Korvausten laskentaperusteet
Vaikutus satotasoon
Viljely- ja kunnostuskustannusten korvaaminen
Yksikkökustannukset
Tiivistymiseen vaikuttavia seikkoja
Pintapaine
Kokonaispaino
Luisto
Lähteet
Artikkelit
Pellon tiivistymishaitalla tarkoitetaan ruokamultakerroksen ja pohjamaan tiivistymisen aiheuttamaa taloudellista menetystä, mikä ilmenee sadon alenemisena ja viljelykustannusten lisääntymisenä. Tiivistymiseen saattaa myös liittyä pohjamaan sekoittuminen ruokamultakerrokseen.
Ensimmäisessä vaiheessa selvitetään, missä määrin tiivistymistä on tapahtunut. Jos tiivistyminen on aiheuttanut haittaa, korvausta maksetaan sekä tiivistymisestä aiheutuneesta sadon alenemisesta että pellon saamisesta takaisin viljelykuntoon.
Tiivistymiseen vaikuttavat sekä kuormituksen suuruus että maan ominaisuudet. Tärkein tiivistymisen syntyyn vaikuttava tekijä on kuitenkin maan kosteus. Tietty tiivistymisaste saavutetaan kosteassa maassa pienemmällä kuormituksella kuin kuivassa maassa. Raskaat koneet tiivistävät kosteissa olosuhteissa ruokamultakerroksen lisäksi sen alapuolisia osia. Mitä suurempi akselikuorma on, sitä syvemmälle painevaikutus ulottuu, vaikka pintapaine pidettäisiin samana. Ajokertojen määrään tulisi myös kiinnittää erityistä huomiota.
Maalajeista savimaat (savesta > 30 %) ovat arempia tiivistymiselle, sillä niillä jo suhteellisen lievä tiivistyminen voi olla haitallista. Saviset hiesu-, hiue- ja hietamaat, joissa on savesta 15-30 % maan painosta, käyttäytyvät savimaiden tapaan. Sen sijaan karkeat kivennäismaat kestävät tiivistymistä hyvin.
Tiivistyneessä maassa kasvin juuret eivät pysty tunkeutumaan alaspäin, jolloin juuret haaraantuvat, mutkittelevat ja lyhenevät. Kasvusto kärsii tällöin veden, hapen ja kasviravinteiden puutteesta. Tiivistymisestä aiheutuvia haittoja ovat sadon aleneminen, keväällä hitaasta kuivumisesta keväällä aiheutuva maan kantavuuden huonontuminen sekä muokkausominaisuuksien heikkeneminen.
Kyntökerroksen alapuolelle ulottuvaa tiivistymää voidaan yrittää kuohkeuttaa mm. jankkurilla ja erityisellä syväkuohkeuttajalla. Savimailla suoritettujen kokeiden mukaan (esim. Alakukku 1986) kuohkeutuksen tulos on kuitenkin ollut epävarmaa ja maa on tiivistynyt helposti uudelleen.
Maan tiivistymisriskejä voidaan arvioida sitä varten kehitettyjen laskurien avulla. Terranimo-laskurilla voi vertailla eri koneiden aiheuttamia tiivistymisriskejä eri maalajeilla, kosteusolosuhteilla sekä eri renkailla. Laskurit löytyvät Helsingin yliopiston Ruralia-insitituutin sivuilta. (https://www2.helsinki.fi/fi/ruralia-instituutti/koulutus/maan-kasvukunt… (saatavilla 29.6.2021)).
Oheisissa kaavioissa (Erjalan tutkimus vuodelta 1987) on käsitelty eri kylvö- ja muokkaustekniikoiden vaikutusta maan tiiviyteen. Tiiviys on esitetty suhdelukuna, jolloin täysin tiivistämätön maa saa arvon 100. Maahan kohdistuva kokonaispaino on ilmoitettu otsikon jälkeen suluissa.
Perinteisen menetelmän paripyörien vaihtaminen matalapainerenkaisiin ei ole paljoakaan parantanut tilannetta. Tiiviysaste molemmissa maaprofiileissa on kummassakin tapauksessa tilastollisesti huomioiden sama. Käytettäessä yhdistelmäkylvöä ja paripyöriä, nähdään että maan kuohkeudessa oli tapahtunut selvä parannus verrattuna edellisiin menetelmiin.
Korvausten laskentaperusteet
Vaikutus satotasoon
Korvaukset perustuvat Maatalouden tutkimuskeskuksen maanviljelyskemian- ja fysiikan osastolla Jokioisissa vuosina 1981-87 tehtyyn tutkimukseen (Alakukku 1986) maan tiivistymistä. Tutkimuksen tarkoituksena oli seurata maan toipumista eriasteisesta tiivistymisestä ja kasvien kasvua koepaikalla vuosien kuluessa.
