Estehaitta

 

Yleistä
Uudet peltopylvästyypit

Voimalinjalunastuksiin liittyviä käsitteitä
    Estealalla
    Pylväsalalla
    Korvaukset
Estehaittatutkimuksen kenttämittaukset 2001
    Kenttäkokeet
    Tuloksiin vaikuttavat tekijät
    Suoritusajan työmenekin normalisointi
    Rikkakasvien hävitys estealoilta
Tutkimustulosten erot 1970-luvun kokeisiin
Estehaittakorvaus ja sovellusohjeet
    Lisätyön perustiedot
    Lisätyön hinnoittelu
    Pellonkäyttö
    Sovellusohjeet
        Estealan koko
        Esteen sijainti pellolla
        Viljelyn tuotantosuunta
        Ajo- ja työtekniikka
        Voimaperäisyysaste
        Viljelyvaikeus
        Ojitustapa
        Lohkon koko ja muoto
    Laskentakorko
    Haittakorvauksen päivitysindeksin tarkastelu
    Maksuhalukkuuskysely vuodelta 2001
Kirjallisuus
Muut

Yleistä

Estehaittaa aiheuttavat peltoviljelylle sähkön siirto- ja jakeluverkoston ja puhelinlinjojen pylväät lisärakenteineen sekä maanalaisten johtojen ja kaapeleiden maanpäälliset osat kuten merkkipaalut, tuuletusputket ja kaivorakenteet.

Peltolohkolla olevan suurjännitelinjan tai jakelulinjan pylvään vaikutusta peltolohkon kauppa-arvoon ovat tutkineet hintamallien avulla Myyrä ym. (2017). Viidestä hintamallista neljässä pylväälle ei saatu tilastollista merkitsevyyttä kauppahintaan. Tähän arvioitiin vaikuttavan peltokauppojen melko alhainen lukumäärä ja se, että eri maanomistajat kokevat haitan eri suuruisena. Etelä-Suomen alueellisessa taaksepäin askeltavassa hintamallissa saatiin viitteitä suurjännitepylvään hintavaikutuksen olemassaolosta. Suurjännitepylvään todettiin laskevan pellon hehtaarihintaa, mutta vaikutuksen hajonta oli suuri. Suuren hajonnan arvioitiin johtuvan em. heterogeenisuudesta.

Luotettavien hintamallien puuttuessa estehaitan arviointia on lähestyttävä kauppa-arvomenetelmän sijaan kustannus- ja tuottoarvomenetelmillä. Korvausarvioinnin lähtökohtana on, että esteiden vuoksi peltotöiden kustannukset kasvavat. Esteen kiertämisen vuoksi ajettava matka kasvaa ja ajonopeutta hidastetaan esteen luona. Lisäksi estealueella viihtyvien rikkaruohojen sekä kasvitautien leviäminen tulee estää ylimääräisin torjuntatoimin. Haittavaikutuksiin kuuluu myös pellon tuoton aleneminen, koska esteen välittömässä läheisyydessä ei voida lainkaan viljellä ja hieman laajemmalla alueella viljelyn laatu kärsii.

Esteiden ohittamisen ajotekniikassa on viljelijäkohtaisia eroja, mutta myös esteen rakenteella on vaikutuksia ajotekniikan valintaan. Karkeasti ottaen viljelyn ajotekniikkaa voidaan kuvata kahdella eri tavalla:

• tarkka ajo esteen ympäri minimoiden viljelemätön ala tai
• nopea esteen ohitus sujuvin ajolinjoin.

Vuoden 2002 kenttäkokeissa päädyttiin käyttämään jälkimmäistä ajotekniikkaa.  Ajotekniikan ideana on työn rationalisointi niin, että esteestä aiheutuva työnmenekki on mahdollisimman vähäinen. Samalla viljelemättä jäävä alue on suurempi kuin tarkkaa aluerajausta ja hyvää työnjälkeä tehtäessä. Työmenetelmän valintaa puoltaa pienemmät riskit turvallisuuden ja koneiden rikkoutumisen kannalta. Ohjearvojen laskennassa on rikkaruohoriski otettu huomioon lisätyöajasta johtuvana kustannuksena perustuen siihen, että pylväiden ympärys ruiskutetaan lisälaitteella ruiskutustyön yhteydessä.  Voimajohtoalueiden lunastuksissa peltopylväiden alle jäävä alue ja niihin liittyvä huoltoalue (pylväsala) korvataan maapohjakorvauksena.  Tämä alue on sen verran iso, että se vastaa viljelemättä jäävää aluetta.        

Taulukoissa esitetyt ohjeelliset estehaittakorvaukset sisältävät vain korvauksen lisääntyneestä työnmenekistä. Arviointimenetelmästä riippuu, kuinka sadon alenemisesta, maataloustukien menetyksestä, survoutumisesta ja maan tiivistymisestä aiheutuva haitta korvataan. Myyrä ym. (2017, s. 28) ovat huomauttaneet, että estehaitan arvioinnissa tulisi huomioida myös törmäysriski. Työsaavutukseltaan suuren koneen seisominen kiireaikana pylvääseen törmäämisen vuoksi saattaa heidän näkemyksensä mukaan aiheuttaa viljelijälle merkittäviä kustannuksia töiden oikea-aikaisuuden lykkääntymisen vuoksi. 

