Viljellyn maan (pellon) jyvitys
Puutarhan ja laitumen jyvitys
Metsämaa
Kitu- ja joutomaa
Erityismaa
Vesialueet
Osuudet yhteisiin alueisiin ja erityisiin etuuksiin
Erityistapaukset
Pellon ja metsän arvosuhteen määrittäminen
Jyvän raha-arvon määrittäminen korvausarviointia varten
Jyvitys ja omaisuustilien korvaukset
Viljellyn maan (pellon) jyvitys
Jyvityksessä selvitetään aluksi pellon luontaiset ominaisuudet. Maalaji määritetään yleensä viljavuustutkimuksen perusteella, josta saadaan selville mm. muokkauskerroksen multavuus ja maalaji sekä jankon (pohjamaan) maalaji, kemialliset maaperätekijät; happamuus, suolaväkevyys ja ravinteisuus. Pellon maalaji ja ruokamullan paksuus voidaan myös määrittää ottamalla kairalla tai lapiolla maanäyte, josta maalaji määritetään joko sormituntumalla tai silmävaraisesti. Kivennäispellon multavuus määräytyy orgaanisen aineksen pitoisuuden perusteella. Maan savespitoisuus voidaan määritellä yksinkertaisen kierityskokeen avulla.
Ks. maalajin määritystavat ja suoritusohje maan savespitoisuuden määritykseen kierityskokeen avulla ja multavuusluokitus (ANON 1996 a, s. 5-).
EU:n vaikutuksen huomioiminen pellon tuottoarvoon valmiiksi taulukoissa on hankalaa, koska tuen määrä muuttuu vuosittain ja se on eri tukialueilla erisuuruinen. Näin ollen suositellaan, että jyvitys suoritetaan perinteisellä tavalla käyttämällä hyväksi vanhoja, edelleenkin käyttökelpoisia jyvitystaulukoita, varsinkin kun uusien taulukoiden tekemiseen tarvittavia kenttäkokeita ei ole mahdollista eikä järkevääkään tehdä.
Viljelystä syrjäytyneen ns. heittopellon jyvitysperusteena voidaan pitää metsämaata, mikäli peltolohkolle ei ole mahdollista saada tai siirtää esim. tilatukea (ks. EU-tuet) tai metsityskorvausta.
Peltojen jyvitystaulukkona esitetään Maatalouskoelaitoksen vuoden 1952 tutkimukseen (VUORINEN 1952, s. 419 -) perustuva taulukko, jota on uudistettu mm. lisäämällä humusprosentin vaihteluvälit ja tarkistamalla maalajiluokitus. Perinteisesti käytetty Wiialan (WIIALA 1976, s. 240) taulukko perustuu samaan tutkimukseen, mutta sitä on joiltakin osin muutettu, mm. hyvillä viljelysmailla Wiialan esittämä jyväluku on selkeästi suurempi humusprosentin ollessa 25 %.
Viljavuuspalvelun mukaan eloperäinen aines parantaa kivennäismaiden rakennetta ja lisää maan veden ja ravinteiden pidätyskykyä. Orgaanisen aineksen pitoisuuden perusteella määritellyt multavuusluokat on esitetty taulukossa 2. Kivennäismailla orgaanisen aineksen optimaalinen pitoisuus on noin 15 %. (ANON. 1997 a, s. 7).
Taulukko 2. Multavuuden luokitus (ANON. 1997 a, s. 7).
| Muokkauskerroksen orgaanisen aineksen pitoisuus, % |
Nimitys | Lyhenne |
| alle 3 3 - 5.9 6 - 11.9 12 - 19.9 20 - 39.9 yli 40 |
vähämultainen multava runsasmultainen erittäin runsasmultainen multamaa turvemaa |
vm m rm erm Mm esim. Ct, St jne. |
Multamaata on syntynyt esimerkiksi silloin kun ohutturpeista suota on raivattu pelloksi ja pinnalla ollut turve on muokattaessa sekoittunut alla olleeseen kivennäismaahan. Multamaalla muokkauskerroksen humusprosentti on yli 20. Multamaan jyväluku saadaan peltojen jyvitystaulukosta multamaahan sekoittuneen kivennäismaan riviltä. Jyvälukuna käytetään optimihumusprosentin (15 %) mukaisia arvoja tai harkinnan mukaan sitä alhaisempia arvoja.
