Käsitteet

Jyvitysperuste
Jyvitystekniikka
Tuottokyky

Jyvitysperuste

Jyvityksen arviointiperuste riippuu toimituksen laadusta ja tilusten käyttötarkoituksesta. Laajassa toimituksessa, jonka kohteena on eri käytössä olevia tiluksia, on yleensä tarkoituksenmukaista käyttää eri jyvitysperusteita. Esimerkiksi niin, että maataloudessa pysyvät tilukset jyvitetään tuottoarvon ja rakennuskäytössä olevat ja ns. raakamaa-alueet jyvitetään kauppa-arvon perusteella. Tämän lisäksi on eri perusteiden mukaan jyvitettävät tilukset verrattava keskenään kauppa- tai tuottoarvon mukaan (KML 196 §, Vp 94 HE 227).

Jyvitystekniikka

Jos kaikki tiluslajit on sijoitettu samaan jyvälukuasteikkoon, kysymyksessä on sarjajyvitys. Jos esim. viljelykset ja metsätilukset ovat eri asteikossa, puhutaan erillisjyvityksestä.

Jyvitystehtävä jaetaan runkojyvitykseen ja yksityiskohtaiseen jyvitykseen. Runkojyvityksessä tärkein tehtävä on mallitilusten jyvitys. Mallitilusten jyvityksessä toimitusalueelta valitaan eri tiluslajeja edustavia tiluskuvioita, jotka jyvitetään keskenään mahdollisimman oikeaan arvosuhteeseen. Yleensä se tapahtuu siten, että ns. päämallitilukseksi valitaan jokaisesta tiluslajista jaettavan alueen keskinkertaisia olosuhteita sekä luontaisessa että taloudellisessa mielessä parhaiten edustavat tiluskuviot. Kysymys ei ole yksinomaan kunkin tiluslajin keskimääräisestä arvosta vaan myös siitä, että tiluksen arvo koostuu tasapainoisesti eri arvotekijöistä. Päämallitiluksena ei näin ollen sovi käyttää esim. luontaisesti hyvää, mutta muotonsa tai kokonsa puolesta epäedullista tiluskuviota, vaikka tämä eri tekijäin yhteisvaikutuksesta likipitäen vastaisikin tiluslajin keskimääräistä arvoa. Päämallitilusta valittaessa on tärkeintä, että ko. tilus paikallisten olosuhteitten valossa mahdollisimman hyvin edustaa omaa tiluslajiaan. Vain siten se voi muodostaa perustan jaettavan alueen tiluslajien arvosuhteiden määrittämiselle. (WIIALA 1976, s. 243, 245)

Muiden mallitilusten erottelussa pyritään siihen, että ne tiluslajiensa puitteissa muodostaisivat vankan ja käyttökelpoisen rungon yksityiskohtaiselle jyvitykselle. Siinä mielessä niiden tulee tilustyyppinsä ja sijaintialueensa puitteissa edustaa keskinkertaisia olosuhteita samalla tavalla kuin päämallitilukset vastaavat tiluslajiensa puitteissa koko jaettavan alueen normaaleja oloja. Keskinkertaisuudesta on se huomattava etu, että yksityiskohtaisessa jyvityksessä määritettävät poikkeamat muodostuvat tasaisimmiksi ja samalla helpommin arvioitaviksi kuin jos mallitilukset edustaisivat joitakin ääriarvoja. (WIIALA 1976, s. 245)

Yksityiskohtaisessa jyvityksessä tilukset sijoitetaan näin saatuun arvoasteikkoon. Vaikka mallitilusten jyvityksestä tai runkojyvityksestä ei laissa ole määräyksiä, mallitilusten jyvitys on tarpeen laajemmissa toimituksissa. Tällöin pystytään parhaiten huomioimaan jyvityksen kohteena olevan alueen erilaiset osat ja olosuhteet.

Tuottokyky

Viljelty maa; Pelto

Tuottoarvoperusteisessa jyvityksessä pellon tuottokykyyn katsotaan vaikuttavan sen pysyvät luontaiset ominaisuudet sekä muut arvotekijät ns. erikoistekijät.

Jyvitystaulukon perusteella annettua jyvälukua tarkistetaan tarvittaessa pellon tuottokykyyn vaikuttavilla erikoistekijöillä. Koska jyvitystaulukossa esitetyt jyväluvut ovat hyvälaatuisille, optimaalisille pelloille, erikoistekijät ovat yleensä jyvälukua alentavia. Taulukossa 1 on lueteltu joitakin pellon tuottokykyyn vaikuttavia tekijöitä.

 Taulukko 1. Pellon tuottokykyyn vaikuttavia tekijöitä (ANON. 1997 a, s. 4, OLLILA 1997, s. 11-, WIIALA 1976, s. 241-, ANON. 1954, s. 15-). Erikoistekijöitä luettelossa on mainittu vain esimerkinomaisesti.

Perustekijät:

Kuvaus:

1) Luontaiset ominaisuudet:

-maalaji
-multavuus eli humuspitoisuus
-fysikaaliset ja kemialliset maaperätekijät

2) Erikoistekijät:

-sijainti
-koko ja muoto
-jankon ja pohjamaan poikkeuksellinen
laatu esim. happamuus
-kivisyys ja lohkareisuus
-soistuneisuus ja vetisyys
-viettävyys ja kumpuilevuus
-kallioperäisyys
-valaistussuhteet
-rajoittuminen metsään tai suohon
-EU-tuki

 

Metsämaa, kitu- ja joutomaa

 Metsä- ja kitumaiden osalta tuottokyky määritetään pääsääntöisesti kasvupaikan hyvyyttä osoittavan metsätyyppiluokituksen perusteella. Metsän tuottokykyyn vaikuttaa metsätyypin lisäksi myös monet erikoistekijät, jotka ovat samankaltaisia kuin viljellyillä mailla.

 Erityismaa

Erityismaiden jyvityksessä tuottokyky on toissijainen jyvitysperuste tiluksen taloudellisen käytön tai käyttömahdollisuuden jälkeen.