Voimajohdot ja magneettikentät

Sähkö- ja magneettikentät
    Sähkö- ja magneettikentille altistuminen
    Yleiset terveysriskit
    Lasten syöpäriskit
    Sydämentahdistimet
    Eläinten laiduntaminen ja terveys
Voimajohtojen sähkö- ja magneettikenttien vaimentaminen
    Sähkökenttien pienentäminen
    Magneettikenttien pienentäminen
Radiotaajuinen säteily
    Yleistä
    Altistumisrajat
Lähteet

Voimajohtolinjojen lunastuksen yhteydessä tulee usein esille kysymys niiden aiheuttamista terveysriskeistä. Linjan terveydelle mahdollisesti aiheuttamat riskit tulee aina selvittää tapauskohtaisesti ja luotettaviin mittauksiin perustuen. Mittaukset tulee suorittaa kuten melumittaukset, useita kertoja eri etäisyyksillä. Pelkkä teoreettinen tarkastelu ei yleensä anna tarkkaa kuvaa todellisesta tilanteesta. Erityisesti tulee kiinnittää huomiota linjan läheisyydessä olevan magneettikentän suuruuteen.

Voimajohtolinjojen mahdollisesti aiheuttamista terveyshaitoista ei makseta erikseen korvausta. Tapauskohtaiseen harkintaan ja mahdollisiin mittauksiin perustuen korvausta voidaan maksaa esim. kiinteistön arvon alentumisen yhteydessä.

Voimajohtojen terveysvaikutusten korvattavuutta on pohdittu mm. Korkeimman oikeuden ratkaisussa nro. 1999/61. Ratkaisun perusteluiden mukaan voimajohtojen terveysvaikutusten todennettavuus on korvattavuuden kannalta irrelevanttia. Tärkeää on se, että mahdollisten (joskin hyvin epätodennäköisten) terveyshaittojen pelko rajaa potentiaalisen ostajaryhmän ulos vaihdantatilanteessa, mikä vaikuttaa kiinteistön arvoon.

Sähkö- ja magneettikentät

Sähkövaraus synnyttää ympärilleen sähkökentän, joka riippuu johdon jännitteestä. Sähkövirta puolestaan aiheuttaa magneettikentän johdon tai laitteen läheisyyteen ja kenttä vaihtelee kuormitusvirran mukaan. Magneettikenttä on sähkön käyttöön liittyvä fysikaalinen ilmiö. Sähkö- ja magneettikentistä puhuttaessa on muistettava, että kysymys ei ole säteilystä.

Sähkökentän voimakkuuden yksikkö on V/m (1 kV = 1 000 V) ja kenttä on suurimmillaan voimalinjan johtimien alla tai sähköasemalla kennoston vieressä. Sähkökenttä pienenee nopeasti johdosta etäännyttäessä. Puut ja pensaat sekä talojen rakenteet vaimentavat sähkökenttää tehokkaasti, eikä sähkökenttä etene talojen sisään. Maakaapelin vaippa estää sähkökentän tunkeutumisen kaapelin ulkopuolelle.

Magneettikentän suuruutta kuvataan magneettivuon tiheydellä, jonka yksikkö tesla (T, mikrotesla µT). Magneettikenttä on suurimmillaan voimajohdon linjan keskilinjalla, sähkökaapelin pinnalla tai melkein minkä tahansa sähkölaitteen pinnalla. Sen suuruus riippuu paitsi sähkövirrasta ja etäisyydestä, myös johtimien sijoittelusta ja sähkölaitteen rakenteesta. Magneettikenttä ulottuu maanpinnalla muutaman metrin päähän kaapelin keskilinjasta.

Sähköhuoltoa varten on rakennettu maan kaikkiin osiin ulottuva 110-400 kV valtakunnanverkko, jonka johtopituus oli vuonna 1991 noin 19 000 km. Verkon 220-400 kV johdot ovat varsinaisia sähköenergian siirtojohtoja ja ne kulkevat lähinnä harvaan asutuilla alueilla. Sen sijaan 110 kV johdoilla on jo jakelujohtojen luonnetta ja niitä on myös asutuskeskuksissa. Varsinainen sähkönjakelu taloihin tapahtuu keskijännitteellä, joka on tyypillisesti 20 kV.