Jos uusi johto rakennetaan vanhan jo olemassa olevan johdon kanssa samalle johtokadulle, tulee korvauksia laskettaessa ottaa huomioon vanhan johdon vaikutus korvauksiin.

Estehaittakorvausten arvioinnissa viljelykierto otetaan huomioon kasvulohkokohtaisesti tai tilakohtaisesti. Korvauksen suuruus määräytyy estealan koon ja muodon mukaan.

Estetyypeittäiset vuotuiset menetykset on ilmoitettu viljelykasveittain ja pääomitetut korvaussuositukset on esitetty viljelykierroittain:

Viljelykasveittain:
este pellon keskellä
este pellon reunassa

Viljelykierroittain:
este pellon keskellä
este pellon reunassa

Uudet peltopylvästyypit

Fingrid on kehittänyt kaksi uutta peltopylvästyyppiä: peltopylväs 400 kV neljällä tukijalalla ja 110 kV kahdella tukijalalla. Ne ovat vapaasti seisovia ts. niissä ei ole haruksia eli tukivaijereita. Lisäksi pylvään kunkin tukijalan ympärillä on suojakaide (kuva 1, kuva 2). Tarkoitus on, että tavallisilla peltotyökoneilla ajetaan pylvään läpi. Ensimmäiset uudentyyppiset pylväät on rakennettu vuonna 2013, joten käytännön kokemusta niiden läheisyydessä tapahtuvasta viljelystä ei juuri ole.

Näille pylvästyypeille on määritelty ohjeelliset korvaukset, jotka perustuvat vuoden 2002 kenttäkokeisiin ja harkintaan. Ne on laskettu vain viljelykierroittain ja sijainniltaan pellon keskellä olevina. Vähiten haittaa syntyy, kun isolla peltopylväällä voidaan ajaa suoraan suuresta aukosta läpi tai kun pieni pylväs seisoo yhdensuuntaisesti ajosuunnan kanssa. Korvaussuositus löytyy taulukosta: Uusi peltopylvästyyppi keskellä peltoa: Korvaus. Vinottain ajosuuntaan nähden sijaitsevien pylväiden korvaamiseen on ohjeita em. taulukon alareunassa. Jos uusi pylvästyyppi on pellon reunan läheisyydessä, korottaa se muiden pylvästyyppien tapaan korvausta 15-25 %. Osittain pellolla sijaitsevat pylväät arvioidaan estealansa perusteella.

Voimalinjalunastuksiin liittyviä käsitteitä

Voimajohtopylväiden ja voimajohtojen alle jäävät alueet pysyvät maanomistajan omistuksessa ja hallinnassa. Käyttöoikeuden supistus antaa yhtiölle käyttöoikeuden omistajana oikeuksia käyttää johtoaluetta sekä ylläpitää pylväsrakenteiden välillä huoltouraa (pellolla yleensä kahden metrin levyisenä).

Johtoaukeaa saa viljellä ja johtojen alla voi vapaasti liikkua tavanomaisilla maatalouskoneilla. Pylväsrakenteiden läheisyydessä on maatalouskoneilla työskenneltäessä noudatettava varovaisuutta. Turvallisuusohjeiden mukaan on työkoneella liikuttaessa koneen ja kuorman vähimmäisetäisyys virtajohtimen alla 0,4 kV:n pienjännitejohdolla ja 20 kV:n suurjännitejohdolla 2 metriä, 110 kV:n suurjännitejohdolla 3 metriä ja 400 kV:n suurjännitejohdolla 5 metriä.

Estealalla

tarkoitetaan esteen (yleensä pylvään) ja siihen liittyvien harusten yms. rakenteiden rajoittamaa alaa. Esteala on yleensä suunnikkaan muotoinen ja se määritetään lävistäjämittojensa mukaan. Lävistäjämitoista ensin mainitulla tarkoitetaan aina pääajosuuntaa vastaan kohtisuoraa lävistäjää ja sitä nimitetään esteen leveydeksi. Esteen syvyys on puolestaan se lävistäjä, joka on ajosuunnan suuntainen.

Pylväiden rakenteesta johtuen perustuspilareiden ja harusten etäisyydet riippuvat pylvään korkeudesta. Yleispiirustuksissa on taulukkomuodossa esitetty mm. pylvään korkeus ja sitä vastaavat perustusten ja harusten etäisyydet (h = pylvään korkeus, a = pilarin etäisyys pylvään keskipisteestä, b = haruksen etäisyys pylvään keskipisteestä). Koska samalla voimajohdolla on yleensä useita erilaisia pylvästyyppejä ja esteala saattaa vaihdella myös maaston kaltevuuden takia, lunastustoimituksissa on muodostunut käytännöksi, että esteala mitataan maastossa erikseen joka pylvään kohdalla.