Taulukko 3. Turpeen maatumisasteet (ANON 1954, s. 13-14).
| Maatumisaste | Visuaalinen arviointi | Puristustulos |
| Raakaa | Maatumatonta turvetta, kasvirakenne selvästi erotettavissa. | Kirkasta vettä, enintään hieman puuromaista. |
| Sopivasti maatunutta | Selvästi maatunutta turvetta, kasvirakennetta vielä erotettavissa. | Sameata vettä, osa turpeesta menee sormien välistä. |
| Ylimaatunutta | Maatunutta turvetta, kasvirakennetta ei erotettavissa. | Puristettaessa turvetta suurin osa menee sormien välistä. |
Ks. Taulukko 4. Peltojen jyvitystaulukko. Uudistettu 1997. (VUORINEN 1952, ANON. 1954, ANON. 1997 a)
Turve- ja suopeltojen kohdalla edellytetään, että
- turpeiden pH-arvo on normaali (ks. Maalajit)
- turpeen alla oleva kivennäismaa on hyvänlaatuista; karkea hieta ja sitä hienommat maalajit.
Ks. maalajien nimet ja lyhenteet sekä lyhyt kuvaus niiden viljelyominaisuuksista.
Erikoistekijöiden vaikutus peruspistelukuun:
Sijainti
Toimituksen tavoitteista riippuen peruspistelukuun tehdään sijaintikorjaus. Uusjakoalueilla sijaintikorjausta ei suositella tehtäväksi. Jos sijaintikorjaus tehdään, toimituspöytäkirjaan tulee selkeästi merkitä mille matkalle korjaus on tehty. Korjaus voidaan tehdä esim. talouskeskuksesta pellon ns. veräjäpisteeseen tai veräjäpisteestä lähimpään talouskeskukseen.
Viljellyn maan jyvälukuun tehdään sen sijainnista lähimpään talouskeskukseen nähden seuraavat korjaukset:
Taulukko 5. Peltolohkon etäisyyden vaikutus peruspistelukuun.
| Vyöhyke, min | Vyöhyke, km, kun nopeus 12,5 km/h |
Korjaus peruspistelukuun, % |
| 0 - 10 10 - 20 20 - 60 60 < |
0 - 0,2 0,2 - 0,4 0,4 - 12,5 12,5 < |
+ 10 +/- 0 - 5 - - 20 - 20 |
Pellon ja talouskeskuksen välinen etäisyys (min) selvitetään tavanomaisesti käytettävän tieyhteyden mukaan. Yhteen matkaan sisältyvien erilaisten tieosuuksien vaikutus otetaan huomioon samalla tavalla kuin etäisyyshaitan korvauksessa.
Koko ja muoto
Peltolohkon koon ja muodon vaikutus pellon peruspistelukuun saadaan seuraavasta taulukosta. Peruspisteluvusta vähennetään prosentin ilmoittama osuus. Uusjakoalueilla pellon korjaus otetaan huomioon vain, mikäli pelto rajoittuu luonnolliseksi katsottuihin esteisiin: joki, puro, tie tms. Lohkomallit ja haittaluokat ovat samat kuin päistehaitan korvauksissa.
Ks. Taulukko 6. Peltolohkon koon ja muodon vaikutus peruspistelukuun %
Muut erikoistekijät
Erikoistekijöitä on kohteesta ja alueesta riippuen varsin paljon. Seuraavaan taulukkoon on koottu muutamia aikaisemmissa julkaisuissa tarkasteltuja erikoistekijöitä.
