Reunavyöhykkeen käytönrajoitushaitta
Metsän kiertohaitta (palautuva työalue)
Reunavyöhykkeen käytönrajoitushaitta
Voima- ja maakaasujohtojen rakentamisen vuoksi lunastetaan johtoalueeseen käyttöoikeus, jolla varataan lunastajalle johdon rakentamiseen, käyttöön ja kunnossapitoon tarpeelliset oikeudet. Samalla rajoitetaan omistajan oikeuksia, mikä esimerkiksi metsäalueella merkitsee puiden kasvatuskieltoa johtoaukean osalta. Metsämailla voimajohtoaukean molemmille puolille varataan tietyn levyiset (yleensä 10 m) reunavyöhykkeet, joilla puuston kasvatusta on rajoitettu tiettyyn kasvukorkeuteen.
Käytönrajoitushaittoja ilmenee myös lentokenttien ns. esterajoitusalueilla, joita ovat pääasiassa lähestymis- ja noususektorien rajoittamat alueet. Esterajoitusalueiden koko vaihtelee kenttäluokan mukaan. Esterajoitusalueilla puuston pituuden tulee noudattaa ilmailulaitoksen asettamia määräyksiä.
Johtoaukealla (putkialueella) käytönrajoitus vastaa omistusoikeuksin lunastamista. Korvaustilanteessa selvitetään myös lunastushankkeesta johtuvat haitankorvaukset sekä puustoon ja metsänhoitoon liittyvät vahingonkorvaukset.
Reunavyöhykkeen käytönrajoitushaitta ilmenee puuston ennenaikaisesta hakkuusta aiheutuvana menetyksenä ja metsämaan tuottoarvon pysyvänä alentumisena.
Johtoaukeat
Korvaus maapohjasta
Johdon omistaja liikkuu johtoalueella kunnossapitotöiden yhteydessä. Johtoaukeat raivataan mekaanisesti 5-8 vuoden välein. Joulukuusten kasvattamisesta yms. toiminnasta on sovittava erikseen voimajohtoyhtiön kanssa. Aluetta voidaan käyttää maaomistajan ja voimayhtiön luvalla esim. moottorikelkkailuun (lukuun ottamatta pylväsalueita) sekä tien ja ulkoilureittien pohjaksi. Kun työskennellään kaivurilla tai muulla työkoneella voimajohdon läheisyydessä, on vähimmäisetäisyytenä pidettävä sivusuunnassa 5 metriä ja virtajohtojen alla 3-5 metriä (110-400 kV).
Koska puiden kasvattaminen johtoaukealla on kielletty, korvataan johtoaukea lunastettavan alueen tapaan. Alueen nauhamaisuudesta ja pienestä tilakohtaisesta pinta-alasta johtuen arvioidaan korvaus käytännössä yleensä summa-arvomenetelmällä, jossa maapohjan erillisarvo ja puuston arvo kehitysvaiheensa mukaisena odotusarvona lasketaan yhteen. Puuston hakkuu tapahtuu yleensä maanomistajan lukuun, joten puuston arviointi lunastustoimituksessa käsittää tavallisesti vain taimikot ja odotusarvolisät.
Metsämaan maapohjan arvo sekä puuston ennenaikaiseen hakkuuseen liittyvät korvaukset määritetään tavallisimmin Metsätalouden kehittämiskeskus Tapion julkaisemien taulukoiden avulla (ks. summa-arvomenetelmä). Nauhamaisissa kohteissa summa-arvomenetelmään liittyvää kokonaisarvon korjausta ei yleensä tehdä, koska kokonaissummaan katsotaan sisältyvät vähäiset pirstoutumisesta aiheutuvat haitat.
Reunavyöhykkeet
Reunavyöhykkeen ennenaikainen hakkuu
Reunavyöhykkeen leveys on tavallisesti 10 metriä. Johdon puoleisessa reunassa puusto saa kasvaa 10 metriseksi ja ulompana jokaista reunavyöhykkeen metriä kohden metrin korkeammaksi, jolloin vyöhykkeen ulkolaidassa puun voi kasvattaa 20 metriseksi.
Käytännössä maanomistaja voi korjata reunavyöhykkeen puuston haluamanaan ajankohtana. Hakkuu voi tapahtua kaatamalla vain ylipitkät puut taikka hakkaamalla kerralla kaikki reunavyöhykkeen puut. Johdon omistaja kaataa ajoittain ylipitkät puut tai katkaisee latvoja helikopterisahauksella.