Kuva 1. 400 kilovoltin voimajohdon läheisyydessä esiintyvät suurimmat magneettivuon tiheydet ja sähkökentän voimakkuudet (Jokela 2002).

Taulukko 1. Sähköjärjestelmien sähkö- ja magneettikenttiä (taajuus 50 Hz). Voimajohtojen magneettivuon tiheydet edustavat maksimikuormitustilannetta.

Ympäristö	Sähkökenttä kV/m	Magneettikenttä µT
Koti:
yleistaso	<0,1	< 0,1
kodin sähkölaitteiden lähellä (< 0,1 m)		0,1-75
kiinteistömuuntamon päällä sijaitseva kerrostalohuoneisto		20
Voimansiirtojohdot:
110 kV johto
- johdon alla	2,0	5
- 50 m päässä	n. 0,1	0,5
400 kV johto
- johdon alla	7,0	15
- 50 m päässä	n. 0,5	1,5
Suurjännitesähköasemat:
400 kV aseman yleistaso	7,0	15
400/110 kV päämuuntaja		30
ilmasydäminen reaktori		1 000

Sähkö- ja magneettikentille altistuminen

EU:n neuvosto on julkaissut 12.7.1999 suosituksen väestön sähkö- ja magneettikentille altistumisen rajoittamisesta. Suosituksen tavoitteena on suojella kansalaisten terveyttä kenttien akuuteilta terveysvaikutuksilta ja sitä sovelletaan erityisesti kohteisiin, missä ihmiset oleskelevat merkittävän ajan.

Taulukko 2. EU:n julkaisemat sähkö- ja magneettikenttien suositusrajat.

Taajuus 50 Hz	Sähkökenttä kV/m	Magneettikenttä µT
Yleisön altistuminen	5	100

Voimakkaita sähkökenttiä esiintyy vain suurjännitteisten voimansiirtolaitteistojen läheisyydessä ja joissakin teollisuuskohteissa. Suomen voimajohtojen sähkökentät ovat matalia, mutta joillakin 400 kV pylväsväleillä on mitattu noin 5 kV/m lukemia. Altistus ei ylitä EU:n suositusta, sillä kyseisillä paikoilla ei oleskella merkittävää aikaa. Kotien keskimääräinen taustataso on alle 0,01 kV/m (Fingrid Oyj).

Magneettikenttien lähteitä on elinympäristössämme paljon sähkökenttiä lähteitä enemmän. Voimansiirto- ja jakelujärjestelmät, monet sähkölaitteet ja kiinteistöjen sisäiset sähköasennukset aiheuttavat magneettikenttiä. Noin 1 µT:n tasoisille kentille altistuminen on varsin yleistä. Suomessa 110-400kV voimajohtojen osuus väestön magneettikenttäaltistuksen lähteenä on vähäinen, koska asuntoja ei rakenneta johtoalueelle. Kotien tavanomainen taustamagneettikenttä on Pohjoismaissa 0,1 µT (Fingrid Oyj).

Yleiset terveysriskit

Koska elävät kudokset johtavat sähköä, sähkö- ja magneettikentässä olevaan ihmiseen indusoituu sähkövirtoja. Mikäli nämä virrat ovat tarpeeksi voimakkaita, niillä on elimistön toimintaa häiritseviä vaikutuksia.

Asiasta käyty tieteellinen keskustelu on keskittynyt magneettikenttien syöpää edistäviin ja raskaudelle haitallisiin vaikutuksiin. Sähkökentillä tällaisia vaikutuksia pidetään hyvin epätodennäköisinä.

Useissa eläinkokeissa pelkkien pientaajuisten magneettikenttien ei ole havaittu yksinään aiheuttavan syöpää. Magneettikentät saattavat kuitenkin edistää mm. iho- ja maitorauhaskasvainten kehittymistä tai ne voivat toimia ns. syövän promoottorina, jolloin ne edistäisivät jostakin muusta syystä syöpäsoluiksi muuttuneiden solujen kehittymistä kasvaimiksi.

