Voimajohdon johtoaukean ja reunavyöhykkeen korvaukset metsämaalla 

    Kohteenkorvaus - normaali tilanne

    Kohteenkorvaukset - ei inventointitietoja

    Haitankorvaukset

    Vahingonkorvaukset

Sisäinen liikennehaitta

Supistumishaitta

Pirstoutumishaitta

Vettymishaitta

Ojituksen ylläpitohaitta

Vieri- ja näkemäaluehaitta

Metsän kiertohaitta (palautuva työalue)

Muut haitat

Voimajohdon johtoaukean ja reunavyöhykkeen korvaukset metsämaalla

Päivitetty 18.9.2026

Jos on tarve käyttää vanhaa Arviointi- ja korvaustiedot tietovarantoa, niin mene vuoden 2025 aineistoon.

Kohteenkorvaukset – normaali tilanne

Korvauksien pohjaksi on lunastustoimituksessa saatavilla maapohjan ja puuston inventointitiedot. 

Johtoaukea

Yleistä

Johtoaukeaksi lunastettavalta alueelta poistetaan kaikki puusto. Alueen käyttö metsätalouden harjoittamiseen estyy kokonaan ja se muuttuu joutomaaksi.

Maapohja

Johtoaukean maapohja korvataan täydestä arvostaan.

Puusto

Jos poistettu puusto ei ole ollut päätehakkuukypsää, toimituksessa korvataan puuston odotusarvolisä. Jos maanomistaja ei ole hankkeen yhteydessä myynyt puustoa tai pyytänyt jättämään sitä pinoon, toimituksessa korvataan hakkuukoneen raportin (ns. motolista) perusteella myös puuston hakkuuarvo.

Reunavyöhyke

Yleistä

Reunavyöhykkeeksi lunastettavalla alueella on mahdollista kasvattaa puita, mutta kuitenkin vain rajoitettuun mittaan (10–20 m) asti. Pituusrajan ylittävä puusto on hankkeessa poistettu.

Pituusrajoitus tekee metsätalouden harjoittamisesta reunavyöhykkeellä haasteellista. Reunavyöhykkeellä puustoa joudutaan kasvattamaan aikaisempaa huomattavasti lyhyemmällä kiertoajalla eli puusukupolven kasvatusajalla, mikä alentaa metsästä saatavaa tuottoa. Reunavyöhykkeet eivät yleensä sovellu itsenäisiksi metsiköiksi pitkän ja kapean muodon ja pienen pinta-alan vuoksi. Metsänhoidon ja puunkorjuun kustannukset muodostuvat tavanomaista suuremmiksi, hakkuukertymät jäävät pieniksi ja kantohinnat alhaisiksi. Hakkuutuloja voi olla saatavissa lähinnä viereisen metsikön hakkuiden yhteydessä, mutta tällöinkään hakkuut eivät todennäköisesti tapahdu oikea-aikaisesti ja tulot jäävät pienemmiksi kuin miksi ne pelkän pituusrajoituksen vuoksi voisivat muodostua. Hakkuutuloja on saatavissa lähinnä reunavyöhykkeen ulkoreunalla kasvavasta puustosta.

Pituusrajan saavuttaneiden, johdon omistajan kaatamien puiden korjuu on maanomistajan työnä kannattamatonta eikä vähäisille puumäärille löydy käytännössä ostajia. Pituusrajan ylittäneiden puiden latvojen katkaisu vaurioittaa puita, alentaa niiden arvoa ja saattaa johtaa niiden kuolemiseen.

Täyden korvauksen periaate ja virallisperiaate edellyttävät, että lunastuksesta aiheutuvat taloudelliset menetykset korvataan ilman, että maanomistajan edellytetään aktiivisesti osallistuvan johdon omistajan myöhemmin kunnossapitoraivausten yhteydessä mahdollisesti järjestämiin puukauppoihin.

Maapohja

Reunavyöhykkeen tulevista kiertoajoista eli puusukupolvien kasvatusajoista saataviin tuottoihin kohdistuva menetys korvataan maapohjakorvauksella. Tuottojen arvioidaan alentuvan siinä määrin, että reunavyöhykkeen maapohja korvataan täydestä arvostaan.

Sellaisilla kasvupaikoilla, joilla puusto ei lunastuksesta riippumatta saavuta 10 metrin keskipituutta (lähinnä kitu- ja joutomaat), reunavyöhykkeen pituusrajoitus ei vaikuta metsätalouden harjoittamiseen. Tällaisilla kasvupaikoilla maapohjaa ei korvata.

 Puusto

Reunavyöhykkeiltä lunastuksen perusteella poistetun puuston odotusarvolisä ja hakkuuarvo korvataan samoilla periaatteilla kuin johtoaukealta poistetun puuston odotusarvolisä ja hakkuuarvo.

Reunavyöhykkeille jäävästä puustosta maanomistajalla voi olosuhteiden salliessa olla mahdollisuus saada jonkin asteista hyötyä, kunnes puusto saavuttaa pituusrajoituksen. Reunavyöhykkeelle jäävään puustoon kohdistuvan menetyksen arvioidaan olevan 80 % puuston arvosta. Tästä puustosta ei ole käytettävissä inventointitietoja. Pystyyn arvioidaan jääneen se puusto, jonka keskipituudeksi on ennen hanketta tehdyssä inventoinnissa todettu enintään 15 m. Näiden kuvioiden puustolle määritetään hakkuuarvo ja odotusarvolisä summa-arvomenetelmän taulukoista kasvupaikkatyypin, pääpuulajin ja puuston keskipituuden perusteella. Hakkuuarvosta ja odotusarvolisästä eli puuston kokonaisarvosta korvataan edellä mainittu 80 %.