Taulukko 7. Erikoistekijöiden enimmäisvaikutus peruspistelukuun prosentteina (WIIALA 1976, s. 241, ANON. 1954, s. 15 -).
| Erikoistekijät | positiivinen vaikutus, % |
negatiivinen vaikutus, % |
| - jankon ja pohjamaan poikkeuksellinen laatu - poikkeuksellinen happamuusaste - ruokamullan kivisyys ja lohkareisuus - kyntökerroksen kantoisuus ja liekoisuus - haitallinen viettävyys - kumpuileva maasto - hallanarkuus, rajoittuminen metsään tai suohon - valaistussuhteet, varjostus |
4 4 - - - - - - |
12 8 20 20 20 10 12 6 |
Lopullinen jyväluku
Tiluksen lopullinen jyväluku saadaan tekemällä peruspistelukuun erikoistekijöistä johtuvat korjaukset.
Puutarhan ja laitumen jyvitys
Puutarhatuotanto katsotaan maatalouden piiriin kuuluvaksi, joten jyvityksen tulee KML 197 §:n mukaan perustua kestävään tuottokykyyn.
Puutarhan jyvityksessä on muistettava, että puutarhaviljely kuuluu EU:n maataloustukien piiriin. Tilatuen, ympäristötuen, LFA:n sekä kasvinviljelyn kansallisen tuen minimiala on 3 ha avomaan puutarhatuotantoa lukuun ottamatta, jossa minimiala on 0,5 ha.
Puutarha jyvitetään samalla tavalla kuin viljelty maa. Puutarhan peruspistelukuna voidaan pitää alueen parhaan pellon pistelukua.
Laidun jyvitetään myös samalla tavalla kuin viljelty maa. EU ei maksa laidunalueelle peltojen maataloustukea (muuta tukea voi kyllä saada).
Metsämaa
Kiinteistönmuodostamislain 197 §:n mukaan metsätalouteen käytettävän metsämaan jyvitysperuste on kestävä tuottokyky. Kestävään tuottokykyyn perustuvassa jyvityksessä määrätään jyväluku siten, että jyvälukuun sisältyy tiluksen metsätyyppiä vastaava keskimääräinen puusto (tuottopuusto) paikkakunnalla.
Kiinteistötoimituksessa vaihdettaessa metsätilusta toiseen metsätilukseen tuottopuuston arvon selvittäminen ei ole jyvityksen kannalta tarpeellista. Eri metsätyyppien väliset arvosuhteet ovat lähes samaa riippumatta siitä, onko tuottopuusto otettu huomioon jyvityksessä vai ei. Jos metsätilus vaihdetaan toisen maankäyttölajin kanssa, tuottopuuston arvovaikutus otetaan huomioon tilikorvauksissa (osittelusta poikkeamisen tilissä tai puuttuvan tuottopuuston tilissä).
Pääsääntöisesti metsämaa jyvitetään metsätyyppien perusteella. Mutta myöhempää puuston lukua ajatellen metsämaa voidaan jyvittää myös puustokuvioittain. Tällöin puustotili on helpompi laatia.
Eri metsä- ja suotyyppien keskimääräiset jyväluvut paikkakunnalla voidaan laskea seuraavilla tavoilla:
A. Verotuksessa noudatettavien tuottoperusteiden avulla. Metsäveroluvut perustuvat valtakunnan metsien inventointiin (VMI) ja kuvastavat siten alueen puuston kasvua. Verokuutiometrin raha-arvot määrätään vuosittain.
B. Puuston metsätyypeittäisten kehityssarjojen avulla.
C. Tapion taskukirjasta (ANON 1997 c) saatavien metsämaan maapohjan arvojen avulla. Taulukoissa on esitetty kunkin metsäkeskuksen kohdalla metsätyypeittäiset maapohjan arvot. Näistä saa helposti selville eri metsätyyppien hintasuhteen.
Metsätilusten jyvälukuja korjataan tarvittaessa, mikäli jyvitettävällä metsätiluksella on kuvioittaisia erikoistekijöitä. Erikoistekijöiden vaikutus peruspistelukuun otetaan huomioon seuraavalla tavalla:
Sijainti
Metsä- ja kitumaiden peruspistelukua alennetaan tai korotetaan seuraavasti (ANON 1983 b):
Taulukko 8. Sijainnin vaikutus metsä- ja kitumaiden peruspistelukuun prosenttia (ANON 1983 b).
| Etäisyys tiehen, m | Positiivinen vaikutus, % |
Negatiivinen vaikutus, % |
| 0 - 400 500 - 900 1000 - 1500 1500 - 2500 yli 2500 |
2 - 4 - - - - |
- - 2 2 - 4 4 - 6 |
Joutomaiden osalta korjausta ei tehdä.