Tutkimuksen yhteydessä suoritetussa kokeessa maa tiivistettiin syksyllä ennen kyntöä traktori-perävaunu -yhdistelmällä, jonka teliakselipaino oli 16 000 kg ja rengaspaine 7 bar. Tiivistys suoritettiin kullekin koealalle joko yhden tai neljä kertaa. Tämän jälkeen tutkittiin miten tiivistys vaikuttaa satotasoon ja maan muokattavuuteen. Maalajeina oli multamaa ja savimaa, jossa muokkauskerros oli hiesusavea ja sitä syvemmällä aitosavea.
Tiivistymisen vaikutus satotasoon on esitetty oheisessa taulukossa. Koetulokset on esitetty vain savimaan osalta, koska tiivistäminen ei oleellisesti vaikuttanut multamaahan.
Taulukko 1. Tiivistymisen vaikutus (%) suhteessa tiivistämättömiltä savimailta saatuihin satoihin.
|
Tiivistymisaste |
Kaura |
Vehnä |
Ohra |
Rypsi |
|
Vähän tiivistynyt |
|
|
|
|
|
Voimakkaasti tiivistynyt |
|
|
|
|
Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että maan tiivistyminen pienensi kasvien satoa koejakson aikana. Multamaalla satotulokset viittasivat siihen, että maan satotaso palautuu nopeammin kuin savimaan. Voimakkaimmin tiivistyminen haittasi rypsin, kauran ja kevätvehnän kehitystä. Ohra kärsi tiivistymisestä vähiten.
Ohjekorvaukset perustuvat siihen, että sadon arvioidaan alenevan tiivistymisestä johtuen taulukon Tiivistymisestä johtuva arvioitu sadon aleneminen savimailla mukaisesti. Korvauksien perusteena on käytetty kuutta eri viljelykiertoa (kts. kohta Käsitteitä ja lähtötietoja/Viljelykierrot). Viljelykierroissa kevätvilja on laskettu kauran, kevätvehnän, ohran ja rypsin keskimääräisenä tuoton alentumisena. Vilja- ja heinäkierroissa perunan osuus on korvattu heinällä ja viljalla. Viljelykasvien keskisadot ovat samat kuin sadonmenetysvahinkojen yhteydessä käytetyt. Haitan katsotaan kestävän seitsemän vuotta.
Tiivistymisestä aiheutuvan sadonmenetyksen korvauksesta on vähennetty säästyvät korjuukustannukset, joilla tarkoitetaan sadonkuljetuksessa tapahtuvaan ajansäästöä. Perunalla ja sokerijuurikkaalla säästyy myös yksi kokonainen ajokerta.
Koska viljan myyntitulojen osuus kokonaistuotosta on pienentynyt esim. vuoteen 1994 verrattaessa, viljavaltaisten viljelykiertojen tiivistymisestä aiheutuvan sadonmenetyksen korvaus on noin puolta pienempi.
Ruotsalaisten (Nilsson ym. 1994) tiivistymishaitan korvausperusteet ovat hyvin samankaltaiset kuin meidän. Erona on, että tiivistymisen katsotaan vaikuttavan huomattavasti kauemmin, aina 25 vuoden ajan. Tiivistymisestä aiheutuvan haitan katsotaan kestävän muokkauskerroksessa sekä 25-40 cm syvyydellä jankossa 5-10 vuotta. Yli 40 cm syvyydellä jankossa haitta on pysyvä. Maan sekoittumisesta ja kääntämisestä johtuen haitta pienenee vuosi vuodelta kunnes se 20 vuoden jälkeen on yhtä suuri joka vuosi. Koska ruotsalaisten menetelmässä haitan katsotaan jatkuvan kauemmin, korvaussummat ovat suuremmat.
Viljely- ja kunnostuskustannusten korvaaminen
Vetovastuksen lisääntyminen kynnössä: Maan tiivistyminen pidentää kyntöaikaa. Tiivistyneen maan kynnön lisäkustannus arvioidaan yhden ylimääräisen kyntökerran mukaan.
Kylvömuokkauksen vaikeutuminen: Tiivistyneen maan kylvömuokkauksessa tarvitaan tavanomaista useampia ajokertoja. Korvaukseksi suositellaan yhden ylimääräisen äestyskerran kustannukset kolmena vuotena.
Jankkurointi eli maan syväkuohkeuttaminen on yksi keino korjata tiivistymistä, mutta sen lisäksi tarvitaan muitakin tapoja kuten syväjuuristen kasvien viljelyä. (Nurmi 2020)
Muut kustannukset: Jos työalueella suoritetaan maansiirto- tai muita kaivaustöitä, saattaa hapanta ja vähäravinteista maata sekoittua ruokamultakerrokseen. Tällaisen maan saattaminen uudelleen tuottokuntoon edellyttää ylimääräistä lannoitusta ja kalkitusta.
Ylimääräinen kalkitus ja lannoitus korvataan kustannusperusteisesti siten, että savimaalle katsotaan tarvittavan lisäkalkkia 8 tn/ha ja savisille hiesu-, hiue- ja hietamaille 6 tn/ha. Lisälannoitetta katsotaan tarvittavan 600 kg/ha. Tämän lisäksi korvataan traktori- ja ihmistyökustannus.