Sellaisissa kohdissa, joissa samalla maanomistajalla ei ole reunavyöhykkeen vieressä lainkaan metsää, reunavyöhykkeelle jäävästä puustosta ei ole saatavissa tuloja toisen metsikön hakkuun yhteydessä. Tällaisissa kohdissa reunavyöhykkeelle jäävään puuston hakkuuarvo ja odotusarvolisä korvataan täysimääräisesti.

Osa maanomistajista on antanut suostumuksensa siihen, että reunavyöhykkeeltä voidaan hankkeessa poistaa myös sellainen puusto, joka ei ole vielä saavuttanut pituusrajaa. Siltä osin kuin hakija on toimittanut tällaiset suostumukset lunastustoimikunnalle, ko. puuston hakkuuarvoa ei korvata vaan korvataan 80 % odotusarvolisästä 

Sellaisilla kasvupaikoilla, joilla puusto ei lunastuksesta riippumatta saavuta 10 metrin keskipituutta (lähinnä kitu- ja joutomaat, reunavyöhykkeen pituusrajoitus ei vaikuta metsätalouden harjoittamiseen. Tällaisilla kasvupaikoilla ei puustoa korvata.

Kohteenkorvaukset – ei inventointitietoja

Yleistä

Korvaamisen kohteena olevat metsäkuviot ovat pinta-alaltaan pieniä. Lunastuksen hakija ei ole kustannussyistä teettänyt niistä maapohjan ja puuston inventointia. Koska arvioitavasta kohteesta ei ole käytettävissä yksityiskohtaisia ominaisuustietoja, täysi korvaus varmistetaan lunastuslain 42 §:n 1 momentista ilmenevän periaatteen mukaisesti määräämällä korvaus niin suureksi, että se varmasti kattaa luovuttajan menetyksen.

Entinen reunavyöhyke johtoaukeaksi

Maapohja

Johtoaukeaksi lunastettavan alueen käyttö metsätalouden harjoittamiseen estyy kokonaan ja se muuttuu joutomaaksi. Alueeseen kohdistuu ennestään puuston pituusrajoitus.

Maapohja on aikaisemmin korvattu täydestä arvosta

Alueeseen kohdistuu ennestään puuston pituusrajoitus. Maapohja on aikaisemmassa lunastuksessa korvattu täydestä arvosta. Maapohjan osalta ei tällöin aiheudu enää korvattavaa menetystä.

Maapohjan arvosta on korvattu aikaisemmin vain osa

Alueeseen kohdistuu ennestään puuston pituusrajoitus. Reunavyöhykkeen maapohjaa ei ole aikaisemmassa lunastuksessa korvattu täydestä arvosta. Maapohjan aiemmin korvattu osuus vaihtelee kasvupaikkatyypeittäin. Koska korvaamisen kohteena olevia metsäalueita ei ole nyt kuvioitu kasvupaikkatyyppien mukaan, korvaamatta oleva osuus maapohjan arvosta korvataan täyden korvauksen varmistamiseksi sen kasvupaikkatyypin mukaan, jolla maapohjan korvattavan osuuden ja keskipituudeltaan 15 m pitkän puuston hakkuuarvon summa muodostuu korkeimmaksi (kts. Puusto kohta Maapohjan arvosta on aikaisemmin korvattu vain osa ja Esimerkki 2.2.).

Puusto

Maapohja on aikaisemmin korvattu täydestä arvosta

Johtoaukeaksi muuttuvalta alueelta ei ole poistettu puustoa tai vain osa siitä on poistettu, ja loppuosa on jäänyt myöhemmin poistettavaksi. Poistetusta ja pystyyn jääneestä puustosta ei ole käytettävissä yksityiskohtaista selvitystä eikä inventointitietoja.

Vaikka puustoa ei ole hankkeen yhteydessä poistettu, lunastuksen myötä oikeus tämän puuston pitämiseen kuitenkin menetetään ja johdon omistaja voi poistaa puuston koska tahansa. 
Täyden korvauksen varmistamiseksi arvioinnissa oletetaan, että johtoaukeaksi muuttuville reunavyöhykkeille on jäänyt pystyyn puusto, jonka keskipituus on suurin mahdollinen eli keskimäärin 15 m. Koska se ei olisi saanut reunavyöhykkeellä kasvaa tätä pidemmäksi, sillä on vain hakkuuarvo. Täyden korvauksen varmistamiseksi hakkuuarvona käytetään summa-arvotaulukoiden laskenta-alueen kasvupaikoittaisen ja pääpuulajeittaisen tarkastelun perusteella korkeinta hakkuuarvoa em. pituiselle puustolle (Esimerkki 2.1.).

Esimerkki 2.1. Korpikuusen voimalinjan saneeraushankkeessa Pohjois-Savossa oikaistaan johtoalueen mutkaa. Tässä yhteydessä syntyy vanhasta reunavyöhykkeestä uutta johtoaukeaa 0,02 ha (keskimäärin 5 m leveä ja 40 m pitkä kaistale). Aluetta ei ole inventoitu eikä siltä ole saatavissa julkisia metsävaratietoja. Alue on otettu haltuun vuonna 2024. Maapohja on korvattu aiemmassa toimituksessa kokonaan, joten sen osalta ei enää muodostu korvattavaa menetystä.

Vuoden 2024 summa-arvomenetelmän taulukoiden mukaan puuston hakkuuarvo on korkein lehtomaisen kankaan kuusikossa 15,4 metrin keskipituudella. Puuston hakkuuarvoksi saadaan 5 950 €/ha.

Arviointi- ja korvaustiedot tietovarannon vuoden 2024 taulukoiden mukaan toteutuneen kauppahinnan ja summa-arvon suhde (eli laskennallinen kokonaisarvon korjaus) on metsätilakaupoissa ollut pohjoisessa Savo-Karjalassa ollut keskimäärin 1,02.