Katso Estealalojen kokoja sekä pylväskuva edestä ja sivulta.

Pylväsalalla

tarkoitetaan pylvään alle jäävää aluetta ja sen ympäriltä varattavaa huoltoaluetta. Lunastuslupa haetaan yleensä siten, että ojia tai muita kaivauksia ei saa tehdä eikä tieoikeutta perustaa kolmea metriä lähemmäksi pylväiden rakenteita. Tästä johtuen käytännöksi on muodostunut, että pylväsala muodostuu alueesta, joka ulottuu 3 metriä rakenteiden ulkopuolelle. Koska estealan kohdalla esitetyt mitat ovat pylvään keskipisteestä perustuksen keskipisteeseen ja vastaavasti harusvartaan päähän, pylväsalaa määritettäessä on em. mittoihin lisätty 0,3 m, katso liitepiirros.

Korvaukset

Lunastustoimituksissa pylväsalasta ja huoltourasta maksetaan kertakaikkinen korvaus. Korvaus luetaan kohteenkorvaukseksi ja se vastaa pellon käypää hintaa. Samaa menettelyä käytetään toistaiseksi uusien peltopylvästyyppien osalta.

Korvaus estehaitasta lasketaan vain lisääntyneen työnmenekin perusteella. Sadon alenemisesta, survoutumisesta ja maan tiivistymisestä johtuvan haitan on katsottu sisältyvän pylväsalan perusteella maksettavaan kohteenkorvaukseen. Lisäksi lunastustoimituksessa voi tulla arvioitavaksi haittoja ja vahinkoja esimerkiksi ojitukseen tai linjan rakennustöihin liittyen. Voimalinjan kunnossapitoon liittyvien vahinkojen korvaamisesta voimayhtiö sopii yleensä maanomistajan kanssa tapauskohtaisesti.

Estehaittatutkimuksen kenttämittaukset 2001

Kenttäkokeet

Kenttäkokeiden tausta ja tulokset on esitetty julkaisussa "Esteiden aiheuttamien haittojen arvo peltoviljelyssä" (Karttunen ym. 2002).

Kenttämittauksin selvitettiin erityyppisten esteiden peltoviljelyn työvaiheille aiheuttaman haitan suuruus nykyaikaisia työmenetelmiä sekä työkoneita käyttäen. Perusoletuksena kenttämittauksissa käytetyille ajo- ja työtekniikoille oli tavanomainen hyvä sekä samalla työnkäytöllisesti taloudellinen ja työturvallinen viljelytapa.

Esterakenteiden rajaamalla alueella ei tehty mitään viljelytoimenpiteitä. Esteet kierrettiin lisäksi hieman kauempaa kuin viljelijöillä on keskimäärin tapana. Näin haluttiin parantaa työturvallisuutta, välttää konevaurioita sekä pienentää työn keskeytymisen riskiä. Tällöin ei ajonopeutta tarvinnut juurikaan hidastaa, mutta ajettava matka kasvoi vastaavasti hieman. Rikkakasvit torjuttiin estealalta nykyaikaisin menetelmin ruiskuun liitettävän lisälaitteen avulla niin, ettei esterakenteiden rajaamalla alueella liikuttu työkonein.

Kenttämittaukset tehtiin kymmenellä eri työkoneella, joista kukin edusti mahdollisimman laajaa työkoneryhmää. Mittauksissa kellotettiin esteen kiertämiseen sekä tarvittaessa "parsinta-ajoon" kuluvan työaika. Tästä ajasta vähennettiin esteettömään vastaavaan työsuoritukseen kuluva aika. Erotuksena saatu aika normalisoitiin vastaamaan todellista työajan kasvua.

Estetyyppejä lavastettiin koelohkoille viisi erilaista, joista kukin neljällä eri tavalla siten, että työkoneella ajettiin joko harusten myötäisesti tai niiden vastaisesti ja samat ajot tehtiin pellon laidassa sijaitsevalla esteellä. Kenttämittauksissa käytetyt viisi estetyyppiä edustavat käytännössä kohtuullisen hyvin yhtätoista erilaista pelloilta tavattavaa estetyyppiä. Ne kattavat pääpiirteittäin kaikki merkittävät infrastruktuuriin kuuluvat ja peltoviljelylle haittaa aiheuttavat rakenteet.

