluetta ole viljelty ja kehityskelpoisia taimia on alle metsälainsäädännön määrittämän vakiintumisrajan tai jos luontaiseen uudistamiseen tähtäävästä hakkuusta on kulunut yli 10 vuotta Etelä- ja Väli-Suomessa tai yli 15 vuotta Pohjois-Suomessa ja kehityskelpoisten taimien määrä on alle metsälainsäädännön määrittämän vakiintumisrajan.
Siemenpuumetsikkö - S0
Männyn tai koivun luontaiseen uudistamiseen tähtäävällä hakkuulla käsitelty metsikkö, jossa taimien määrä ei ole vielä saavuttanut vakiintumisrajaa. Siemenpuuston runkoluku on männyllä yleensä 50 kappaletta hehtaarilla tai enemmän. Merkittävän kivisillä kivennäismailla ja hyvin taimettuvilla hiekkakankailla sekä soilla männyn vähimmäisrunkoluku voi olla 30 kappaletta hehtaarilla. Koivun runkoluku on 10 kappaletta hehtaarilla tai enemmän. Pohjapinta-ala on enintään 75 prosenttia harvennusmallin alarajasta. Puusto täyttää uudistuskypsyyden vähimmäisvaatimukset.
Ylispuustoinen taimikko - Y1
Kaksijaksoinen metsikkö, jossa on kasvatuskelpoinen taimikko sekä siemen-, suojus- tai verhopuustoa, ja jonka seuraava käsittely on ylispuiden poisto eli ylispuuhakkuu. Taimikon keskiläpimitta on alle 8 cm tai valtapituus männyllä ja kuusella alle 7 metriä ja koivulla alle 9 metriä. Verhopuuston keskipituus on yleensä vähintään kaksi kertaa taimikon pituus.
Pieni taimikko - T1
Taimikko, jonka keskipituus on alle 1,3 metriä ja jonka runkoluku on saavuttanut vakiintumisrajan. Alue on vajaatuottoinen, jos sen tiheys ei täytä metsälainsäädännön mukaista vakiintumisrajaa. Meneillään olevana vuonna istutetut tai kylvetyt taimikot luokitellaan aina pieniksi taimikoiksi.
Varttunut taimikko - T2
Taimikko, jonka keskipituus on yli 1,3 metriä ja jonka keskiläpimitta rinnankorkeudelta on alle 8 cm tai valtapituus on männyllä ja kuusella alle 7 metriä ja koivulla alle 9 metriä. Taimikon runkoluku ylittää uusimistiheyden. Muussa tapauksessa alue on vajaatuottoinen.
Nuori kasvatusmetsikkö - 02
Metsikkö, jonka keskiläpimitta rinnankorkeudella on vähintään 8, mutta enintään 16 cm. Valtapituus havupuumetsikössä on yli 7 metriä ja koivikossa yli 9 metriä. Nuoren kasvatusmetsikön keski-ikä on enemmän kuin 0,4 mutta vähemmän kuin 0,8 kertaa vastaavan kasvupaikan suosituskiertoaika.
Varttunut kasvatusmetsikkö -03
Metsikkö, jonka keskiläpimitta rinnankorkeudella on yli 16 cm, mutta joka ei täytä suositeltavaa uudistamiskeskiläpimittaa, tai metsikkö, jonka kesi-ikä on vähintään 0,8 kertaa suosituskiertoaika, mutta ei sitä vielä ole saavuttanut.
Uudistuskypsä metsikkö - 04
Metsikkö, jonka pohjapinta-alalla painotettu keskiläpimitta on tavoittanut vähintään suositeltavan uudistamisläpimitan tai keski-ikä uudistamisiän. Ojitetuilla turvemailla, joilla puusto on syntynyt ennen ojitusta , uudistuskypsyyttä on arvioitava ensisijaisesti puuston kasvun ja järeyden perusteella.
Suojuspuumetsikkö - 05
Kuusen luontaiseen uudistamiseen tähtäävällä hakkuulla käsitelty metsikkö, jossa taimien määrä ei vielä ole riittävä ja jossa syntynyttä kehityskelpoista taimiainesta suojataan suojuspuustolla heinältä, hallalta yms. vaaratekijöiltä. Suojuspuut ovat yleensä kuusen lisäksi mäntyä tai koivua. Suojuspuuston runkoluku on yleensä vähintään 100 kpl/ha ja pohjapinta-ala on enintään 75 prosenttia harvennusmallien alarajasta. Verhopuusto, jossa on tukkikokoista puuta ja jonka pohjapinta-ala on yli 5 m2/ha, kuuluu suojuspuumetsiköihin, kunnes vakiintumisen edellyttämä taimitiheys on saavutettu.
