Tavallisimmin turvemaiden arviointi tulee ajankohtaiseksi korvaamisasiaksi silloin, kun valtio hankkii suojelualueiksi sellaisia soita, joilla on tai voi olla potentiaalia turpeen tuotantoalueena. Tällöin arvioitava kohde voi olla sellainen, jolla tuotanto on jo käynnissä tai sellainen, jonka osalta vastaisen tuottoarvon korvaamista vaaditaan. Arvioinnin ongelma ensin mainituissa tapauksissa liittyy yritystulon menetykseen (joudutaanko tuotanto lopettamaan, mitkä ovat tuotannon uudelleen järjestelymahdollisuudet jne.) ja jälkimmäisessä tapauksessa sen ratkaisemiseen, soveltuuko suo ja siellä nostettavissa oleva turve ominaisuuksiensa puolesta hyötykäyttöön (onko esiintymä kokonsa ja syvyytensä puolesta kannattavasti hyödynnettävissä, sijaitseeko se kysyntäalueen vaikutuspiirissä jne.). On kyse sitten ensiksi tai toiseksi mainitusta tapauksesta, tulee korvauskäsittelyssä arvioitavaksi omaisuuttaan luovuttamaan joutuneelle aiheutuneen menetyksen suuruus.
Tässä yhtyedessä esitetään arvioinnin perusteet sellaisille suoalueille, joilla ei ole tuotantoa käynnissä. Huomio keskitetään sellaisten suoalueiden arviointiin, joilla voi olla potentiaalia turvetuotannossa.Yritystulon menetyksiä ei siten tässä selvityksessä arvioida. Yritystulonmenetyksen arviointia on käsitelty esimerkiksi Viitasen ja Saaren teoksessa ”Yritystulon menetysten arviointi lunastustoimituksissa (1988)” sekä Löfstedtin teoksessa ”Elinkeinomenetysten arviointi lunastustoimituksissa (1983)”.