Puuston lunastuskorvaus = 5 950 €/ha *0,02 ha * 1,02 = 121,38 €

Reunavyöhykepuuston hakkuuarvo voi viereisen metsikön kehitysvaiheen mukaan toisinaan vastata normaalin metsikön hakkuuarvoa. Täyden korvauksen varmistamiseksi em. tavalla määritelty hakkuuarvo korvataan kokonaan.

Maapohjan arvosta on aikaisemmin korvattu vain osa

Johtoaukeaksi muuttuvalta reunavyöhykkeeltä ei ole poistettu puustoa tai vain osa siitä on hakattu, ja loppuosa on jäänyt myöhemmin poistettavaksi. Poistetusta ja pystyyn jääneestä puustosta ei ole käytettävissä yksityiskohtaista selvitystä eikä inventointitietoja.

Vaikka puustoa ei ole hankkeen yhteydessä poistettu, lunastuksen myötä oikeus tämän puuston pitämiseen kuitenkin menetetään ja johdon omistaja voi poistaa puuston koska tahansa. 

Täyden korvauksen varmistamiseksi arvioinnissa oletetaan, että johtoaukeaksi muuttuville reunavyöhykkeille on jäänyt pystyyn puusto, jonka keskipituus on suurin mahdollinen eli keskimäärin 15 m. Koska se ei olisi saanut reunavyöhykkeellä kasvaa tätä pidemmäksi, sillä on vain hakkuuarvo. Täyden korvauksen varmistamiseksi hakkuuarvona käytetään sitä hakkuuarvoa, jolla maapohjan ja keskipituudeltaan 15 m pitkän puuston hakkuuarvon summa muodostuu korkeimmaksi (ks. Maapohja kohdasta Maapohjan arvosta on korvattu aikaisemmin vain osa ja Esimerkki 2.2).

Esimerkki 2.2. Korpikuusen voimalinjan saneeraushankkeessa Etelä-Savossa oikaistaan johtoalueen mutkaa. Tässä yhteydessä syntyy vanhasta reunavyöhykkeestä uutta johtoaukeaa 0,025 ha (keskimäärin 5 m leveä ja 50 m pitkä kaistale). Aluetta ei ole inventoitu eikä siltä ole saatavissa julkisia metsävaratietoja. Alue on otettu haltuun vuonna 2024. Maapohjasta on korvattu aiemmassa toimituksessa 50 %.

Vuoden 2024 summa-arvomenetelmän taulukoiden mukaan maapohjan ja puuston hakkuuarvon summa muodostuu korkeimmaksi tuoreen kankaan kuusikossa 14,5 metrin keskipituudella. Tällöin saadaan maapohjalle arvoksi 940 €/ha ja puustolle 5 650 €/ha.

Arviointi- ja korvaustiedot tietovarannon vuoden 2024 taulukoiden mukaan toteutuneen kauppahinnan ja summa-arvon suhde (eli laskennallinen kokonaisarvon korjaus) on metsätilakaupoissa ollut eteläisessä Savo-Karjalassa ollut keskimäärin 1,01.

Maapohjan lunastuskorvaus = 940 €/ha * 0,025 ha * 1,01 * 0,5 = 11,87 €
Puuston lunastuskorvaus = 5 650 €/ha *0,025 ha * 1,01 = 142,66 €

Reunavyöhykepuuston hakkuuarvo voi viereisen metsikön kehitysvaiheen mukaan toisinaan vastata normaalin metsikön hakkuuarvoa. Täyden korvauksen varmistamiseksi em. tavalla määritelty hakkuuarvo korvataan kokonaan.

Uusi reunavyöhyke

Yleistä

Reunavyöhykkeeksi lunastettavalla alueella on mahdollista kasvattaa puita mutta kuitenkin vain rajoitettuun mittaan (10–20 m) asti. 

Pituusrajoitus tekee metsätalouden harjoittamisesta reunavyöhykkeellä haasteellista. Reunavyöhykkeellä puustoa joudutaan kasvattamaan aikaisempaa huomattavasti lyhyemmällä kiertoajalla eli puusukupolven kasvatusajalla, mikä alentaa metsästä saatavaa tuottoa. Reunavyöhykkeet eivät yleensä sovellu itsenäisiksi metsiköiksi pitkän ja kapean muodon ja pienen pinta-alan vuoksi. Metsänhoidon ja puunkorjuun kustannukset muodostuvat tavanomaista suuremmiksi, hakkuukertymät jäävät pieniksi ja kantohinnat alhaisiksi. Hakkuutuloja voi olla saatavissa lähinnä viereisen metsikön hakkuiden yhteydessä, mutta tällöinkään hakkuut eivät todennäköisesti tapahdu oikea-aikaisesti ja tulot jäävät pienemmiksi kuin miksi ne pelkän pituusrajoituksen vuoksi voisivat muodostua. Hakkuutuloja on saatavissa lähinnä reunavyöhykkeen ulkoreunalla kasvavasta puustosta.

Pituusrajan saavuttaneiden, johdon omistajan kaatamien puiden korjuu on maanomistajan työnä kannattamatonta eikä vähäisille puumäärille löydy käytännössä ostajia. Pituusrajan ylittäneiden puiden latvojen katkaisu vaurioittaa puita, alentaa niiden arvoa ja saattaa johtaa niiden kuolemiseen.

Täyden korvauksen periaate ja virallisperiaate edellyttävät, että lunastuksesta johtuvat taloudelliset menetykset korvataan ilman, että maanomistajan edellytetään aktiivisesti osallistuvan johdon omistajan myöhemmin kunnossapitoraivausten yhteydessä mahdollisesti järjestämiin puukauppoihin.