Vajaatuottoinen metsikkö
Metsikkö on kehityskelvoton, jos sen uudistaminen jo ennen suositellun uudistamisjäreyden tai -iän saavuttamista on puuntuotannollisesti tarkoituksenmukaisempaa kuin metsikön edelleen kasvattaminen tai jos suositellun uudistamisajankohdan jo sivuuttaneen metsikön kasvu on vähäinen.
Metsikön vajaatuottoisuus voi johtua puuston liian vähäisestä määrästä, vähäarvoisesta puulajista tai liian vähäisestä kasvusta, jonka syynä voi olla puuston huono kasvukunto, metsänhoidollisesti sopimaton puulaji kasvupaikkaan nähden, puuston korkea ikä tai metsätuho.
Uudistuskypsä metsikkö on yleensä vajaatuottoinen, jos sen nettokasvu on alle puolet sellaisen hoidetun metsikön kasvusta, joka on juuri saavuttanut uudistuskypsyyden.
Metsikkö on liian vähäisen puuston takia vajaatuottoinen, jos kasvupaikalle metsänhoidollisesti sopivien puulajien muodostaman puuston pohjapinta-ala tai runkoluku on alle 50 prosenttia metsänhoitosuositusten harvennusmallien vähimmäisrunkoluvusta tai pohjapinta-alasta. Metsikön tasa-asentoisuuden, hyvän laadun ja kasvukunnon perusteella em. pohjapinta-alat tai runkoluvut alittavakin puusto voidaan kuitenkin katsoa kehitettäväksi kelvolliseksi.
Metsikkö on kehityskelvoton, jos sen pääpuulaji on taloudellisesti vähäarvoinen tai kasvupaikalle metsänhoidollisesti sopimaton. Taloudellisesti vähäarvoisia metsiköitä ovat yleensä harmaalepikot. Kasvupaikalle sopimattomia pääpuulajeja ovat usein haapa muilla kuin lehtomaisilla ja parhailla tuoreilla kankailla, hieskoivu kivennäismailla lukuun ottamatta soistuneita tai männylle liian hienojakoisia maita ja kuusi kuivilla kankailla ja vastaavilla turvemailla sekä useimmiten myös kuivahkoilla kankailla ja vastaavilla turvemailla.
Harkittaessa metsikön vajaatuottoisuutta on kasvupaikalle metsänhoidollisesti sopimattoman puulajin muodostamassa metsikössä otettava huomioon metsikön kehitysvaihe ja puuston kasvukunto. Jos merkittävä osa puustosta on kasvatettavissa kohtuullisessa ajassa arvokkaammaksi puutavaralajiksi, metsikköä voidaan pitää toistaiseksi kehitettäväksi kelvollisena.
Terveiden, kasvupaikalle soveltuvien jalojen lehtipuiden muodostamat metsiköt ovat kehityskelpoisia.
Viljavan kasvupaikan poikkeuksellisen huonolaatuinen, mutta hyväkasvuinen männikkö, jota pidetään hyvän kasvunsa vuoksi kasvatuskelpoisena, voidaan kuitenkin huonon laatunsa vuoksi uudistaa vajaatuottoisena.
Uudistamisajankohdan valinta
Metsikkö voidaan uudistaa, kun se on puuston järeyden tai iän perusteella uudistuskypsä. Ensisijainen peruste on puuston järeys, jonka kehitys määräytyy kasvupaikan, puulajin ja tehtyjen harvennusten mukaan. Mitä viljavampi kasvupaikka on, sitä järeämmäksi puusto kannattaa yleensä kasvattaa. Samoin teknisesti hyvälaatuisissa ja hyvin hoidetuissa metsiköissä puustoa on edullista kasvattaa kookkaammaksi kuin huonolaatuisissa metsiköissä.
Lähteet
Pohjois-Suomen metsänhoitosuositukset. Pohjois-Pohjanmaan, Kainuun ja Lapin metsäkeskukset. 2007.
Hyvän metsänhoidon suositukset. Metsätalouden kehittämiskeskus Tapio. Helsinki 2006. s.85 - 86.