Tuloksiin vaikuttavat tekijät

Estehaitan laskennan perusteeksi mitatut lisäajat ovat käytännön syistä suuntaa antavia. Maata muokkaaviin sekä sadon käsittelyyn ja korjuuseen liittyvät peltotyöt ja niihin kuluva työaika riippuvat mm. seuraavista tekijöistä (eivät tärkeysjärjestyksessä):

1. Maalaji. Ajonopeudessa on merkittävä ero multamaiden ja savimaiden välillä esimerkiksi kultivoitaessa, äestettäessä sekä kynnettäessä ts. maata muokkaavia töitä tehtäessä.
2. Maaperän kosteus ja kivisyys. Kivisyys haittaa maata muokkaavia töitä. Liika kosteus aiheuttaa mm. ajouria sekä maan tiivistymistä raskaita työkoneita käytettäessä.
3. Kasvuston kosteus ja viljan lakoisuus. Kosteaa lakoviljaa puitaessa on puintinopeus hyvin pieni. Samoin kosteaa nurmea niitettäessä työ hidastuu.
4. Vetokoneen (traktorin) teho vs. kulloisissakin olosuhteissa vaadittu vetoteho. Jos traktori on teholtaan liian heikko työkoneen ja olosuhteiden vaatimaan tehoon nähden, hidastuu työ merkittävästi ja työjälki voi heikentyä.
5. Traktorin renkaiden kunto, paripyörät. Kuluneet renkaat luistavat liikaa ("sutivat") optimi-luistoon (10 - 15 %) verrattuna. Paripyörillä saadaan vähennettyä maan tiivistymistä.
6. Työntekijän ammattitaito mukaan lukien riskinottotaipumukset sekä asenne. Onko periaatteena viljellä jokainen neliömetri lohkosta vai voidaanko tarkkuudesta tinkiä tarvittaessa? Tärkein tekijä!
7. Käytettävissä oleva työaika (sesonkikausi). Kiireestä ja pitkistä työpäivistä aiheutuvasta väsymyksestä voi aiheutua työtapaturmia sekä heikentynyt työjälki ja hidastunut työ.
8. Urakointityö/itse tehty työ. Varsinkaan urakoijalla ei ole varaa tinkiä työn laadusta. Urakoin-nissa käytetään usein suuria ja tehokkaita työkoneita.
9. Työkoneen kunto. Heikosti huollettu työkone voi särkyä tai toimia puutteellisesti, jolloin työaikaa kuluu korjauksiin tai hidastuneeseen työntekoon.
10. Työkoneen työleveys. Laajaulotteiset työkoneet nopeuttavat työntekoa, mutta vaativat traktorilta enemmän tehoa ja työntekijältä ammattitaitoa.
11. Työkoneen säädettävyys. Uusia työkoneita voidaan säätää monin eri tavoin vastaamaan muuttuvia työskentelyolosuhteita.
12. Työkoneen malli. Mm. äestyyppi lisävarusteineen on valittava kunkin tilan tarpeisiin/urakoijalla asiakkaiden keskimääräistä tarvetta varten.
13. Salaojitus/avo-ojitus. Salaojitetuilla peltolohkoilla on työskentely helpompaa ja nopeampaa kuin avo-ojitetuilla peltolohkoilla.
14. Lohkon koko ja muoto. Pienet ja epäsäännöllisen muotoiset lohkot vaativat suhteessa eniten työaikaa.
15. Valaistusolosuhteet. Hämärän aikaan ja varsinkin yöllä työskenneltäessä kasvaa esteiden aiheuttama työturvallisuusriski. Kaikkia esteitä ei ole merkitty heijastimin, kuten olisi suotavaa. Lisäksi osa esteistä peittyy kasvustoon.

Lisäksi on huomattava, että varsinaisen estealueen ulkopuoliselle alueella aiheutuu haittaa maakerroksia sekoittavasta kaivutyöstä ja kaivumaiden siirrosta useammaksi vuodeksi. Tämä johtuu maan pH-tason sekä mururakenteen heikkenemisestä sekä mahdollisista pintaan nousseista kivistä.

Lisäksi perussalaojitus sekä täydennys- ja uusintasalaojitus vaikeutuvat esterakennelmien takia. Salaojat kulkevat pellolla noin 15 - 16 metrin välein eikä salaojituskone ei voi kulkea aivan pylvään vierestä. Salaojitus voi katkoa korkeajännitepylväiden maadoitusjohtoja.

Viljelytöissä kynnös jää epätäydelliseksi, mikä vaikeuttaa myös kylvömuokkausta sekä näkyy sadon määrän ja laadun heikkenemisenä. Kasvinsuojeluruiskutuksessa jää sekä ruiskuttamattomia alueita että tuplaruiskutettuja alueita, joista erityisesti jälkimmäisellä (esim. kasvunsääteet) on vaikutusta sadon arvoon.

Suoritusajan työmenekin normalisointi

Kenttäkokeissa mitatut lisäajat on normalisoitu todellisen työajan menetystä kuvaaviksi normalisointikertoimen 1,31 avulla, jolla otetaan huomioon normaaliin työskentelyyn kuuluvaa osuutta valmistelu- ja elpymisajoista ja erilaisista apuajoista ja häiriöajoista. Estehaittatutkimuksessa ei käytetä ns. joutuisuuslisää, koska työnmenekkimittausten perusoletus on, että työt tekee ammattitaitoinen työntekijä, olosuhteet (säätila, koneiden kunto, maaperän ja kasvuston tila jne.) ovat keskimääräiset ja työsaavutus on vakio.