Koko ja muoto
Metsä-, kitu- ja joutomaiden peruspistelukuun alueen muodolla ja koolla on melko vähäinen merkitys.
Muut erikoistekijät
Peruspistelukuun vaikuttavia erikoistekijöitä on runsaasti. Seuraavassa taulukossa on esitetty muutamia:
Taulukko 9. Erikoistekijöiden vaikutus metsämaiden peruspistelukuun prosenttia (ANON 1983 b, WIIALA 1976).
| Erikoistekijät | Positiivinen vaikutus, % |
Negatiivinen vaikutus, % |
| - kallioperäisyys - kivisyys ja louhikkoisuus - soistuneisuus ja vetisyys - haitallinen kaltevuus ja kumpuilevuus - tuulen, lumen ja metsäpalon vaikutus - uudistusalan auraus tai mätästys |
- - - - - 2 |
4 4 4 4 4 - |
Lopullinen jyväluku
Tiluksen lopullinen jyväluku saadaan tekemällä peruspistelukuun erikoistekijöistä johtuvat korjaukset.
Kitu- ja joutomaa
Kitu- ja joutomaaksi luetaan laatunsa tai käyttömahdollisuutensa perusteella tuottamattomiksi tai vähätuottoisiksi katsottavat metsätilukset sekä muut kuin vähäiset yksityiset tiet ja valtaojat (KMA 54 §).
Kitumaaksi luokitellaan metsätaloustuotannossa oleva maa, jonka vuotuinen kasvu on 0,10-0,99 km³/ha kuorineen. Metsätalouden joutomaaksi katsotaan alue, jonka vuotuinen kasvu on alle 0,10 km³/ha.
Kitu- ja joutomaiden jyväluvun määrittämisessä otetaan huomioon tiluksen käyttömahdollisuudet. Kitu- ja joutomaat jyvitetään joko metsätaloustuoton tai muun tuoton perusteella. Joutomaalla saattaa olla huomattavaakin arvoa esim. metsästysmaana, virkistysalueena tai turvetuotantoalueena.
Joutomaista vähäiset tilustiet ja ojat luetaan ympäröivään maankäyttölajiin. Vähäisenä tilustienä pidetään alle 3 metriä leveää tietä ja vähäisenä valtaojana alle 2-3 metriä leveää ojaa. Leveämmät tilustiet ja ojat jyvitetään yleensä nollan arvoisiksi, koska niiden aiheuttaman hyödyn katsotaan tulleen huomioiduksi viereisen arvokkaamman maankäyttölajin jyvityksessä.
Erityismaa
Erityismaaksi katsotaan tilus, jolla on yleisesti erityisarvoa rakentamiseen, maa-ainesten ottoon, virkistykseen tai muuhun erityiseen tarkoitukseen (KML 198 §). Erityismaa jyvitetään kauppa- tai tuottoarvon perusteella.
Tilukset jyvitetään maa- ja metsätalouteen tai kalastukseen käytettynä olevan arvon perusteella, jos vain vähäisellä osalla jyvitettävistä tiluksista on erityisarvoa ja se on lisäksi suuri verrattuna em. peruselinkeinojen mukaisiin arvoihin nähden. Näin meneteltäessä erityisarvon ja jyvityksessä käytettävän arvon erotus korvataan rahana, jolloin lopulliset tilikorvaukset voivat muodostua korkeiksi mikäli erityisarvo ei jakaannu tasaisesti.
Asianosaiset voivat sopia toisenlaisesta jyvitysmenettelystä. Sopimuksen mukaan erityisarvot voidaan esim. jyvittää täydellisesti tai erityisarvoinen tilus voidaan jyvittää sen maa- ja metsätalousarvoa korkeampaan arvoon, jolloin suoritetaan tavalliset tilikorvaukset.