Taulukko 3. 50 Hz magneettikenttien tunnetut ja epäillyt vaikutukset.

Magneettikenttä µT	Vaikutukset
	1. Voimakkaiden kenttien tunnetut vaikutukset
> 10⁶	Sydänlihaksen stimulaatio
10⁵-10⁶	Hermo- ja lihassolujen stimulaatio
10⁴-10⁵	Magneettikentän aiheuttamia näköaistimuksia

1-10⁴	2. Heikkojen kenttien epäillyt vaikutukset
	Syöpä?
	Keskenmenot, epämuodostumat?
	Vaikutuksia hermoston ja aivojen toimintaan?
	Vaikutuksia soluviljelmiin

Edelleen on epäselvää, onko heikoilla pientaajuisilla magneettikentillä terveydelle haitallisia vaikutuksia. Mikäli riski on olemassa, se on tähänastisen tiedon perusteella todennäköisesti pieni, eikä se muodosta merkittävää kansanterveydellistä ongelmaa. Raskauteen kohdistuvat haitat voisivat koskea suurempaa määrää ihmisiä, mutta altistuneiden määrästä ja altistustasosta ei ole vielä riittävästi tietoa määrällisten riskiarvioiden esittämiseen.

Lasten syöpäriskit

Voimajohtojen ja lasten syövän yhteyttä on viimeisten 20 vuoden aikana selvitetty useissa tutkimuksissa eri puolella maailmaa. Suomalainen valtakunnallinen tutkimus valmistui 1993 (Verkasalo yms. 1993). Tutkimukseen osallistui 135 000 lasta ja nuorta, jotka olivat asuneet alle puolen kilometrin päässä 110, 220 ja 400 kV:n suurjännitejohdoista vuosina 1970-1989. Tutkimushenkilöillä todettiin seuranta-aikana 140 syöpää. Koko aineistossa syöpäsairastavuus ei poikennut tavanomaisesta. Tavallista voimakkaammille magneettikentille altistuneiden lasten syöpävaara oli lievästi muttei tilastollisesti merkitsevästi suurentunut. Monet muut eri puolella maailmaa tehdyt tutkimukset antoivat samansuuntaisia tuloksia, mutta altistuneiden syöpätapausten määrät jäivät kaikkialla vähäisiksi.

Vuonna 2000 valmistui kaksi maailmanlaajuista yhteistyötutkimusta (Ahlbom yms. 2000 ja Greenland yms. 2000), joissa tarkasteltiin voimajohtojen magneettikenttien ja lasten leukemian yhteyttä.

Ensimmäisessä yhteistyötutkimuksessa olivat mukana kaikki eurooppalaiset tutkimukset, joissa magneettikentille altistumista on arvioitu joko pitkäkestoisilla magneettikenttämittauksilla tai laskemalla voimajohtojen lähiympäristöönsä aiheuttamat historialliset magneettikentät. Suhteellisen syöpävaaran määrittämiseksi laskettiin logistisia regressiomalleja käyttäen ns. vakioidut vedonlyöntisuhteet. Suhteellinen syöpävaara on yksi, jollei eri altistusryhmien syöpäsairastuvuudessa ole eroja. Jos altistuneilla on enemmän syöpää, havaittu vaarasuhde on suurempi kuin yksi. Leukemiavaarassa ei havaittu muutosta niillä 99 %:lla lapsista, jotka olivat asuneet alle 0,4 µT :n suuruisissa magneettikentissä. Sitä vastoin 0,4 µT:n suuruisissa magneettikentissä asuneiden lasten suhteellinen leukemiavaara oli kaksinkertainen (Ahlbom yms. 2000).

Toinen yhteistyötutkimus kattoi lähes kaikki voimajohtojen ja lasten leukemian yhteyttä selvitelleet alkuperäistutkimukset, joissa on käytetty kvantitatiivisia menetelmiä magneettikentän voimakkuuden arvioinnissa. Tässäkään tutkimuksessa ei leukemiavaarassa havaittu muutosta matalissa magneettikentissä asuneilla lapsilla, mutta tavanomaista korkeammissa - > 0,3 µT:n - magneettikentissä asuneiden lasten suhteellinen syöpävaara oli lievästi ja tilastollisesti merkitsevästi suurentunut (Greenland yms. 2000).