Rikkakasvien hävitys estealoilta

Koska estealoille ei ajeta traktorilla ja maata muokkaavilla koneilla tai kasvinsuojeluruiskun kanssa, on ko. alueelle kasvavat rikkakasvit hävitettävä muilla keinoin. Muuten ne levittäytyvät myös estealan viereen hyötykasvien alueelle heikentäen sadon määrää ja laatua.

Estealoille kannattaisi periaatteessa kylvää monivuotinen nurmi, koska se estää tehokkaasti rikkakasvien siementämistä. Heinänsiemen tulee kylvää muokattuun maahan, mutta maan muokkaus on esteen takia hankalaa, ellei mahdotonta suurilla työkoneilla tehtynä. Heinänsiementä kylväen voidaan vuosien mittaan säästää työaikaa vähentyvän rikkakasvien torjuntatarpeen ansiosta.

Rikkakasvien torjunta käsityönä kuokalla kitkemällä on varsin työlästä. Työ voidaan tehdä myös käyttämällä raivaussahan siima- tai vaijerileikkuria taikka levittämällä torjunta-aine käsikäyttöisellä tai moottoroidulla reppuruiskulla. Luonnonmukaisessa tuotannossa voidaan rikkakasvit torjua liekittämällä.

Traktorin nostolaitteeseen kiinnitettävän tai hinattavan kasvinsuojeluruiskun kanssa ei estealoille työturvallisuussyistä eikä käytännön työteknisistä syistä ajeta. Kasvinsuojeluruiskuun kiinnitettävän käsisuuttimen avulla ruiskutus estealalla voidaan tehdä nopeasti. Lisävaruste vaatii asennustyön sekä tarvittavina osina mm. käsisuuttimen, muoviletkun, kiinnitystelineen ja pikaliittimiä. Estealan ruiskutukseen menevästä ajasta pääosa kuluu ruiskutuksen valmistelu- ja lopettelutöihin. Normaalin kasvinsuojeluruiskutuksen aikana tehtyyn käsinruiskutukseen kuluu 15-20 m²:n estealalla noin neljä ja puoli minuuttia, 50-60 m²:n estealalla noin viisi minuuttia ja 250-300 m²:n estealalla noin yhdeksän minuuttia. Jos työ tehdään erillisenä, on työaikaan laskettava työkoneen kuntoonlaitto, säiliön täyttö sekä siirtymiset. Ruiskuttaessa on ehdottomasti käytettävä henkilökohtaisia suojavälineitä - suojahansikkaita, kumisaappaita ja suojahaalaria.

Kaivonkannet, kiven lohkareet, merkkitolpat sekä I-tolpat voidaan ruiskuttaa siten, että saavuttaessa normaalin ruiskutuksen yhteydessä esteen luo, suljetaan kaikki muut puomiston osat, paitsi lähinnä estettä oleva lohko. Vauhtia selvästi hidastaen kierretään mahdollisimman läheltä esteen ympäri esteala ruiskuttaen. Kierron jälkeen aukaistaan kaikki ruiskun hanat ja jatketaan normaalisti eteenpäin. Työturvallisuus kuitenkin vaarantuu jossain määrin näin tehden ja lisäksi tallataan hyötykasveja. Kellotettu lisäaika em. tavalla toimien on 15 - 20 sekuntia/I-tolppa tai vastaava este. Ruiskuttamatta jää noin 2 - 3 m².

Tutkimustulosten erot 1970-luvun kokeisiin

Merkittävimmät erot valmistuneen tutkimuksen ja Oksasen ym. (1973) pylväshaittatutkimuksen kuin myös ruotsalaisen tutkimuksen (Förslag till...1974) välillä aiheutuvat kolmenkymmenen vuoden aikana tapahtuneesta teknisestä kehityksestä. Traktoreiden, puimureiden ja peltoviljelykoneiden teho ja työleveys ovat kasvaneet merkittävästi. Edellä mainitut seikat sekä kokonaan uudet konemallit, muutokset viljelytekniikoissa, luomutuotanto ja mm. urakointi sekä tilayhteistyö ovat muuttaneet esteiden peltoviljelylle aiheuttaman haitan määrää ja laatua.

Tutkimuksen suoritustavassa oli myös eroja. Tässä tutkimuksessa ei pystytetty käytännön syistä (suuret pylväät) oikeita tolppia koelohkoille, vaan ne lavastettiin helposti siirrettävillä lasikuitukepeillä. Pellolle mitattiin pylväslavasteen koosta riippuen joko 40 tai 50 metrin matka, jonka keskelle lavaste sijoitettiin. Kulloinkin kyseessä olleella työkoneella ohitettiin este niin monta kertaa, kuin se käytännössä haittasi työntekoa. Vertaamalla toisiinsa haitattomien ja esteen haittaamien ajokertojen aikoja saatiin selville pylvään aiheuttaman tehollisen työajan menetys.