Puuston kasvatusrajoituksista johtuen reunavyöhykkeellä metsikön kiertoajan lyheneminen tiettyä valtapituutta vastaavaan ikään pienentää metsän tuottoa sekä tulevina kiertoaikoina että meneillään olevana kiertoaikana. Jos edullisin kiertoaika on esim. 80 vuotta, mutta metsikkö saavuttaa 12 metrin valtapituuden jo 50 vuoden ikäisenä, on tulevien kiertoaikojen tuoton menetys yhtä suuri kuin 80 vuoden kiertoajan kaikkien tulevaisuudessa saatavien nettohakkuutulojen nykyarvon ja 50 vuoden kiertoajan vastaavien tulojen nykyarvon eli metsämaan tuottoarvojen erotus.
Ennenaikaisesta hakkuusta aiheutuvaa menetystä arvioitaessa puuston oletetaan saavan vapaasti kasvaa keskimäärin 10-12 metrin valtapituuteen. Reunavyöhykkeen käytönrajoitushaitta -taulukoissa on metsäkeskuksittain ja metsätyypeittäin tähdellä(*) merkitty ikä, jolloin em. valtapituus keskimäärin saavutetaan.
Jos valtapituus on alle 12 metriä, korvaus saadaan kertomalla 12 metrin valtapituutta vastaavan puuston odotusarvolisä (summa-arvomenetelmän odotusarvolisän taulukosta) Reunavyöhykkeen käytönrajoitushaitta-taulukosta saatavalla prosenttiluvulla. Jos prosenttiluku puuttuu tai puuston valtapituus on yli 12 metriä, korvaus saadaan suoraan summa-arvomenetelmän odotusarvolisän taulukosta.
Metsämaan tuottoarvon aleneminen
Metsätalouskäytön mukaan arvioitavalla alueella reunavyöhykkeen maapohja arvioidaan kuten johtoaukean maapohja. Näin arvioituun korvaukseen voidaan katsoa sisältyvän myös korvaus metsänhoitotöiden vaikeutumisesta. Kitu- ja joutomailla sekä matalakasvuisiksi jäävillä ojittamattomilla suoalueilla reunavyöhyke ei rajoita metsänkasvatusta eikä korvaaminen siten ole tarpeen.
Muut vahingot
Erillinen korvaus tuulivahingoista tulee kysymykseen lähinnä vain reunavyöhykkeen ulkopuolisella alueella, mikäli puusto katsotaan tuulituhoille alttiiksi.
Maakaasuputkea varten lunastetun johtoaukean reuna-alueilla saattaa muodostua kuljetushaittaa. Edellytyksenä haitan korvaamiselle on, että raskaiden metsäkoneiden käyttö alueella on todennäköistä, putken ylitys on kielletty ja ylityskohtia ei ole järjestetty riittävästi. Haitan suuruus arvioidaan pidentyneen kuljetusmatkan ja matkojen lukumäärän lisääntymisen perusteella.
Lentokenttien esterajoitusalueet
Lentoasemien yhteydessä tapahtuva lunastushanke voi olla esimerkiksi kiitotien jatkaminen, lähestymisvalolinjan uusiminen tai lähestymis- ja noususektoreissa olevien lentoesteiden poistaminen. Kysymykseen tulee harvemmin uutta lentoasemaa varten tehtävä lunastus.
Reunavyöhykkeeksi katsottavalla alueella eli ns. esterajoitusalueella, jota rajoittavat lähestymis- ja noususektorit, puuston korkeutta rajoitetaan kaltevuuden avulla, joka on tavallisesti 1:50 (nousee metrin 50 metrin matkalla). Joissakin tapauksissa voi tulla kysymykseen myös tätä jyrkempi kaltevuus. Lunastusluvassa on tavallisesti selvitetty puiden, rakennusten ym. kohteiden korkeus (ns. estekorkeus) esterajoitusalueen eri vyöhykkeillä.
Lähestymisvalolinjan esterajoitusalue ulottuu 60 metriä valolinjan molemmille puolille. Tällä alueella ei saa kasvaa puustoa tai olla mitään muita esteitä, jotka ylittävät valolinjan tason. Valolinjan esterajoitusalueen kaltevuus vaihtelee tapauskohtaisesti.
Korvaus maapohjasta
Lentokenttien yhteydessä tehtävissä lunastustoimituksissa esterajoitusalueen maapohja ja reunavyöhykkeen käytönrajoitushaitta korvataan kuten voimajohtolinjoilla. Metsän tuottoarvon menetys voidaan myös korvata kuten voimajohtolinjojen reunavyöhykkeillä. Lähestymisvalolinjan pylväspaikoista ja pylväiden mahdollisesti aiheuttamista haitoista maksetaan erikseen.
