(Luotu toukokuussa 2024)
Arvioinnissa on usein tarpeen laskea indeksiin sidottujen tulevaisuuden vuosituottojen tai vuotuismaksujen nykyarvoa. Tällöin vuosimaksut muuttuvat ajassa korkoa korolle periaatteella. Usein vuokrasopimuksissa on hyödynnetty kuluttajahintaindeksiä, jota käytetään yleisenä inflaation mittarina.
Kun tuleva vuotuinen maksu muuttuu, tulee ennustaa sopimuksessa mainitun indeksin tulevaa kehitystä. Se voidaan laskea aikaisemmin toteutuneen indeksin vuotuismuutosten keskiarvona. Laskenta tulee tehdä riittävän pitkältä ajalta. Laskennassa voidaan käyttää esimerkiksi samanpituista ajanjaksoa kuin jäljellä oleva vuokra-aika. Saadulla keskiarvolla muodostetaan kullekin tulevalle vuodelle korkoa korolle periaatteella vuotuismaksun tai vuosituoton suuruus. Saatu kunkin vuoden tuotto/maksu diskontataan erikseen valitulla laskentakorolla arviointihetkeen. Lopuksi lasketaan yhteen nykyhetkeen diskontatut kunkin vuoden tuotot/maksut.
Laskentakorkoa määritettäessä pitää miettiä muun muassa, mitä riskejä toimintaan liittyy. Esimerkiksi:
- Voivatko esim. tuulimyllyjen purkukustannukset, maa-ainesten ottoalueiden maisemointikustannukset tai pilaantuneiden maa-alueiden kunnostus jäädä vuokranantajalle vuokraajan mahdollisen maksukyvyttömyyden ja konkurssin sattuessa.
- Liittyykö toimintaan mahdollisesti mainitun kaltaisia riskejä.
- Ovatko sopimuksessa mahdollisesti asetetut vakuudet riittäviä kattamaan edellä mainitut kustannukset.
Liitteenä on esimerkki indeksiin sidotun rajoitetutun ajan vuotuismaksujen nykyarvon laskennasta