Oksasen ym. (1973) tutkimuksessa pystytettiin pellolle kuusi erityyppistä oikeaa pylvästä, joiden jokaisen ympärille mitattiin 30 x 30 m alue. Tämä alue ajettiin kokonaisuudessaan jokaisella tutkittavalla työkoneella. Vertaamalla toisiinsa haitattomien ja pylvään haittaamien ajokertojen aikoja saatiin selville pylvään aiheuttaman tehollisen työajan menetys.

Molemmissa tutkimuksissa kellotettiin lisäajat siten, että yksi tulos saatiin ajettaessa pylvään ja haruksen suuntaan ja toinen tulos ajettaessa kohtisuoraan pylvään ja haruksen muodostamaan linjaa vastaan. Nyt valmistuneessa tutkimuksessa kellotettiin molemmat em. tavat myös tilanteessa, jossa oli kyseessä ns. ojanvarsipylväs (pylväs 2,5 m ojasta/lohkon reunasta).

Aikaisemmissa korvaussuosituksissa käytetyssä ruotsalaisessa tutkimuksissa (Förslag till...1974) ja Oksanen ym. (1973) tutkimuksessa pyrittiin "parsimaan" esteala mahdollisimman tarkasti. Tämä perinteisen tarkka parsintatapa katsottiin valmistuneessa tutkimuksessa vanhentuneeksi menetelmäksi ja siirryttiin noudattamaan tavanomaista hyvää ja samalla työnkäytöllisesti taloudellista ja työturvallista viljelykäytäntöä. Tästä syystä esteiden aiheuttamat kellotetut lisäajat pienenivät. Lisäksi rikkakasvien torjunta estealoilta tehtiin uudella menetelmällä, jonka työnmenekki oli huomattavasti pienempi kuin aikaisemmin käytettyjen korvaussuositusten lähtötietoaineistossa.

Estehaittakorvaus ja sovellusohjeet

Lisätyön perustiedot

Estealan kiertämiseen kuluvat lisäajat eri estetyypeille on esitetty julkaisussa "Esteiden aiheuttamien haittojen arvo peltoviljelyssä" (Karttunen ym. 2002). Estehaitan laskennassa on normalisointikertoimen lisäksi käytetty riskilisää (0,3 %), jonka avulla otetaan huomioon esteen aiheuttamaa työkoneen rikkoutumisriskin kasvua.

Estehaittakorvauksen laskennan lähtökohtana on viljelykasvikohtainen esteestä aiheutuvan lisätyön kustannus. Korvaukset esitetään yleisimmille estetyypeille.

MTT:n julkaisuun (Karttunen ym. 2002) liittyvä laskentamalli mahdollistaa korvausten laskennan myös mitoiltaan sellaisille estealoille, jotka eivät olleet kenttäkoemittausten kohteena. Tällöin laskennassa tarvittavia mitattavia arvoja on jouduttu estimoimaan erilaisten funktioiden avulla.

Korvaussuosituksena esitettävät taulukot poikkeavat MTT:n julkaisun yhteydessä esitetyistä tuloksista konehinnoittelun osalta. Lisäksi on tehty tarkennuksia lisäaikoihin niin, että estealan muutokset ovat loogisessa suhteessa lisäaikojen muutoksiin. Myös koneistukseen ja ajokertojen lukumäärään eri työvaiheissa on tehty pieniä muutoksia.

Lisätyön hinnoittelu

Ihmis- ja konetyön hinnoitteluun on useita menetelmiä ja niiden valintaan liittyy tiettyjä arvolatauksia. Korvaussuosituksissa on periaatteena, että työtuntikustannukset perustuvat todelliseen tilanteeseen ja ne otetaan lähtökohtaisesti markkinoilta. Tarkoituksena oli alun perin käyttää maatalouskoneilla tehtyjen urakointitöiden hintoja, joita Työtehoseura on selvittänyt kyselytutkimuksin. Käytännössä urakointihintoja ei saatu kaikille tarvittaville koneyhdistelmille ja osassa konehintoja oli ristiriitaisuutta verrattaessa koneita keskenään. Kun puuttuville koneille saadut laskennalliset urakkahinnat poikkesivat eri tavoin kyselyyn perustuvista urakkahinnoista, päädyttiin kaikille koneille käyttämään laskennallista vuokrahintaa. Vuokrahintalaskelma perustuu koneiden isompaan vuotuiseen työtuntimäärään kuin normaalissa tilakohtaisessa käytössä. Ihmistyötunti hinnoitellaan silloin vastaavasti vieraan työvoiman mukaan.

Pellonkäyttö

Pellon käyttö vaikuttaa merkittävästi haitankorvauksen suuruuteen. Estehaittaa laskettaessa on otettava huomioon kasvulohkokohtainen tai tilakohtainen viljelykierto. Erityyppisten maatalouskoneiden käyttö tulee näin menetellen otetuksi huomioon eikä koneistuksen tarkka selvittäminen ole korvaustilanteessa yleensä tarpeen.