Epidemiologisten tutkimusten perusteella asuinympäristössä harvinaiset yli 0,4 µT:n magneettikentät saattavat siis kaksinkertaistaa lasten suhteellisen leukemiavaaran. Kaikista eri lähteistä peräisin olevat magneettikentät voivat siten aiheuttaa muutaman lasten leukemiatapauksen koko Suomessa vuosittain, suurjännitejohtojen aiheuttamien lasten leukemioiden jäädessä muutamaan tapaukseen kymmenessä vuodessa (Verkasalo PK 2001). Magneettikenttien mahdollista syöpää aiheuttavaa mekanismia ei tunneta. Todettakoon vielä, että voimajohtojen ei ole pitävästi osoitettu lisäävän sairastumisvaaraa muihin lasten tai aikuisten syöpätyyppeihin (Verkasalo yms. 1996).

Sydämentahdistimet

Sähkömagneettinen kenttä vaikuttaa tahdistimeen sydämenlyöntien tunnistuspiirin kautta. Häiriöitä esiintyy erityisesti sydänlihaksen depolarisaatiosignaalin taajuuden kattavalla 1-100 Hz taajuusalueella. Taajuusimpulssien anto voi hetkeksi estyä ja johtaa asystoleen (sydämen supistumattomuuteen). Estyminen kestää usein vain 1-2 sydämenlyönnin ajan. Sydämen sykkeen hetkellinen epäsäännöllisyys ei kuitenkaan juuri koskaan ole vaaraksi.

Etenkin sähkölaitosympäristössä ja voimajohtojen lähellä voi järjestelmän nimellisjännitteen ollessa 110-400 kV esiintyä 1-10 kV/m suuruisia sähkökenttiä. Näissä kentissä alkaa jo ilmaantua haittoja ja yleissääntönä (Toivonen ym. 1993) on esitetty, että tahdistinpotilaan tulee välttää 110-400 kV voimajohtojen läheisyyttä 40 metrin etäisyydelle saakka. Voimajohdon aiheuttama sähkökenttä ei tunkeudu sisätiloihin. Johdon alitse voi huoletta ajaa, koska sähkökenttä ei tule auton sisään sen johtavan korin vuoksi.

Eläinten laiduntaminen ja terveys

Tieteellisissä tutkimuksissa ei ole havaittu, että voimajohdolla olisi haittavaikutuksia laiduneläinten terveyteen tai hedelmällisyyteen (Algers & Hultgren 1986). Kreosiitilla käsiteltyjen puupylväiden nuolemisesta ei ole todettu aiheutuvan haittoja eläimille. Asiasta on antanut lausunnon mm. Eläinlääketieteellinen korkeakoulu/Elintarvike- ja ympäristöhygienian osasto 25.10.1994.

Voimajohtojen sähkö- ja magneettikenttien vaimentaminen

Uudisrakennuksia suunniteltaessa kenttien voimakkuuksiin on mahdollista vaikuttaa jopa ilman lisäkustannuksia, joten on tarpeellista, että yleiset kenttien syntyyn liittyvät teoriat ja pienentämisperiaatteet ovat tiedossa. Jo olemassa olevien sähköjärjestelmien muuttaminen ja niiden aiheuttamien kenttien tutkiminen ja pienentäminen on usein erittäin kallista.