Maapohja

Reunavyöhykkeen tulevista puusukupolvien kasvatusajoista saataviin tuottoihin kohdistuva menetys korvataan maapohjakorvauksella. Tuottojen arvioidaan alentuvan siinä määrin, että reunavyöhykkeen maapohja korvataan täydestä arvostaan. Koska maapohjasta ei ole käytössä inventointitietoja, täyden korvauksen varmistamiseksi korvaus määritetään summa-arvomenetelmän laskenta-alueen sen pääpuulajin ja kasvupaikkatyypin mukaan, jolla maapohjan ja puuston kokonaisarvon summa muodostuu korkeimmaksi (ks. luku Puusto ja Esimerkki 2.3.).

Puusto

Uuden reunavyöhykkeen maapohjasta ja puustosta ei ole käytettävissä inventointitietoja. Reunavyöhykkeeksi muuttuvalta alueelta ei ole poistettu pituusrajan ylittävää puustoa tai vain osa pituusrajan ylittävästä puustosta on hakattu. Lisäksi poistetusta ja hakkuussa pystyyn jääneestä puustosta ei ole käytettävissä yksityiskohtaista selvitystä eikä inventointitietoja.

Täyden korvauksen varmistamiseksi kaikki uuden reunavyöhykkeen kuviot korvataan sillä oletuksella, että niillä on ollut puustoa, joka on ylittänyt pituusrajan mutta jota ei ole poistettu (maanomistaja ei ole saanut myyntituloja tai puuta). Vaikka puustoa ei ole hankkeen yhteydessä poistettu, lunastuksen myötä oikeus tämän puuston pitämiseen kuitenkin menetetään ja johdon omistaja voi poistaa puuston koska tahansa.
Täyden korvauksen varmistamiseksi puuston arvona käytetään summa-arvotaulukoiden puuston kokonaisarvoa, jolla maapohjan ja puuston kokonaisarvon summa muodostuu korkeimmaksi. Käytännössä tämä tarkoittaa summa-arvotaulukoiden laskenta-alueen kasvupaikkatyypin ja pääpuulajin perusteella määriteltyä korkeinta puuston kokonaisarvoa (kts. esimerkki 2.3). Kokonaisarvo korvataan kokonaan.

Esimerkki 2.3. Korpikuusen voimalinjan saneeraushankkeessa Etelä-Savossa oikaistaan johtoalueen mutkaa. Tässä yhteydessä syntyy uutta reunavyöhykettä 0,01 ha (keskimäärin 4 m leveä ja 25 m pitkä kaistale). Aluetta ei ole inventoitu eikä siltä ole saatavissa julkisia metsävaratietoja. Alue on otettu haltuun vuonna 2024.

Vuoden 2024 summa-arvomenetelmän taulukoiden mukaan maapohjan ja puuston kokonaisarvon summa muodostuu korkeimmaksi lehtomaisen kankaan kuusikossa 20,3 metrin keskipituudella. Tällöin saadaan maapohjalle arvoksi 1 270 €/ha ja puustolle 13 340 €/ha.

Arviointi- ja korvaustiedot tietovarannon vuoden 2024 taulukoiden mukaan toteutuneen kauppahinnan ja summa-arvon suhde (eli laskennallinen kokonaisarvon korjaus) on metsätilakaupoissa ollut eteläisessä Savo-Karjalassa ollut keskimäärin 1,01. 

Maapohjan lunastuskorvaus = 1 270 €/ha * 0,01 ha * 1,01  = 12,83 €
Puuston lunastuskorvaus = 13 340 €/ha * 0,01 ha * 1,01 = 134,73 €

Haitankorvaukset

Reunavyöhykkeiden kohteenkorvaukset kattavat alueisiin mahdollisesti kohdistuvat metsätaloushaitat (esim. vettyminen tai tuulialttiuden lisääntyminen). Reunavyöhykkeen ulkopuolella oleviin alueisiin kohdistuvat metsätaloushaitat korvataan erikseen haitankorvauksella.

Vahingonkorvaukset

Johtoaukeaan ja reunavyöhykkeeseen kohdistuvat metsätalousvahingot (esim. hukkaan menneet metsänparannustyöt) korvataan vahingonkorvauksella.

Tästä alkaen vanhaa aineistoa:

Lentokenttien esterajoitusalueet

Lentoasemien yhteydessä tapahtuva lunastushanke voi olla esimerkiksi kiitotien jatkaminen, lähestymisvalolinjan uusiminen tai lähestymis- ja noususektoreissa olevien lentoesteiden poistaminen. Kysymykseen tulee harvemmin uutta lentoasemaa varten tehtävä lunastus.

Reunavyöhykkeeksi katsottavalla alueella eli ns. esterajoitusalueella, jota rajoittavat lähestymis- ja noususektorit, puuston korkeutta rajoitetaan kaltevuuden avulla, joka on tavallisesti 1:50 (nousee metrin 50 metrin matkalla). Joissakin tapauksissa voi tulla kysymykseen myös tätä jyrkempi kaltevuus. Lunastusluvassa on tavallisesti selvitetty puiden, rakennusten ym. kohteiden korkeus (ns. estekorkeus) esterajoitusalueen eri vyöhykkeillä.

Lähestymisvalolinjan esterajoitusalue ulottuu 60 metriä valolinjan molemmille puolille. Tällä alueella ei saa kasvaa puustoa tai olla mitään muita esteitä, jotka ylittävät valolinjan tason. Valolinjan esterajoitusalueen kaltevuus vaihtelee tapauskohtaisesti.

Korvaus maapohjasta

Lentokenttien yhteydessä tehtävissä lunastustoimituksissa esterajoitusalueen maapohja ja reunavyöhykkeen käytönrajoitushaitta korvataan kuten voimajohtolinjoilla. Metsän tuottoarvon menetys voidaan myös korvata kuten voimajohtolinjojen reunavyöhykkeillä. Lähestymisvalolinjan pylväspaikoista ja pylväiden mahdollisesti aiheuttamista haitoista maksetaan erikseen.