On huomattava, että maatalouden pinta-alaperusteisia tukia laskettaessa esteiden pinta-alat vähennetään peruslohkon pinta-alasta kulloinkin vallitsevien tuliehtojen edellyttämällä tavalla (peruslohkolla pysyvästi viljelemättömät alat lasketaan yhteen, tukien maksatuksen pienin mittayksikkö on tällä hetkellä 0,01 ha). Tuottoperusteisessa tarkastelussa tuen poisjääminen lisää estehaitan arvoa.

Sovellusohjeet

Estealan koko

Esteala määritetään ajosuunnan mukaisesti niin, että pääajosuuntaan kohtisuorassa oleva esteen suurin ulottuvuus on esteen leveys ja ajosuunnan mukainen suurin ulottuvuus syvyys. Näin määritellen samoilla pylvään ulkomitoilla esteala vaihtelee pääajosuunnasta riippuen.

Korvaukset on pyritty laskemaan yleisimmille pylvästyypeille. Koska pylväiden koko ja malli kuitenkin vaihtelevat suuresti, perustaulukon korvausta joudutaan usein korjaamaan. Mikäli korvattavan pylvään estealaa ei saada suoraan korvaustaulukoista, voidaan se laskea seuraavalla tavalla:

1. Valitaan taulukoista lähinnä vastaavan estealan perustyypin korvaus.

2. Lasketaan korjauskerroin estealan koon perusteella seuraavan taulukon avulla:

Taulukko 1. Estealan perustyypin korjaaminen.

Estealan perustyyppi leveys x syvyys (m)	lisäys tai vähennys / m leveydestä %	syvyydestä %
1 x 1 5 x 1 10 x 12 12 x 10 16 x 21 21 x 16	18 11 6 4 2 2	4,5 3,5 0,5 0,5 0,5 0,5

 

3. Estealan perustyypin korvaus kerrotaan saadun prosenttiluvun mukaisesti.
Esimerkiksi jos esteala on 13 m x 9 m, on lähin mitattu esteala 12 m x 10 m, jolloin leveyskorjaus on + 1 m x 4 %/m = 4% ja syvyyskorjaus -1 m x 0,5 %/m = -0,5% eli korjaus yhteensä +3,5 %. Perustyypin 12 m x 10 m korvaus kerrotaan luvulla 1,035.

Esteen sijainti pellolla

Korvaustaulukot on laadittu erikseen pellon keskellä sijaitsevia ja pellon laidassa sijaitsevia esteitä varten.

Kun este on kenttätutkimuksessa "pellon laidassa", sijaitsee se 2,5 metriä pellolle päin siitä linjasta, johon viljelty alue loppuu. Oja ei välttämättä ala pellon laidasta, koska nykyiset ympäristötukiehdot edellyttävät suojakaistojen käyttöä.

Viljelyn tuotantosuunta

Korvaussuositukset on esitetty pääomitettuna viljelykierroittain (este keskellä peltoa, este pellon reunassa). Viljelykiertojen tarkempi sisältö on kohdassa Yleistä.

Haluttu tuotantosuunta voidaan ottaa huomioon käyttämällä viljelykasveittain esitettyä vuotuiskustannusten perustaulukkoa (este keskellä peltoa, este pellon reunassa). Porkkanan, punajuuren ja kaalin viljely voidaan rinnastaa perunanviljelyyn. Luonnonmukainen (luomu) peltoviljely voidaan pääosin rinnastaa normaaliviljelyyn, kun luomutilan viljelykierto otetaan huomioon. Lisäksi on otettava huomioon, että estealan rikkakasvitorjunta on tehtävä luomutilalla muulla tavoin kuin perustaulukoiden laskennassa on oletettu.

Ajo- ja työtekniikka

Ohjearvot perustuvat siihen, että este ohitetaan sujuvasti kaartaen ja estealaa sopivasti muotoillen. Viljelemättä jäävää alaa jää luonnollisesti enemmän kuin tarkassa viljelyssä. Voimajohtopylväiden osalta on kuitenkin arvioitu, että lunastustilanteessa pylväsalat on niin mitoitettu, että niiden pinta-ala (kohteenkorvaus) peittää uuden työtekniikan mukaiset viljelemättömät alat.

Joissakin tapauksissa saattaa olla tarpeen tarkistaa viljelemättä jäävän alueen pinta-ala ja siitä johtuva korvaus. Jos viljely vaatii jostakin syystä tarkempaa pylväiden ympäristön käsittelyä, voidaan ohjearvoihin tehdä korotuksia parsintatöiden ja viljelemättä jäävän alueen rikkakasvitorjunnan perusteella. Työn vaikeutumisen vaikutusta korvaukseen voidaan tarkastella esimerkiksi vertaamalla pellon reunassa ja keskellä peltoa sijaitsevan esteen korvausta. Ohjearvoja suuremmat rikkakasvitorjunnan kustannukset on arvioitava erikseen.

Voimaperäisyysaste

Ohjekorvausten perusteena on nykyaikainen koneistus ja viljelytekniikka. Viljelyn voimaperäisyys tulee pääosin otettavaksi huomioon viljelykierrossa. Korotuksia ja alennuksia voidaan tehdä harkinnan mukaan.

