Maastoinventointi
Rungoittain luku
Koeala-arviointi
Kuvioittainen arviointi
Metsäsuunnitelmien käyttö
Arviointia varten on selvitettävä puustotiedot metsikkökohtaisesti. Metsäinventoinnin toteutustapa ja tarkkuus riippuu arvioinnin tarkoituksesta ja arviointimenetelmästä.
Tilan metsätalousmaa jaetaan metsikkökuvioihin pääosin metsänhoidollisten hakkuu- ja hoitotarpeiden, puuston kehitysluokkien, puulajin, puumäärien ja /tai maapohjan perusteella. Maapohja (metsätyyppi) määritellään kasvillisuuden ja maalajin perusteella. Kuvioille määritetään puutavaralajeittaiset puumäärät tai taimikkotiedot.
Maastotietojen keruussa ja laskelmien tekemisessä on muistettava, että arvokkaat lähitulevaisuudessa realisoitavat puustot muodostavat tärkeimmän ja varmimman pohjan lopullisesta arvosta. Tästä syystä järeän puuston maastoarvioinnissa saattaa olla perusteltua käyttää rungoittaista lukua. Kokonaisten metsälöiden arvioinnissa riittää taimikoista ja nuorista metsiköistä ylimalkaisemmat tiedot. Näiden osalta on syytä kiinnittää huomiota niiden tuottokuntoisuuteen kirjaamalla esim. puuttuvat hoitotyöt.
Maastoinventointi
Maastossa puustonarviointi tehdään pääosin kuvioittaisella relaskooppimenetelmällä, tehdäänpä arviointi metsäsuunnitelmaa, tila-arviota tai kiinteistötoimitusta varten, ja olipa tekijänä metsäkeskuksen-, metsänhoitoyhdistyksen-, metsähallituksen- tai maanmittauslaitoksen edustaja. Arvioinnin tarkkuudessa on eroja riippuen, mihin tarkoitukseen työ tehdään. Käytännössä tarkkuus tarkoittaa relaskooppikoealojen määrää kuviolla, eli mitä enemmän koealoja, sitä tarkempi tulos.
Maastoinventointimenetelminä seuraavassa käsitellään rungoittaista lukua (pystymittaus), koeala-arviointia ja kuvioittaista arviointia.
Rungoittain luku
Metsäalueen rungoittain mittauksessa mitataan kaikkien puiden rinnankorkeusläpimitta. Jos alue on kooltaan suuri, se kannattaa osittaa osa-alueisiin koepuuotantaa varten. Osa-alueet rajataan s.e. puusto niiden sisällä olisi mahdollisimman tasaista ja koepuista estimoitavat puutunnukset (puulaji, d, d6, h, puutavaralajisaanto, ikä,...) saataisiin mahdollisimman tarkasti (koepuualueet). Tulosten tarkkuus riippuu koepuiden määrästä sekä mahdollisista malli- ja mittausvirheistä. Jos tavoitteena on tilavuuden selvittäminen, niin koepuuotantaa kannattaa painottaa suuriin puihin, mutta samalla varmistaa, että kaikista läpimittaluokista on edustajia koepuuotoksessa.
Koeala-arviointi
Koeala-arviointi toteutetaan tavallisimmin systemaattisella koealaverkolla tai ryväsotantana. Arvioinnissa voidaan myös soveltaa kaistakoealoja, jotka ulottuvat inventoitavan alueen laidasta toiseen. Populaation autokorrelaation takia kaistakoealat eivät ole kovin tehokkaita. Paras koealaverkon muoto lienee se, jossa koealat sijaitsevat kuusikulmioiden kärjessa. Käytännössä koealat sijoitetaan linjoille, koealavälin etäisyydelle toisistaan. Linjaväliä lyhyempi koealaväli säästää kulkemiseen kuluvaa aikaa. Koealat ovat joko muuttuva-alaisia relaskooppikoealoja, kiinteäalaisia ympyrä tai suorakaidekoealoja tai niiden yhdistelmiä. Suurempi koeala pienentää koealojen välistä puustotunnusten vaihtelua (tarkkuus paranee, kun hajonta pienenee), mutta suuri koeala on hankala rajata maastoon, ja hajonnan pieneneminen vähenee koealakoon kasvaessa. Pinta-alaosuuksien arviointiin ei koealan koolla ole merkitystä, vaan kaikki koealat ovat saman arvoisia. Koeala-arviointi voidaan toteuttaa ositettuna, jolloin ositteiden pinta-alat saadaan esim. ilmakuvilta. Tällöin koealojen koko, tyyppi, sijoittelu ja koealamittaukset voivat vaihdella ositteittain.