Korvaus pihakasvillisuudesta

Pihakasvillisuuden osalta korvausta tulee maksaa, jos joudutaan poistamaan hoidettuja ja hyväkuntoisia koriste- ja pihapuita. Korvaukset voidaan maksaa erillisen korvaussuosituksen mukaan (ks. Koristekasvillisuuden korvaussuositukset ja Korvaus puutarhakasvillisuudesta).

Muut haitat

Lentomelun lisääntyminen korvataan vain niillä maankäyttöluokilla, joiden käyttöön melulla on vaikutusta. Käytännössä korvausta maksetaan vain tonttimaan osalta. Korvauksia määrättäessä on huomattava, että kysymyksessä on yleensä aina jo olemassa olevan lentoaseman laajentaminen eikä uuden lentoaseman rakentaminen. Lentomelun osalta korvauksia maksetaan siis vain lunastuksen johdosta lisääntyvästä melusta.

Toimituskäytännössä lentomelu on arvioitu yhdessä muiden kiitotien jatkamisesta aiheutuvien haittojen kanssa kiinteistön arvon alenemiskorvauksena (prosentteina kiinteistön arvosta), jolloin korvauksen määrä riippuu estekorkeudesta.

Lähteet

Välisalmi, Paavo & Mattila, Päivi & Asikainen, Rauno: Maa- ja metsätaloushaittojen ja vahinkojen arviointiperusteista lunastustoimituksissa. VTT, maankäytön laboratorio, tiedonanto 26. Espoo 1978.

Ilmailumääräys: Lentokoneille tarkoitettujen maalentopaikkojen rakentaminen ja pitäminen. Ilmailuhallituksen tiedotuksia AGA M 1-1, 21.1.1985.

Mattila, Päivi & Wilska, Aini Sisko: Maakaasuputken rakentamiseen liittyvät lunastuskorvaukset. Maanmittaushallitus Helsinki 16.9.1987 kirje nro 1991/2763.

Naapurina voimajohto. Voimajohtoesite. Fingrid Oyj. www.fingrid.fi   (Etusivu > Ajankohtaista > Julkaisut > Ympäristö ja voimajohdot 

Sisäinen liikennehaitta

Sisäiseksi liikenteeksi katsotaan talouskeskuksesta käsin tapahtuvista metsätöistä, metsänhoitotöistä, alueiden valvonnasta ja työkoneiden siirroista yms. aiheutuva liikenne. Lisäksi sisäistä liikennettä syntyy kun haetaan poltto- ja rakennuspuuta eli ns. kotitarvepuuta. Sisäinen liikennehaitta on jaettu etäisyys- ja ylityshaittaan.

Etäisyyshaitta

Etäisyyshaitan muodostumiseen vaikuttavat:

• tilan puunkäyttö ja
• pidentyneen matkan takaa haettava kotitarvepuun määrä
• omatoimisten metsänhoito- ja hakkuutöiden määrä
• muun sisäisen liikenteen määrä
• etäisyyden pidentyminen
• tien laadun muuttuminen
• mahdollisuus mukautumistoimenpiteisiin sekä
• kuljetusmenetelmä ja yksikkökustannukset

Ks. etäisyyshaitan korvaus. Korvaus saadaan uuden ja vanhan tilanteen erotuksena. Korvaukset on valmiiksi laskettu edestakaisille matkoille. Pääomitus suoritetaan haitan arvioidun kestoajan mukaan.

Korvausten laskentaperusteet

Etäisyyshaitan korvaus on laskettu seuraavalla kaavalla:

K_E= (Sm* l)/v  * 2 * (h₁+h₂),

missä

K_E = korvaus, €

Sm = lisääntyneen ajomatkan  pituus yhteen suuntaan, km

l = pidentyneen matkan takaa ajettavien traktorikuormien (käyntikertojen) lukumäärä vuodessa

v = traktorin keskinopeus km/h tieluokassa III

h₁ = traktorityön ykikkökustannus

h₂ = ihmistyön yksikkökustannus

Jos osa matkoista tehdään muulla kulkuneuvolla esim. henkilöautolla, lasketaan matkat erikseen käyttäen ko. kulkuneuvon mukaisia matkojen lukumääriä, kulkunopeuksia ja yksikkökustannuksia.

Puukuormien lukumäärä

Jotta etäisyyshaitan korvaustaulukkoa voidaan käyttää, on ensin selvitettävä pidentyneen matkan takaa tuotavien puukuormien määrä. Puukuormien lukumäärään vaikuttaa vuosittainen hakkuumäärä ja kuljetuskalusto.

Etäisyyshaitan korvaustaulukkoa laskettaessa on oletettu, että puun kuljetus tapahtuu traktorilla. Mikäli puun kuljetus tapahtuu muulla tavoin (esim. tukkirekalla), tulee korvaus maksaa todellisten kustannusten mukaan.

Jos tilan puunkäytöstä ei ole saatavissa selvää tietoa (esim. metsänomistajan haastattelu, tilan kirjanpito, metsäsuunnitelma, ...), voidaan tilan puunkäytön arvioinnissa käyttää apuna seuraavassa taulukossa esitettyjä keskimääräisiä puunkäyttömääriä.

Taulukko 1. Omasta metsästä saadun puutavaran käyttö k-m³/tila. Lähde: MTTL 1994.

Korvauksia määrättäessä arvioidaan, mikä osa tilan puun kokonaiskulutuksesta noudetaan pidentyneen matkan taakse jääneiltä metsätiluksilta. Näin saatu määrä muutetaan traktorikuormiksi. Yhteen traktorikuormaan mahtuu 3-7 eli keskimäärin 5 k-m³ puutavaraa. Puunkuljetusmatkan pidentyminen arvioidaan uuden ja vanhan tilanteen erotuksena.

