Aitaushaitta
Aidan rakentamiskustannus ja siirtokustannus
Korvausten laskentaperusteet
Aitaustarve
Lähteet
Aitauskorvauksia ovat varsinainen aitaushaitta sekä vahingonkorvauksiin lukeutuva aidan siirron korvaaminen. Korvausarviointia varten selvitetään, missä määrin aitaaminen on nykytilanteessa ja tulevina vuosina tarpeellista.
Ohjekorvaukset on esitetty nautakarjalle sopivien aitojen mukaisina. Hevosaitaukset ovat korkeampia ja siten kalliimpia. Esimerkki hevosaitauksesta:
- tolpat 2,5 metriä 5 metrin välein
- 2 paimenpoikalankaa, leveä aitanauha 14 mm tai paksu köysilanka.
Lampaiden aitauksessa käytetään verkkoaitoja, joista löytyy laskelma taulukosta Aitauskorvaukset.
On tärkeää selvittää, millainen aita kulloiseenkin tilanteeseen tarvitaan. Esimerkiksi valtatien varressa on oltava varma aita kun taas syöttölohkojen välinen aita voi olla kevytrakenteinen. Piikkilankaa ei uusissa aidoissa enää suosita. Hevosaitauksissa piikkilangan käyttö on kokonaan kielletty.
Mikäli aita rakennetaan jo olemassa olevien laidunten yhteyteen, ohjekorvausta alennetaan 10 - 20 % mm. vähäisempien kunnossapitokustannusten vuoksi. Sähköaitojen korvauksista voidaan tällöin vähentää myös sähköpaimenkustannus.
Taulukko aitauskorvauksista.
Aitaushaitta
Pysyvällä aitaushaitalla tarkoitetaan lisääntyneen aitaustarpeen aiheuttamaa vuotuisten aitauskustannusten lisääntymistä karjan laiduntamisessa. Aitauskustannus muodostuu rakentamis-, kunnossapito- ja uusimiskustannuksista.
Pysyvän aitaushaitan korvauksessa otetaan huomioon aidan rakentamiskustannus ja ensimmäinen uudistamiskustannus rakentamiskustannusten mukaisena, mutta nykyarvoksi muutettuna. Myöhemmät uudistamiskustannukset otetaan huomioon puolena rakentamiskustannuksista nykyarvon mukaan. Lisäksi otetaan huomioon vuotuiset kunnossapitokustannukset. Valmiiksi lasketuissa taulukoissa on käytetty 30 vuoden pääomitusaikaa (kerroin 15,4) ja 5 % korkoa.
Aitaushaitan suuruuteen vaikuttaa
- karjan määrä (laidunala, aitaustarve)
- laitumien aitaustapa ja
- mukauttamismahdollisuudet.
Aidan rakentamiskustannus ja siirtokustannus
Aidan rakentamiskustannusten korvaaminen voi tulla kysymykseen esim. siinä tapauksessa, että tietä tai linjaa rakennettaessa aitaa on vahingoitettu ja sitä joudutaan korjaamaan osittain. Tällöin kysymys on kertaluonteisen vahingon korvaamisesta ja korvaus perustuu rakentamiskustannusten korvaamiseen.
Jos lunastus aiheuttaa aidan siirron uuteen sijaintipaikkaan, kysymys ei ole aitaushaitasta vaan aitausvahingosta, joka käsitellään siirtokustannuksena. Korvattavan aidan tulee olla hyväkuntoinen ja tarkoituksenmukainen. Korvaus on vähäinen tai se jätetään kokonaan pois, jos aita on huonokuntoinen ja uudistuksen tarpeessa.
Siirtokustannuksen on katsottu muodostuvan aidan irrotus-, siirto- sekä uudelleen rakentamiskustannuksista. Aidan siirtämisen työkustannus on arvioitu 1,5 -kertaiseksi verrattuna kokonaan uuden aidan rakentamiseen. Tarvikkeista arvioidaan uusittavan 10 % siirron aikana. Siirtokustannus on kertaluonteinen kustannus aidan siirrosta.
Aitojen siirtoa koskevat kysymykset on käsiteltävä ennen aitaushaitan arviointia. Jos uudessa tilanteessa aitaustarve on suurempi kuin vanhassa tilanteessa, aitaustarpeen lisäys korvataan aitaushaittana.
Korvausten laskentaperusteet
Aitauskorvaukset on laskettu muutamille tavallisille aitatyypeille. Aitaukseen liittyvät korvaukset lasketaan kustannusperusteisesti.
Traktorityön osuudeksi on arvioitu aidan rakentamisessa 5 % esitetystä työnmenekistä. Aitojen uudistamistarve on arvioitu sillä perusteella, että puolet kyllästetyistä pylväistä lahoaa 10 vuodessa. Aitoja arvioidaan siis uudistettavan kerran kymmenessä vuodessa.
Kunnossapidon tarvikekustannus on laskettu olettaen, että aitaa uusitaan vuosittain noin viisi metriä sataa metriä kohden. Aidan kunnossapitoon kuluvan ihmistyön osuudeksi on arvioitu 0,5 tuntia sataa metriä kohden.
Aitauskorvaukset on laskettu käyttäen sellaisia aitatyyppejä, jotka sopivat nautakarjalle ja lampaille. Mikäli joudutaan korvaamaan korkeampi aita (esim. hevosaita), taulukon Aitauskorvaukset mukaista korvausta tulee harkinnanvaraisesti korottaa.
Aitaustarve
Aitaustarve riippuu karjan määrästä ja laidunten sijainnista. Laitumen tarve alkukesästä on 0,2-0,3 ha/ny ja loppukesästä 0,4 ha/ny. Hevosille varataan noin 0,3 -0,7 ha/hevonen. Kokonaislaitumen tarve jaetaan käytettävissä oleville laidunalueille.
Laitumen ympärysaidat tehdään yleensä vahvemmin ja syöttölohkojen väliset aidat ovat usein kevyempiä ja helposti siirrettäviä. Lisäksi aidataan karjan kulkuväyliä laidunnuslohkoille.
Lähteet
Alasuutari Sakari, Manni Katariina & Rautala Helena. Lypsylehmän ruokinta ja hoito. Opetushallitus. 2007.
Palva Reetta & Peltonen Mika, Suojavyöhykkeiden hoitomenetelmät ja työnmenekki. Julkaisussa MTT, 2006, Maa- ja elintarviketalous 76, laitumen ja suojavyöhykkeiden ravinnekierto ja ympäristökuormitus
Palva Reetta, Lehmien laiduntamisen työnmenekki. TTS Maataloustiedote 7/2005 (580).