Yhden koealan edustama pinta-ala saadaan koealaverkon tiheyden avulla. Esimerkiksi 100 metrin linja- ja 50 metrin koealaväliä sovellettaessa, yksi koeala edustaa 0.5 hehtaaria inventoitavaa aluetta.
Kuvioittainen arviointi
Kuvioittaisessa arvioinnissa kerätään paikkaan sidottua tietoa yleensä metsätalouden suunnittelua varten. Kuvio on tiedonkeruun perusyksikkö, jolle kerätään ja mitataan tunnuksia. Kuviot rajataan tavallisesti karttojen ja digitaalisten ortoilmakuvien (väri-infra) avulla.
Kuvioiden rajauksen tavoitteena on muodostaa homogeenisia osa-alueita, joita tullaan käsittelemään tulevaisuudessa jollakin (suunnitellulla) toimenpiteellä. Toimenpiteiden tarve tarve ja kiireellisyys arvioidaan maastossa eräänä kuviotunnuksena. Koska kuviot ovat metsätalouden käsittely-yksiköitä, on niiden koko rajoitettu tarkoituksenmukaisuussyistä välille 0.5-5 ha. Tarvittaessa muodostetaan pienempiäkin kuvioita, kuten esimerkiksi suojeltavien luontotyyppien kohdalla. Otantamielessä kuviointi vastaa alueen ositusta.
Metsätalouden suunnittelua varten tehtävässä kuvioittaisessa arvioinnissa mittaaminen on osin subjektiivista (puhutaan silmävaraisesta arvioinnista). Yksi mittaaja voi päivässä arvioida 30-50 hehtaaria. Yksittäisen kuvion puustotunnukset arvioidaan mittaamalla puuston pohjapinta-ala puulajeittain relaskoopilla, ja arvioimalla/mittaamalla puulajikohtaisesti kunkin puulajin keskipituus ja keskiläpimitta (ns. puusto-ositteittainen puuston kuvaus).
Puuston määrä ja puutavaralajisaanto lasketaan muuttamalla eo. luvut puukohtaisiksi tunnuksiksi puuston teoreettisilla runkolukusarja- ja pituusmalleilla. Arviointi voi olla myös puhtaasti silmämääräistä, arvioitsijan kokemukseen pohjaavaa. Koealojen paikat eivät määräydy objektiivisesti, vaan mittaaja valitsee ne subjektiivisesti metsikkökuviota parhaiten edustaviin paikkoihin. Relaskoopin ohella mittaajalla on matkassaan ilmakuva, ikäkaira, talmeter (läpimitan mittari) ja hypsometri (puun pituusmittari).
Kuvioittaisen arvioinnin luotettavuus on mittaajakohtaista. Arvioinnin subjektiivisesta luonteesta johtuen on menetelmässä systemaattisen virheen vaara. Virheet eivät välttämättä kumoa toisiaan. Hyvät mittaajat pääsevät kuviokohtaisesti esim. puuston tilavuuden osalta 10% keskivirheeseen, kun se keskimäärin on 15-25 %. Teoreettisten runkolukusarja ja pituusmallien tai erilaisten metsikkömallien (esim. relaskooppitaulukko tai malli puuston puutavaralajirakenteelle) virheet selittävät usein suuren osan virheestä.