Sähkökenttien pienentäminen

Voimajohdon sähkökenttään vaikuttavat:

tarkastelupaikan sijainti johtoon nähden (johtimen korkeus ja etäisyys)
pylvästyyppi (jännitteellisten johtimien sijainti toisiinsa nähden)
monen virtapiirin yhteisvaikutus (kaksoisjohdoilla vaihejärjestys)
johtimien halkaisija ja tyyppi (nippujohtimet, päällystetyt johtimet)
johtimien sijoittelu toisiinsa nähden (kolmion muodossa)
kohteen läheisyydessä sijaitsevat puut, talot ym. deformaatiota aiheuttavat suuret kappaleet, myös maadoitetut rakenteet, kuten teräspylväät
johdon jännite

Johdon ympäristöönsä aiheuttamia sähkökenttiä voidaan pienentää vaikuttamalla em. tekijöihin. Moniin näistä keinoista on mahdollista vaikuttaa vain uudisrakennusten yhteydessä hyvällä suunnittelulla, jossa tapauskohtaisesti optimoidaan johdon aiheuttama kenttä mahdollisimman pieneksi suojattavan kohteen sijainti ja johdon sähkötekniset vaatimukset huomioon ottaen.

Magneettikenttien pienentäminen

Magneettikenttien pienentämiskeinot ovat monelta osin samansuuntaisia sähkökenttien pienentämiseen tähtäävien keinojen kanssa. Magneettikenttä johdon ympäristössä on sitä pienempi, mitä pienemmät ovat virtajohtimien etäisyydet toisistaan (vaihevälit). Johdon sähköinen mitoitus edellyttää kuitenkin, että johtimien väliin jää jännitetasosta riippuva ilmaväli. Vaihevälejä voidaan pienentää käyttämällä V-tyyppisiä eristinketjuja tai vaihevälieristimiä, lyhentämällä pylväiden välimatkaa (jänneväliä) tai käyttämällä päällystettyjä johtimia (PAS-johtimet). (Vuola 1993)

Ruotsissa on käytössä T-pylväs, jossa pienin vaihevälein ja kolmiosijoittelulla on pystytty vähentämään kenttiä puoleen portaalipylväiden kenttiin verrattuina. Myös vapaasti seisova kaksivirtapiirinen tannenbaumjohto pienentäisi portaalijohtoon verrattuna magneettikentän neljäsosaansa, mutta sen kustannukset ovat puolitoistakertaiset. Tutkimustietojen perusteella Suomessa ei ole katsottu tarpeelliseksi ryhtyä kentänpienennykseen nykyisten johtojen osalta (Tekniikka ja Talous 1995).

Radiotaajuinen säteily

Tässä yhteydessä on syytä käydä lyhyesti läpi myös radiotaajuinen säteily.

Yleistä

Radiotaajuinen säteily on ionisoimatonta sähkömagneettista säteilyä taajuusalueella 30 kHz - 300 GHz. Säteilyn merkittävimpinä lähteitä ovat radio- ja tutkalaitteet. Terveydelle haitallista säteilyä on suuritehoisten laitteiden antennien läheisyydessä. Selviä säteilyriskejä on mm. AM-, ULA- ja TV-asemien antennien sekä tutka-antennien läheisyydessä. Turvaetäisyydet riippuvat antennin rakenteesta, lähetystehosta ja -taajuudesta. Käytännössä vain kyseisten antennien käyttö- ja huoltohenkilökunta altistuu merkittävälle säteilylle. Myös matkapuhelimet lähettävät radiotaajuista säteilyä.

Radiotaajuisen säteilyn haittavaikutukset aiheuttavat kudosten paikallista lämpenemistä sekä koko kehon lämmönsäätelyjärjestelmän ylikuormittumista. Käytännössä selvästi haitallista altistumista voi esiintyä silloin, kun säteily alkaa selvästi lämmittää kudoksia. Radiotaajuisen säteilyn aiheuttama lämpeneminen voi olla haitallisempaa kuin mihin elimistö on normaalisti tottunut lähinnä sen vuoksi, että säteily tunkeutuu syvälle kudoksiin ja jakaantuu hyvin epätasaisesti. Sisäelimet voivat vaurioitua ennen kuin lämpeneminen ehditään havaita. Mikroaaltosäteily (300 MHz - 300 GHz) voi fokusoitua pienelle alalle ja siten aiheuttaa paikallisia palovammoja.