Vesialueet
Vesialueiksi luetaan vesilaissa (264/1961) tarkoitetut vesistöt. Vesialueet jaotellaan vesien käyttölajeihin ja käyttötyyppeihin tarpeen mukaan (ks. määräys 59N/97, liite 2).
Vesialueiden jyvityksessä kalastukseen käytettävän tiluksen jyväluku määrätään kestävän tuottokyvyn perusteella (KML 197 §). Tällöin jyvitystä tehtäessä lasketaan kunkin pyyntipaikan arvo sen edellisinä vuosina antaman tuoton perusteella. Muut vesialueen osat voidaan jyvittää niiden käyttöarvon perusteella. Ainostaan vesialueita käsittävässä toimituksessa voidaan vesitilukset jyvittää suhteellisella jyvitysasteikolla. Todellinen vesitiluksen arvo saadaan kauppa-arvon tai vuokratuoton perusteella.
Vesialueella oleva erityisarvo esim. malmin, kiven, saven tai hiekanottopaikka tms. sisällytetään jyvitykseen vain, jos niiden arvo ei ole erityisen suuri. Mikäli arvo katsotaan merkittäväksi, toimitaan kuten kohdassa Erityismaa.
Osuudet yhteisiin alueisiin ja erityisiin etuuksiin
Osuudet yhteisiin alueisiin ja erityisiin etuuksiin saattavat tulla jyvityksen kohteeksi uusjaossa tai halkomisessa. Kun tilusvaihdossa vaihdetaan maa- tai vesialueen ohella tai sijasta yhteisalueosuutta, osuus on myös jyvitettävä, ellei vaihtoa toteuteta kokonaisarvojen perusteella.
Erityistapaukset
Peruskuvioon luetut tiet, kiviaidat yms. saavat ao. tiluksen jyväluvun. Jokirantatörmät luetaan tontin kohdalla ao. tonttikuvion jyväarvoon ja muualla metsämaihin, jossa sen jyväluku on sama kuin rantaan rajoittuvan metsätiluksen.
Käyttöoikeuden tai rasitteen alaisilla tiluksilla periaatteena on ottaa jyvityksessä huomioon tiluksen todelliset käyttömahdollisuudet. Metsämaalla voimansiirtolinjojen johtoaukeat ja maakaasuputkialue arvioidaan yleensä nollan arvoisiksi. Voimajohtolinjoilla reunavyöhykkeen käytönrajoituksen alainen alue jyvitetään ympäröivää metsämaata alhaisemmaksi. Pellolla kulkevan johdon alapuolinen alue sekä maakaasuputkialue voidaan jyvittää lähes samaksi kuin ympäröivä pelto.
Pellon ja metsän arvosuhteen määrittäminen
Pellon ja metsän arvosuhteen tunteminen on tarpeen silloin kun viljelykset ja metsätilukset jyvitetään samaan sarjaan. Arvosuhde määritetään tiluslajiensa puitteissa keskinkertaisia olosuhteita edustavien pelto- ja metsätiluksen osalta. Pellon ja metsän arvosuhdetta voidaan tutkia esim. seuraavista näkökohdista (ANON 1983 b, WIIALA 1976, s. 245-):
Kauppa-arvon perusteella
Metsätyyppikohtaisten kauppahintojen määrittäminen on yleensä vaikeaa, koska kaupan kohteisiin sisältyy useita eri metsätyyppejä ja kauppahinta riippuu voimakkaimmin kohteen hakkuukelpoisen puuston arvosta. Yleisesti käytössä oleva metsälön arviointimenetelmä perustuu kohteen arvioituun kehitysluokittaiseen puustomäärään, tälle kaavamaisesti laskettavaan summa-arvoon ja tapauskohtaisesti harkittavaan kokonaisarvon korjaukseen.
Pellon kauppa-arvo voidaan määrittää kiinteistöjen kauppahintarekisteristä (KHR) tai kauppahintatilastosta saatavien edustavien vertailukauppojen avulla. Pellon kauppahintaa voidaan selvittää myös käyttämällä kauppahintoihin perustuvaa tutkimusta ja sen perusteella johdettuja alueellisia hintamalleja.