Kuviotiedot ylläpidetään paikkatietojärjestelmäpohjaisissa tietojärjestelmissä. Kuvioittaisen arvioinnin tuloksena metsäalue on ositettu kuvioihin, joille maastossa on estimoitu kasvupaikka- ja puustotunnukset sekä mahdollinen toimenpidetarve
Metsäsuunnitelmien käyttö
Metsäsuunnitelma on tilan metsätalouden käsikirja. Se kertoo millainen metsä on nyt ja millaiset ovat hakkuumahdollisuudet ja hoitotarpeet sekä tulot ja menot seuraavalla 10-vuotisjaksolla. Suunnitelma sisältää metsälön yhteenvetotiedot, perustiedot kuvioittain ja metsäkartat. Sisältöön kuuluu myös riistan-, maiseman- tai luonnonhoitoa. Metsälain 10 § ja luonnonsuojelulain mukaan suojeltavat kohteet käyttö ja hoito-ohjeineen mainitaan myös metsäsuunnitelmassa.
Kokonaisten metsälöiden käyvän hinnan arvioinnissa riittävät yleensä metsäsuunnitelmaa vastaavat metsikkökohtaiset tiedot. Kiinteistötoimituksessa esim. halkomisessa, jossa metsää on mukana pitää aloituskokouksessa selvittää toimituksen hakijoilta onko halottavalla tilalla toimituksessa käytettävissä olevaa metsäsuunnitelmaa ja kuinka ajan tasainen se on, esim. hakkuiden suhteen. Mikäli tilalla on uusi Solmu-muotoinen metsäsuunnitelma, pyydetään omistajilta sille käyttölupa ja tilataan metsäkeskukselta suunnitelma sähköisessä muodossa, jolloin se voidaan ladata suoraan Jako-järjestelmään. Metsänhoitoyhdistysten SilvaGIS-järjestelmällä tehdyt suunnitelmat eivät suoraan ole siirrettävissä Jako-järjestelmään, mutta ne muutettavissa Solmu-muotoon.
Mikäli tilalla ei ole käyttökelpoista metsäsuunnitelmaa voi asianosaisilta pyytää luvan suunnitelman teettämiseen metsäkeskuksella ( Solmu-muotoisena ) ja sopia samalla myös sen käytöstä uusien muodostettavien tilojen osalta. Suunnitelman teettäminen ja sen hyödyntäminen jakotoimituksessa on osakkaille pelkkää tilan puustonarviointia edullisempaa, koska valtio tukee metsäsuunnittelua.
Mikäli metsäsuunnitelmaa ei käytetä, on suositeltavaa tilata tila-arvio metsäkeskukselta tai joltain muulta puolueettomalta taholta tai tehtävä arvio itse kun on kyse lunastuksesta tai siihen verrattavasta hankkeesta. Jos kyse on metsänomistajien keskinäisestä asaiasta (esim. halkominen) voi arvion tilata myös metsänhoitoyhdistykseltä. Tila-arviot tehdään yleensä aikaveloituksella. Mikäli arviointityö tehdään itse, hyödynnetään tilan mahdolliset vanhat metsäsuunnitelmat. Lisäksi tilasta on syytä hankkia, mikäli mahdollista väri-infra ilmakuva.
Mikäli tila-arvio tilataan, siitä on tehtävä tilaustoimeksianto. Ennen tilauksen tekemistä on harkittava mitä tietoja metsäalueelta halutaan selvittää. Toimeksiantoon kirjataan ohjeet sen suorittamistavasta kuten:
- Toimeksiannon laajuus (esimerkiksi metsän inventointi, jolloin hinnoittelu jää tehtäväksi toimituksessa tai kohteen hinta-arvio)
- Käytettävät inventointi- ja arviointimenetelmät (esim. kuvioittainen arviointi, summa-arvomenetelmä jne.)
- Käytettävät puutavaralajit
- Summa-arvomenetelmää käytettäessä osa-arvojen erittely ja lähtötiedot sekä perustelut kokonaisarvon korjausta varten
- Arviointituloksen mukana olisi saatava kuviokohtaiset tiedot inventoinnista / arvioinnista, koealojen sijaintitieto ja muu arviointiin mahdollisesti vaikuttava dokumentaatio.
LINKKI: Kehitysluokat ja uudistamiskypsyys