Muu sisäinen liikenne

Metsänhoitotöistä aiheutuvien matkojen lukumäärä voidaan arvioida esimerkiksi seuraavasti:

• uudisalan raivaus, muokkaus ja viljely; 1 hehtaarin uudisalalla noin 22 yhdensuuntaista matkaa/ha, 2 hehtaarin uudisalalla noin 14 ja 3 hehtaarin uudisalalla noin 13 yhdensuuntaista matkaa/ha ja
• taimikonhoito; noin 4 yhdensuuntaista matkaa/ha pinta-alasta riippumatta ja ottaen huomioon taimikonhoidon kahdessa vaiheessa, matkoja yhteensä 8 yhdensuuntaista matkaa/ha.

Hakkuiden järjestämistavat (omatoiminen, ulkopuolinen) on selvitettävä tilakohtaisesti. Jos hakkuut teetetään ulkopuolisilla, luetaan niistä johtuvat matkat ulkoiseen liikenteeseen. Käytännössä ensimmäinen harvennushakkuu tehdään yleensä moottorisahatyönä. Muut harvennushakkuut ja päätehakkuu on mahdollista tehdä konekorjuuna.

Jos moottorisahahakkuuta tehdään hankintatyönä, voidaan matkojen lukumäärä (hakkuutyö, leimaus ja lähikuljetus) arvioida hakkuumäärän perusteella kertoimen 0,57 avulla, jolloin siis 150 m3:n hakkuukohdetta varten tehdään 86 yhdensuuntaista matkaa eli 43 käyntikertaa. Jos matkat tehdään traktorilla, sisältyy näihin samalta alueelta korjattavan kotitarvepuun määrä. Kun puutavara valmistetaan konekorjuuna, on hakkuuseen liittyvien matkojen määrä huomattavasti pienempi, noin 0,1 matkaa/hakkuukuutio. Metsätöiden valvonnasta, katselmuksista yms. johtuen voidaan arvioida matkojen kokonaismäärään lisäystä noin 10 prosenttia. Lisäksi voi tulla tapauskohtaisesti ojitukseen, karsintaan, lannoitukseen yms. liittyviä matkoja. Varsinaisen puutavaran kuljetusmatkat tulevat erikseen.

Jos eri ajankohtina tapahtuvat metsänhoitotyöt, hakkuut, perusparannustyöt ja katselmukset yms. lasketaan yhteen koko kiertoajalta, tulee eteläsuomalaisen metsän osalle noin 100-170 yhdensuuntaista matkaa hehtaaria kohden, mikä vastaa vuosittaisiksi matkoiksi muuntaen 0,6-1,1 käyntikertaa vuodessa hehtaaria kohden. Pohjois-Suomessa käyntikertojen määrä on alle puolet Etelä-Suomen määrästä pidemmästä kiertoajasta ja pienemmästä hakkuukertymästä johtuen.

Tieluokka

Matkan pidentyminen mitataan kilometreissä yhdensuuntaiselle matkalle. Eri tieluokkien mukaiset matkat tulee muuttaa vastaamaan tieluokkaa III seuraavan taulukon avulla:

Taulukko 2. Tieluokitus ja sitä vastaavat keskimääräiset nopeudet sekä korjauskertoimet suhteessa tieluokkaan III. Tieluokka määritetään toukokuun ja syys-lokakuun olosuhteiden mukaan.

Esimerkki:

Aikaisemmin puunhakumatkan pituus yhteen suuntaan on ollut 2 kilometriä, josta 1,2 km on ollut tieluokkaa III ja 0,8 km tieluokkaa IV. Nyt matka on pidentynyt 3,2 kilometriin, josta 1,4 km on tieluokkaa III ja 1,8 km tieluokkaa IV. Paljonko matka on pidentynyt suhteessa tieluokkaan III?

Ennen:
1,2 km * 1,00 = 1,2 km
0,8 km * 1,60 = 1,28 km yht. 2,48 km

Nyt:
1,4 km * 1,00 = 1,4 km
1,8 km * 1,60 = 2,88 km yht. 4,28 km

Erotus:
4,28 km - 2,48 km = 1,8 km

Tärkeintä on kuitenkin huomata, että etäisyyden piteneminen ei välttämättä merkitse haitan lisääntymistä, jos tien laatu samalla paranee.

Yksikkökustannukset

Korvauksia laskettaessa traktorin keskinopeutena on pidetty tieluokassa III 12,5 km/h. Traktorityön yksikkökustannuksena on pidetty traktorin marginaalikustannuksia ja ihmistyökustannus on laskettu oman työn mukaan.

Mukauttamistoimenpiteet

Mukauttamistoimenpiteinä saattavat tulla kysymykseen tieliittymien, siltojen, rumpujen ja uusien metsäautoteiden rakentaminen. Mukauttamistoimenpiteistä aiheutuneet kustannukset otetaan huomioon lopullisia korvauksia määrättäessä.

Ylityshaitta

Ylityshaitan muodostumiseen vaikuttavat:

• tien takaa kuljetettavan puun määrä
• kuljettavien matkojen lukumäärä
• tien liikennetiheys eli keskivuorokausiliikenne (KVL) sekä
• kuljetusmenetelmä ja yksikkökustannukset

Ks. Ylityshaitan korvaukset. Korvaus saadaan uuden ja vanhan tilanteen erotuksena. Pääomitus suoritetaan haitan kestoajan mukaan.