Esimerkki 1:
Pellon kauppahinta paikkakunnalla on 2 800 €/ha. Jaettavan alueen pellot vastaavat paikkakunnan keskimääräisiä peltoja. Metsän alueellinen kauppahinta on 1 800 €/ha. Kauppahinnan 1 800 €/ha arvioidaan vastaavan I ja II veroluokkien keskiväliä. Vuotuinen kasvu on saatu metsäveroasetuksesta (1208/91), jonka perusteella eri metsätyypit on suhteutettu samaan sarjaan. Pellon kauppahinta on jo lähtökohtaisesti samassa sarjassa.
| Maankäyttölaji | Metsäveroluokka | Vuotuinen kasvu m³/ha |
€/ha | suht. arvo |
| Pelto Metsä - " - - " - - " - - " - |
- I II III IV |
- 6,3 5,4 4,5 2,9 1,9 |
2800 2100 1800 1500 967 633 |
90 68 58 48 31 20 |
Esimerkki 2:
Pellon kauppahinta paikkakunnalla on 2 800 €/ha. Jaettavan alueen pellot vastaavat paikkakunnan keskimääräisiä peltoja ja niiden keskijyväluku on 90. Metsätyypit on suhteutettu omaan sarjaansa Metsätalouden kehittämiskeskus Tapion summa-arvotaulukon (Etelä-Savo) maapohja-arvojen mukaan. Kun metsän arvo tuottopuustoineen oletetaan olevan 5 kertaa maapohjan arvo, saadaan seuraavat euromääräiset ja suhteelliset arvot:
| Maankäyttölaji | Metsäveroluokka | Maapohja (summa-arvotaul.) €/ha |
€/ha | suht. arvo |
| Pelto Metsä - " - - " - - " - - " - |
- I I II III IV |
- 440 290 220 170 110 |
2800 2200 1450 1100 850 550 |
90 71 47 35 27 18 |
Tuottoarvon perusteella
Arvosuhteen määrittämisen perustana voi olla myös eri maankäyttölajien tuottoperusteiset arvot. Pellon tuotto saadaan esim. vuokratuoton perusteella tai katetuotoista. Katetuottoja käytettäessä on huomattava, että tällä hetkellä suurin osa katetuotosta koostuu EU-tuesta. Metsän osalta kestävän tuottokyvyn arviointi perustuu yleensä metsäverotuksesta saataviin veroluokkakohtaisiin vuotuisiin kasvuihin ja tästä johdettuihin vuotuisiin tuottoihin (esim. verokuutiometrin raha-arvo).
Esimerkki 3:
Metsän vuotuinen tuotto (kasvu m³/ha) vastaa edellisen esimerkin mukaista aluetta. Verokuutiometrin raha-arvo on ko. kunnassa 20 €/m³. Pellon keskimääräinen vuokra on noin 135 €/ha. Näiden tietojen perusteella saadaan seuraavat jyvälukujen arvosuhteet. Myös vuotuisen tuoton raha-arvoja voidaan käyttää jyvälukuina.
| Maankäyttölaji | Metsäveroluokka | Vuotuinen kasvu m³/ha |
€/ha | suht. arvo |
| Pelto Metsä - " - - " - - " - |
- I II III IV |
- 6,3 4,5 2,9 1,9 |
135 126 90 58 38 |
90 84 60 39 25 |
Jyvän raha-arvon määrittäminen korvausarviointia varten
Edellä kohdassa pellon ja metsän arvosuhteen määrittäminen käsiteltiin metsää kokonaisuutena erottelematta maapohjaa ja puustoa toisistaan. Korvausarviointia varten on kuitenkin tarpeen erottaa toisistaan metsämaapohjan arvo ja tuottopuuston arvo.