Altistumisrajat

Radiotaajuisen säteilyn absorboitumista kudoksiin kuvataan paikan funktiona vaihtelevalla ominaisabsorptionopeudella SAR (Spesific Absorption Rate, yksikkö W/kg). SAR on tärkein altistumista kuvaava suure, johon perustuvat kaikki kentänvoimakkuuksina, tehotiheyksinä ja virtoina esitetyt altistumisen enimmäisarvot yli 1 MHz taajuudella. Alle 1 MHz taajuuksilla virrantiheys on sopivin altistumissuure kuvaamaan sähköiseen stimulaatioon liittyviä biologisia vaikutuksia.

Altistumisrajoilla määritellään suurimmat sallitut SAR-, kentänvoimakkuus-, tehotiheys- tai virta-arvot, jotka alittavalla säteilyllä ei ole haittavaikutuksia. Suomessa noudatettavat altistumisrajat on esitetty sosiaali- ja terveysministeriön päätöksessä ionisoimattoman säteilyn altistumisrajoista (STMp 1474/91). Radiotaajuisen säteilyn rajat perustuvat pääosin kansainvälisen säteilysuojajärjestön IRPAn vuonna 1988 julkaisemiin ohjearvoihin. Myös EU:n komissio on esittänyt hyvin lähellä IRPAn ohjearvoja olevien työhygieenisten altistumisrajojen käyttöönottoa unionin alueella.

Taajuusalueella 10 MHz - 300 GHz suurin sallittu koko kehon SAR on valvotuissa olosuhteissa 0,4 W/kg ja paikallinen SAR 20 W/kg raajojen ääriosissa sekä 10 W/kg muissa osissa. Koko väestöä koskeva suurin sallittu koko kehon SAR on 0,08 W/kg. Näistä SAR arvoista on johdettu vastaavat vapaassa tilassa vaikuttavat kentänvoimakkuuden ja ekvivalenttisen tehotiheyden arvot, jotka on esitetty taulukoissa 4 ja 5.

Taulukko 4. Valvotuissa oloissa säteilylle altistuviin henkilöihin sovellettavat kentänvoimakkuusrajat. f on taajuuden lukuarvo, kun taajuus on ilmoitettu megahertseinä (MHz).

Taajuus	Sähkökenttä	Sähkökenttä	Magneettikenttä	Magneettikenttä
MHz	Efektiivinen kentänvoimakkuus, E V/m	Ekvivalenttinen tehotiheys, S_E W/m²	Efektiivinen kentänvoimakkuus, H A/m	Ekvivalenttinen tehotiheys, S_H W/m²
0,1 - 1	614	1 000	1,6/f	1 000/f²
1 - 10	614/f	1 000/f²	1,6/f	1 000/f²
10 - 400	61	10	0,16	10
400 - 2 000	3f^1/2	f/40	0,008f^1/2	f/40
2 000 - 300 000	137	50	0,36	50

Taulukko 5. Väestöä koskevat kentänvoimakkuusrajat. f on taajuuden lukuarvo, kun taajuus on ilmoitettu megahertseinä (MHz).

Taajuus	Sähkökenttä	Sähkökenttä	Magneettikenttä	Magneettikenttä
MHz	Efektiivinen kentänvoimakkuus, E V/m	Ekvivalenttinen tehotiheys, S_E W/m²	Efektiivinen kentänvoimakkuus, H A/m	Ekvivalenttinen tehotiheys, S_H W/m²
0,1 - 1	87	20	0,23/f^1/2	20/f
1 - 10	87/f^1/2	20/f	0,23/f^1/2	20/f
10 - 400	27,5	2	0,073	2
400 - 2 000	1,38f^1/2	f/200	0,0037f^1/2	f/200
2 000 - 300 000	61	10	0,16	10

Taajuusalueella 100 kHz - 10 MHz sähkö- ja magneettikentän kehoon aiheuttama sähkövirta ei saa valvotuissa olosuhteissa ylittää 200 mA millään kehon pituusakselia kohtisuoralla poikkileikkauspinnalla. Sähkö- ja magneettikentässä olevista suurikokoisista esineistä purkautuva kosketusvirta ei saa olla suurempi kuin 50 mA. Lisäksi sähkö- ja magneettikentät eivät saa ylittää taulukoissa 4 ja 5 esitettyjä arvoja.