Viljelyvaikeus

Pellon kaltevuus, kivisyys ja savisuus voivat nostaa esteestä johtuvaa lisätyöaikaa keskimääräistä suuremmaksi. Korvausta voidaan tästä johtuen harkinnanvaraisesti korottaa 5-15 %.

Ojitustapa

Jos este sijaitsee peltoalueella siten, että se voidaan vapaasti kiertää molemmilta puolin, ojitustapa ei vaikuta korvauksen määrään. Avo-ojitetulla pellolla esteen kiertämismahdollisuudet ovat rajalliset. Esteen sijainnista riippuen voidaan useissa tapauksissa käyttää taulukkoa, joka on laadittu pellon laidassa sijaitseville pylväille.

Lohkon koko ja muoto

Lohkon koolla ja muodolla ei ole vaikutusta korvauksen määrään suurehkoilla kasvu- tai peruslohkoilla. Pienillä lohkoilla haitan suuruuteen vaikuttaa jäljelle jäävän lohkon koko ja muoto. Tällöin estehaitta voidaan arvioida vaihtoehtoisesti lohkon arvon alenemisen perusteella.

Laskentakorko

Lunastustilanteessa on korkokanta ja haitan kestoaika päätettävä tilanteen mukaan. Kun vuotuinen esteen aiheuttaman haitan arvo on määritetty, ongelmaksi jää arvioida, kuinka monen vuoden ajan esteestä aiheutuu haittaa, ja kuinka tulevaisuudessa aiheutuvia haittoja arvostetaan.

Korvaussuosituksissa on ohjeellisena laskentakorkokantana käytetty viittä prosenttia. Viiden prosentin laskentakorkokanta on yleisesti käytössä Suomessa tehtävissä maatalouden kannattavuuslaskelmissa, esimerkiksi kannattavuuskirjanpidossa.

Haittakorvauksen päivitysindeksin tarkastelu

Nykyiset korvaussuositukset päivitetään 2 - 5 vuoden välein ihmis- ja konetyötunnin hintoihin perustuen. Lyhyellä aikavälillä (alle 5 vuotta) hintaindeksi on kuitenkin käyttökelpoinen, jos käytössä ei ole muuta järjestelmällistä hintojen päivitystapaa.

Maksuhalukkuuskysely vuodelta 2001

Viljelijöiden käsityksiä estehaitasta on selvitetty vuonna 2001 kirjanpitotiloille lähetetyllä kyselyllä. Kysely koski maksuhalukkuutta pienpylväiden poistamisesta ja korvausvaatimusta uusien pylväiden rakentamisesta. Tiivistelmä  maksuhalukkuuskyselyn tuloksista.

Kirjallisuus

Karttunen, J., Mattila, P., Myyrä, S., ja Uusitalo, P. 2002. Esteiden aiheuttamien haittojen arvo peltoviljelyssä. 59 s., 5 liitettä. Saatavana myös verkkojulkaisuna, osoite: www.mtt.fi/met/pdf/met14.pdf

Karttunen, J. 2002. Pellolla olevat esteet hidastavat työtä ja vaarantavat työturvallisuuden. Käytännön Maamies 5/2002, s. 50-52.

Finfood. 2002. Tietovakka 2001.

Fingrid.  Naapurina voimajohto. Tiedote. 15 s . Saatavissa myös internetistä: http://www.fingrid.fi  (Etusivu) > Ajankohtaista > Julkaisut > Ympäristö ja voimajohdot 

Förslag till normer för ersättning vid intrång av kraftledning i åkermark och liknande mark. 1974.Kraft-ledningsintrångsutredningen. Industridepartementet. Falun. Ds I 1974: 11. Sverige.

Laaksonen, K. 2001. Urakointihinnat ja koetyön kustannukset. Työtehoseuran maataloustiedote (535) 6/2001: 1 - 12.

Maa- ja metsätalousministeriö. 2001a. Tavanomainen hyvä maatalouskäytäntö. 23 s.

Maa- ja metsätalousministeriö. 2001b. Hakuopas 2002. Viitattu 14.3.2002.

Myyrä, S. ja Ovaska S. 2017. Sähkön siirron maanomistajakorvaukset. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 40/2017. Luonnonvarakeskus. Helsinki. 29 s.

Tukes. 2002. Sähköä ilmassa. Viitattu 28.3.2002. Saatavilla www-muodossa: http://www.tukes.fi (http://www.tukes.fi/Tiedostot/sahko_ja_hissit/kalvot/sahkoa_ilmassa.pdf)

Välisalmi, P. Mattila, P. & Asikainen, R. 1978. Maa- ja metsätaloushaittojen ja vahinkojen arviointiperusteista lunastustoimituksissa. 205 s. + 51 liitettä. Espoo.

Muut

Fortum / Eerik Pajukoski 22.5.2001

Fingrid Oyj / Alm Ilkka 22.5.2001