Esimerkissä 2 pellon kauppahintaperusteinen arvo on 2800 €/ha ja vastaava jyväluku 90. Peltojyvän arvo siten 2800 € /90 = 31,11 €. Samassa esimerkissä OMT-tyypin metsämaapohjan arvona on pidetty 440 €/ha ja saman metsätyypin arvoa tuottopuustoineen viisinkertaisena eli 2200 €/ha ja suhteellisena jyvitysarvona 71 jyvää. Näillä tiedoilla voidaan päätellä, että metsämaapohjan jyvän arvo on 440 €/71 = 6,20 € ja tuottopuuston jyvän arvo 31,11 € - 6,20 € = 24,91 €. Jos taas harkitaan, että maapohjan taulukkoarvoon 440 €/ha on syytä tehdä summa-arvomenetelmän mukainen 20 %:n arvonalennus, saadaan metsämaapohjan jyvän arvoksi 0,80 *440 € /71= 4,96 €.
Jos edellä selostetussa esimerkissä olisi jyvitysvaiheessa metsätyyppi tuottopuustoineen arvioitu 10-kertaiseksi maapohjan arvoon nähden, olisi metsän jyvitysasteikolla puolet suurempia lukuja ja edelleen metsämaapohjan jyvän arvo puolet pienempi. Tämä olisi johtanut ilmeisesti maa-alueiden jaossa erilaiseen lopputulokseen, mutta laskennallinen arvojen jakautuminen (jyvitys + korvaukset) olisi kummassakin jyvitysvaihtoehdossa sama.
Metsämaapohjan jyvän arvon sitominen Metsätalouden kehittämiskeskus Tapion summa-arvon metsämaapohjataulukoihin vastaa kokonaisarvoihin perustuvassa arvioinnissa (esim. halkomisessa) yleisesti noudatettavaa menettelyä. Maapohjan arvoihin voidaan kummassakin arviointitavassa kohdistaa tarpeelliset kokonaisarvon alennukset.
Jyvän raha-arvon määrittäminen voidaan tehdä myös tuottoarvopohjaisesti. On huomattava, että vuotuiset tuotot on tällöin muutettava pääoma-arvoiksi.
Jyvitys ja omaisuustilien korvaukset
Jyvitystä täydennetään tilikorvauksilla. Jakoperusteesta poikkeamisen ja metsän jyvitysarviointiin mukaan otetun tuottopuuston vuoksi joudutaan tilivaiheessa palaamaan jyvitysperusteisiin ja määrittämään jyvitysvaiheessa käytetyille jyville raha-arvo. Tilivaiheen arviointeihin ja asiakirjojen tekoon on useita vaihtoehtoisia tapoja.
Ensimmäisessä vaihtoehdossa tarkastellaan kunkin tilan jakoon luovuttamaa ja saamaa omaisuutta. Maapohjan arvoksi katsotaan jyvityksen rahaksi muutetut arvot (metsän maapohja ilman tuottopuuston arvoa). Puusto ja muu omaisuus arvioidaan käypinä arvoina. Tilikorvaus muodostuu jakoon luovutetun ja jaossa saadun omaisuuden erotuksena.
Toisessa vaihtoehtoisessa tavassa tarkastellaan jaettavaa omaisuutta tilikohtaisesti (puusto, rakennukset, viljelyskunto jne.). Jakoperusteesta poikkeamisen tilissä otetaan huomioon jyvitykseen sisällytetty tuottopuusto. Jakoperusteesta poikkeamisen tili on tehtävä aina kun tuottopuustoineen jyvitettyä metsää vaihtuu muuhun maahan, vaikka kokonaispoikkeamaa ei tapahtuisikaan. Tämä laskentatapa on ohjeistettu JAKO-tietojärjestelmän avulla suoritettavaan menettelyyn.
Kolmannessa vaihtoehdossa omaisuus käsitellään kauttaaltaan erillistileinä. Osittelusta poikkeaminen otetaan laskelmiin mukaan kokonaispoikkeamana, josta syystä on erikseen käsiteltävä pellon ja metsän vaihtumisesta johtuvat tuottopuuston jakaantumiset (puuttuvan tuottopuuston tili). Puustotili ja muut omaisuustilit tehdään erillisinä. Vaihtoehtoa on aiemmin käytetty yleisesti. Laskentamenettelyn selostaminen asianosaisille on vaikeaa.