Yksikkökustannukset
Konekustannuksina on käytetty marginaalikustannusta. Leikkuupuimurin osalta on käytetty vuokrakonekustannusta.
Ihmistyön osalta viljelijän suorittama työ on katsottu omaksi työksi ja viljelytöissä kuten paalauksessa, perunan istutuksessa ja nostossa tarvittava lisätyövoima vieraaksi työksi.
Tiivistymiseen vaikuttavia seikkoja
Pintapaine
Koneiden aiheuttamaa kuormitusta mitataan niiden synnyttämän pintapaineen avulla. Pintapaineen pitäisi olla suhteellisen alhainen, jotta haitallinen tiivistyminen jäisi mahdollisimman lieväksi. Maalajeista esim. märkä savi kestää 0,5-1,5 bar pintapaineen. Paineen ollessa suurempi rengas uppoaa ja maahan jää ajourat.
Pintapaineen suuruuteen vaikuttavat renkaan kuormitus sekä renkaan ja maanvälisen kosketuspinnan ala. Kosketuspinnan alaa voidaan lisätä mm. laskemalla rengaspainetta, leventämällä rengaskokoa, käyttämällä paripyöriä tai vyörenkaita, joiden pintapaine jakaantuu ristikudosrengasta tasaisemmin.
Kenttäkokeilla on tutkittu (Erjala 1987) vuosina 1983-86 maan tiivistymistä sokerijuurikaspelloilla toukotöiden aikana. Kokeessa on vertailtu perinteistä kylvömenetelmää sekä paripyörillä että matalapainerenkailla ja yhdistelmäkylvöä paripyörillä. Tutkimuksen mukaan paripyörien maahan kohdistuva pintapaine oli noin 0,8-1,0 bar ja matalapainerenkailla (Terra-renkaat) se oli vastaavasti vain 0,4 bar. Erikoisleveät renkaat sallivat pienten paineiden käytön, aina 0,35 bar asti. Tällaiset renkaat eivät kuitenkaan ole hyvät kuljetuksissa tai siirtoajossa, koska ne ovat "vetelät". Pääsääntöisesti voidaan todeta, ettei rengaspaineen tulisi ylittää 1,0 bar painetta.
Kokonaispaino
Pintapaine osoittaa vain sen, että jääkö peltoon ajourat. Kokonaispaino vaikuttaa maan syvempään tiivistymiseen. Jos koneen paino on liian suuri, maa tiivistyy syvemmältä usein 15-30 cm:n syvyyteen ja tällöin muodostuu ns. kyntöantura. Mitä raskaampia koneita käytetään, sitä enemmän maa tiivistyy.
Perinteisellä menetelmällä tarkoitetaan tässä monen ajokerran ajouramenetelmää, jossa kaikki työvaiheet tehtiin erikseen samoja traktorin jälkiä pitkin. Yhdistelmäkylvössä muokkaus, lannoitus ja kylvö oli yhdistetty yhdeksi työvaiheeksi, jolloin ajokertojen määrä väheni huomattavasti.
Luisto
Vetopyörillä tiivistymiseen vaikuttaa myös luisto. Sopivissa olosuhteissa se voikin aiheuttaa huomattavaakin tiivistymistä. Maan kannalta olisi tärkeää, että pyörän luisto jäisi alle 10-15 prosentin.
Lähteet
Nurmi, Elina ja Lehtonen, Heikki: Kannattaako pellon tiivistymän korjaaminen taloudellisesti. Luonnonvarakeskus. https://www.opal.fi/2020/04/07/blogi-kannattaako-pellon-tiivistyman-kor… (saatavilla 29.6.2021)
Mattila, Päivi & Wilska, Aini Sisko: Maakaasuputken rakentamiseen liittyvät lunastuskorvaukset. Helsinki 16.9.1987. MMH:n kirje nro 1991/2763.
Nilsson, Christer & Norell, Leif: Ersättning för smala underjordiska ledningar i jordbruksmark. LMV-Rapport 1994:4, Gävle, Sverige.
Artikkelit
Peltojen kuohkeuttamismahdollisuudet. Teho 4/1986 s. 33.
Alakukku, Laura: Maan tiivistyminen ja sen vaikutus satotasoon. Teho 4/1986 s. 30-32.
Ahokas, Jukka: Koneet ja maan tiivistyminen. Käytännön maamies 4/1986 s. 44-45.
Erjala, Matti: Maan tiivistymistä toukotöiden aikana voidaan vähentää. Käytännön maamies 4/1987 s. 38-39.
Pietola, Liisa: Juuren kamppailu tiivistyneessä maassa. Käytännön maamies 6/1987 s. 20-21.
Alakukku, Laura: Raskas akselipaino tiivistää syvältä. Teho 7-8/1989 s. 34-36.
Tulevatko telatraktorit takaisin ? Pintapaineet pienemmiksi. Käytännön maamies 4/1993 s. 52-53.
Superruiskulla supertehokkaasti. Työleveys kaksikymmentä metriä. Käytännön maamies 9/1994 s. 10-11.