Korvausten laskentaperusteet

Ylityshaitan korvaus on laskettu kaavalla:

K_y = t /(60 * 60) * 2 * l * (h₁+h₂),

missä

K_y = korvaus, €

t = yhden ylityksen vaatima keskimääräinen aika (lisäaika), s

l = tien takaa haettavien traktorikuormien lukumäärä vuodessa

h₁ = traktorityön yksikkökustannus

h₂ = ihmistyön yksikkökustannus

Lisäaika

Lisäajalla tarkoitetaan sitä kokonaisajanmenetystä, joka aiheutuu sopivan ylityshetken odottamisesta, ylityksestä sekä tarvittavasta jarrutus- ja kiihdytysajasta.

Seuraavassa taulukossa on esitetty ylityshaitan laskennassa käytetyt lisäajat.

Taulukko 3. Ylityshaitan lisäajat liikennemäärien mukaan.

Yksikkökustannukset

Traktorityön yksikkökustannuksena on pidetty traktorin marginaalikustannuksia ja ihmistyökustannus on laskettu oman työn mukaan.

Puukuormien lukumäärä ja muu sisäinen liikenne

Jotta ylityshaitan korvaustaulukkoa voidaan käyttää, on ensin selvitettävä vuosittaisten puukuormien lukumäärä. Tilan puunkäytön arvioinnissa voidaan käyttää apuna taulukossa 1 esitettyjä keskimääräisiä puunkäyttömääriä. Muu sisäinen liikenne voidaan arvioida kuten etäisyyshaitan kohdalla on esitetty.

Keskivuorokausiliikenne

Ylityshaitan korvauksiin tarvittava ylitettävän tien keskivuorokausiliikenne (KVL) saadaan esim. maatalouden ylityshaitan keskivuorokausiliikenne -taulukosta.

Lähteet

Carlegrim, Erik: Studier av trafikströmmar. Meddelande nr 9 från institut för fastighetsteknik, Kungliga tekniska högskolan. Stockholm Sverige 1963.

Käsikirja yksityisteiden tienpidon osittelusta. Maanmittauslaitoksen julkaisuja nro 92, Kehittämiskeskus 2001.

Välisalmi, Paavo & Mattila, Päivi & Asikainen, Rauno: Maa- ja metsätaloushaittojen ja vahinkojen arviointiperusteista lunastustoimituksissa. VTT, maankäytön laboratorio, tiedonanto 26. Espoo 1978.

Ajankohtaista maatalousekonomiaa, kirjanpitotilojen tuloksia, tilivuosi 1992. Maatalouden taloudellinen tutkimuslaitos, tiedonantoja 192/1994.

Lauronen, Petteri. Tutkimus yksityisteiden tienpidon osittelun ohjearvojen uudistamisesta. keskeneräinen diplomityö, marraskuu 2002.

Supistumishaitta

Supistumishaitta voi tulla korvattavaksi vain, jos metsäalan menetys aiheuttaa luovuttajalle huomattavan työtilaisuuden menetyksen eikä lisämetsää ole luovutuksenkorvausta vastaavalla hinnalla saatavissa. Supistumishaitan korvaaminen on yleensä hyvin harvinaista.

Pirstoutumishaitta

Metsän pirstoutumishaitalla tarkoitetaan varttuneen runsaspuustoisen metsän kokonaispinta-alan pienentymistä sekä jäljelle jäävän metsän jakaantumista yhä pienempiin ja toisistaan eristyneiksi saarekkeisiin. Pirstoutumishaitta vaikeuttaa jäännösmetsän käyttöä ja kasvatusta. Haittaa esiintyy silloin kun tie tai voimalinja tms. halkaisee metsäpalstan epämääräisiin kappaleisiin. Puuston korjuun osalta haitasta käytetään toisinaan nimeä kuljetushaitta.

Jos haitta on huomattava, korvausperusteena voidaan pitää:

• mukauttamistoimenpiteiden vaatimia kustannuksia, jos niiden avulla haittaa voidaan vähentää tai poistaa
• puutavaran korjuukustannusten lisääntymistä tai
• metsämaan puhtaan tuoton alenemista

Vettymishaitta

Johdon rakentaminen saattaa vaikeuttaa veden poisjohtamista työalueen ulkopuolisista maastokohdista ja aiheuttaa siten kasvun hidastumista tai soistumista.

Kuusivaltaiset metsiköt ovat alttiimpia hakkuun johdosta aiheutuville kuivumis- ja vettymishaitoille kuin kosteutta tarvitsevat koivut ja kuivemmalla maaperällä viihtyvät männyt.

Mikäli haitta on ilmeinen, korvataan vettymishaitta ojituskustannusten tai metsämaan tuottokyvyn alenemisen perusteella.

Ojituksen ylläpitohaitta

Haittaa ilmenee lähinnä voimajohtoalueilla, kun metsikön kuivatusverkkoa joudutaan pitämään kunnossa tuottamattomaksi jääneellä alueella.

Korvaus määritetään pääomittamalla hyötyalueesta pois jääneen ojituksen ylläpitokustannus.

Esimerkki:

Sähkölinjan alle jää 100 metriä ojaverkkoa, jonka ojien perkaaminen on tarpeellinen lunastushankkeen ulkopuolisen alueen vesitalouden järjestelyn kannalta. Metsäomistajan ilmoituksen mukaan ojituskustannukset olivat 1 €/metri. Ojitus tehtiin 5 vuotta sitten ja ojaverkon kunnostus on tarpeen tehdä 20 vuoden välein perkaamalla ojat. Esimerkissä on käytetty 4 % diskonttokorkoa.
 

Ensin lasketaan yhtä suuren jaksottaiserän (tuotto/kustannus) nykyarvo, kun jaksottaiserä jatkuu rajattoman ajan. 