Koko kehon aiheuttamasta resonanssista rajat ovat pienimmillään 10 - 400 MHz taajuuksilla eli 10 W/m² koko väestölle. Rajat määritellään kuuden minuutin jaksoilta laskettuina tehollisarvoina. Huomattavaa on, että tehotiheys 10 W/m² vastaa sähkökentän voimakkuuden tehollisarvoa 61,4 V/m ja magneettikentän voimakkuuden tehollisarvoa 0,163 A/m.

Voimakkaasti pulssimuotoisen säteilyn aiheuttamia kuulo- yms. ilmiöitä lukuun ottamatta ei ole olemassa vakuuttavaa tutkimusaineistoa siitä, että radiotaajuinen säteily olisi edes pitkäaikaisessa altistumisessa haitallista silloin, kun kudoksissa ei esiinny havaittavaa lämpenemistä.

Lähteet

Ahlbom, A & Day, N & Feychting M & Roman, E & Skinner, J & Dockerty, J & Linet, M & MacBride, M & Michaelis, J & Olsen, J & Tynes, T & Verkasalo, PK: A pooled analysis of magnetic fields and childhood leukemia. British Journal of Cancer, 83/2000, ss. 692-698.

Jokela, Kari: Sähkömagneettiset kentät kuriin uudella asetuksella. ALARA 2/2002 s. 7-8.

Algers, B & Hultgren, J: Effects of long-term exposure to a 400 kV, 50 Hz transmission line on estrous, fertility and diurnal rhytm on cows. Sveriges Lantbruksuniversitet, Vetenärmedicinska fakulteten, Rapport 15, 1986.

Cajanus, Juhana: Voimajohdon vaikutus omakotikiinteistön arvoon. TKK, maanmittausosasto, diplomityö. Espoo 1985. 62 s. + liitt.

Feychting, M & Ahlbom, A: Magnetic fields and cancer in people residing near Swedish high voltage power lines. IMM-rapport 6/92. Institutet för miljömedicin, Karolinska Institutet. Stockholm 1992.

Fingrid Oyj: Voimansiirtojärjestelmän sähkö- ja magneettikentät. Esite 7/2000.

Greenland, S & Sheppard AR, & Kaune, WT & Poole, C & Kelsh, MA for the Childhood Leukemia-EMF Study Group: A pooled analysis of magnetic fields, wire codes and childhood leukemia. Epidemiology 11/2000, ss. 624-634.

Hongisto, M & Valjus, J: Magneettikenttäaltistus 110 - 400 kV johtojen läheisyydessä. Tutkimusraportti IVO-A-05/93. Vantaa 1993. 135 s.

Hongisto, M & Valjus, J: Magnetic field exposure in the vicinity of the national grid of Finland. Cigre report 36-104. 1993.

Olsen, JH & Nielsen, A & Schulgen, G: Residence near high-voltagen facilities and the risk of cancer in children. British Medical Journal 307/1993. ss. 891-895.

Toivonen, L & Lammintausta, O: Tahdistinhoito - tahdistinten ohjelmointi ja häiriöt sekä potilaiden seuranta. DUODECIM 109/1993. ss. 535-542.

Verkasalo, PK: Voimajohdoilla on yhteyttä lasten leukemiaan. ALARA 2/2001, s. 4-7.

Verkasalo, PK & Juutilainen, J & Kaprio, J & Pukkala, E & Koskenvuo, M: Magneettikentät ja syöpävaara. Suomen Lääkärilehti 49/1994. ss. 3447-3451.

Verkasalo, PK & Pukkala, E & Hongisto, M & Valjus, J & Järvinen, P & Heikkilä, K & Koskenvuo, M: Risk of cancer in Finnish children living close to power lines. British Medical Journal 307/1993. ss. 895-899.

Vuola, R: Voimajohtojen aiheuttamien magneettikenttien pienentämismahdollisuudet. TKK, sähkötekniikan osasto, diplomityö. Espoo 1993.

Tulosta sivu