100 € * 1/((1+0,04)²⁰ -1) = 100 * 1/(219112-1) = 83,95 €

Koska ojaverkon kunnostus tehdään seuraavan kerran 15 vuoden päästä, edellä laskettu lukuarvo täytyy diskontata nykyhetkeen:

83,95 €   1/(1+0,04)²⁰ =  83,95 €  * 1/1,800084 = 46,64 €

Vieri- ja näkemäaluehaitta

Tiealueen ulkopuoliset vieri- ja näkemäalueet ovat tiettyjen metsänkasvatusrajoitusten alaisia (ks. esim. maantielaki 44 ja 45 §). Näkemäalueita muodostuu teiden risteyksiin ja kaarrekohtiin. Alueen suuruus ja sillä suoritettavat toimenpiteet vaihtelevat tapauskohtaisesti.

Mikäli metsän kasvatus vierialueella estyy lähes kokonaan, on korvaus 100 % metsämaan tuottoarvosta. Keskimääräisenä korvauksena näkemäalueiden arvon alentumisesta pidetään 50 - 80 % metsämaan tuottoarvosta. Näkemäalueen haitankorvausta määrättäessä on huomioitava, että näkymää haittaa eniten pensaikot ja muu matalahko, tuuhea kasvillisuus.

Lähteet

Välisalmi, Paavo & Mattila, Päivi & Asikainen, Rauno: Maa- ja metsätaloushaittojen ja vahinkojen arviointiperusteista lunastustoimituksissa. VTT, maankäytön laboratorio, tiedonanto 26. Espoo 1978.

Koistinen, Mauri: Tuuli-, kuivumis- ja vettymisvahinkojen korvaamisesta voimajohtoalueiden lunastuksissa. Teknillisen korkeakoulun maanmittausosastolla tehty erikoistyö. Espoo 1981.

Maahan kaivettavista johdoista aiheutuvien menetysten korvaaminen. Maataloustuottajien keskusliitto (MTK), Espoo 1982

Hannelius, Simo & Leikola, Matti & Tuimala, Aili: Metsäkirja; Metsänomistajan käsikirja. Helsinki 1987.

Mattila, Päivi & Wilska, Aini Sisko: Maakaasuputken rakentamiseen liittyvät lunastuskorvaukset. Maanmittaushallitus Helsinki 16.9.1987 kirje nro 1991/2763.

Välisalmi, Paavo: Tien rakentamisesta aiheutuvien haittojen ja vahinkojen korjaaminen. INSKO 102-90 IX

Tapion taskukirja. Metsäkeskus Tapion julkaisuja, 22. uudistettu painos, Jyväskylä 1994.

Metsän kiertohaitta

Reuna-alueen käyttäminen metsän kasvatuksessa omana tuotantolohkona on vaikeaa, koska alue on hyvin kapea ja usein liian pieni tuotantolohkoksi. Tämän vuoksi reuna-alueella kasvatettavan puuston kierto on sopeutettava viereisen metsän puuston kierron kanssa yhteen. Sopeuttaminen tapahtuu viereisen puuston päätehakkuun yhteydessä. Jos sopeuttaminen vaikeutuu oleellisesti, aiheutuu metsän kiertohaittaa.

Metsän kiertohaitan aiheuttama taloudellinen menetys ilmenee lähinnä kasvutappioina ja lisääntyneinä hoito- ja korjuukustannuksina. Kiertohaitta on suurimmillaan silloin, kun viereinen puusto on nuorta tai varttunutta kasvatusmetsää. Sen sijaan kiertohaittaa ei muodostu, jos viereinen metsikkö on hakkuukypsää puustoa tai nuorta taimikkoa.

Keskimääräinen korvaus ilman puustomenetyksiä saadaan taulukosta 1. Korvaukseen voidaan katsoa sisältyvän työalueen viereiselle alueelle aiheutuva vähäinen haitta. Vaihtoehtoisesti korvaus voidaan arvioida lisääntyneiden taimikon perustamiskustannusten perusteella.

Taulukko 1. Palautuvaan työalueeseen kohdistuvien haittavaikutusten kokonaiskorvaus. Korvattava alue ja viereinen alue ovat samaa metsätyyppiä ja kehitysluokkaa. Lähde: Mattila ym. 1987

1) korvaus on maksimiarvo kehitysluokan keski-iässä

2) korvaus on maksimiarvo ko. kehitysluokan nuorilla puustoilla

Metsämaan koko tuottoarvon korvaaminen voi tulla poikkeuksellisesti kysymykseen esim. silloin, kun työalue on pahasti vettynyt tai siellä on runsaasti kaivannosta poistettuja kiviä tai metsänkasvatusolosuhteet ovat muutoin oleellisesti huonontuneet. Ojittamattomien soiden sekä kitu- ja joutomaiden osalta korvausprosentit ovat 0-30 % luokkaa.

Muut haitat

Metsänkasvatukselle saattaa lisäksi aiheutua haittaa maapohjan sekoittumisen, tiivistymisen, vettymisen yms. syiden johdosta. Haittavaikutus on suurimmillaan taimikon perustamisvaiheessa ja on usein yhdistettävissä kiertohaittana korvattavaan uudistuksen viivästymiseen. Jos haittavaikutus on merkittävä, tulee se korvata erikseen.

Kuljetushaittaa saattaa muodostua, jos raskaiden metsäkoneiden käyttö alueella on todennäköistä ja maakaasuputken ylitys kielletty eikä ylityskohtia ole järjestetty riittävästi. Haitta arvioidaan lisääntyneen kuljetusmatkan ja matkojen lukumäärän perusteella tai kantohintoja alentavan metsäkuljetusmatkasta johtuvan hintakorjauksen perusteella.

Lähteet

Mattila, Päivi & Wilska, Aini Sisko: Maakaasuputken rakentamiseen liittyvät lunastuskorvaukset. Maanmittaushallitus Helsinki 16.9.1987 kirje nro 1991/2763.

Maahan kaivettavista johdoista aiheutuvien menetysten korvaaminen. Maataloustuottajien keskusliitto (MTK), Espoo 1982.