Korvaus pihakasvillisuudesta
Pihakasvillisuuden osalta korvausta tulee maksaa, jos joudutaan poistamaan hoidettuja ja hyväkuntoisia koriste- ja pihapuita. Korvaukset voidaan maksaa erillisen korvaussuosituksen mukaan (ks. Koristekasvillisuuden korvaussuositukset ja Korvaus puutarhakasvillisuudesta).
Muut haitat
Lentomelun lisääntyminen korvataan vain niillä maankäyttöluokilla, joiden käyttöön melulla on vaikutusta. Käytännössä korvausta maksetaan vain tonttimaan osalta. Korvauksia määrättäessä on huomattava, että kysymyksessä on yleensä aina jo olemassa olevan lentoaseman laajentaminen eikä uuden lentoaseman rakentaminen. Lentomelun osalta korvauksia maksetaan siis vain lunastuksen johdosta lisääntyvästä melusta.
Toimituskäytännössä lentomelu on arvioitu yhdessä muiden kiitotien jatkamisesta aiheutuvien haittojen kanssa kiinteistön arvon alenemiskorvauksena (prosentteina kiinteistön arvosta), jolloin korvauksen määrä riippuu estekorkeudesta.
Lähteet
Välisalmi, Paavo & Mattila, Päivi & Asikainen, Rauno: Maa- ja metsätaloushaittojen ja vahinkojen arviointiperusteista lunastustoimituksissa. VTT, maankäytön laboratorio, tiedonanto 26. Espoo 1978.
Ilmailumääräys: Lentokoneille tarkoitettujen maalentopaikkojen rakentaminen ja pitäminen. Ilmailuhallituksen tiedotuksia AGA M 1-1, 21.1.1985.
Mattila, Päivi & Wilska, Aini Sisko: Maakaasuputken rakentamiseen liittyvät lunastuskorvaukset. Maanmittaushallitus Helsinki 16.9.1987 kirje nro 1991/2763.
Naapurina voimajohto. Voimajohtoesite. Fingrid Oyj. www.fingrid.fi (Etusivu > Ajankohtaista > Julkaisut > Ympäristö ja voimajohdot
Sisäinen liikennehaitta
Sisäiseksi liikenteeksi katsotaan talouskeskuksesta käsin tapahtuvista metsätöistä, metsänhoitotöistä, alueiden valvonnasta ja työkoneiden siirroista yms. aiheutuva liikenne. Lisäksi sisäistä liikennettä syntyy kun haetaan poltto- ja rakennuspuuta eli ns. kotitarvepuuta. Sisäinen liikennehaitta on jaettu etäisyys- ja ylityshaittaan.
Etäisyyshaitta
Etäisyyshaitan muodostumiseen vaikuttavat:
- tilan puunkäyttö ja
- pidentyneen matkan takaa haettava kotitarvepuun määrä
- omatoimisten metsänhoito- ja hakkuutöiden määrä
- muun sisäisen liikenteen määrä
- etäisyyden pidentyminen
- tien laadun muuttuminen
- mahdollisuus mukautumistoimenpiteisiin sekä
- kuljetusmenetelmä ja yksikkökustannukset
Ks. etäisyyshaitan korvaus. Korvaus saadaan uuden ja vanhan tilanteen erotuksena. Korvaukset on valmiiksi laskettu edestakaisille matkoille. Pääomitus suoritetaan haitan arvioidun kestoajan mukaan.
Korvausten laskentaperusteet
Etäisyyshaitan korvaus on laskettu seuraavalla kaavalla:
missä
KE = korvaus €
Sm = lisääntyneen ajomatkan pituus yhteen suuntaan, km
l = pidentyneen matkan takaa ajettavien traktorikuormien (käyntikertojen) lukumäärä vuodessa
v = traktorin keskinopeus km/h tieluokassa III
h1 = traktorityön ykikkökustannus
h2 = ihmistyön yksikkökustannus
Jos osa matkoista tehdään muulla kulkuneuvolla esim. henkilöautolla, lasketaan matkat erikseen käyttäen ko. kulkuneuvon mukaisia matkojen lukumääriä, kulkunopeuksia ja yksikkökustannuksia.
Puukuormien lukumäärä
Jotta etäisyyshaitan korvaustaulukkoa voidaan käyttää, on ensin selvitettävä pidentyneen matkan takaa tuotavien puukuormien määrä. Puukuormien lukumäärään vaikuttaa vuosittainen hakkuumäärä ja kuljetuskalusto.
Etäisyyshaitan korvaustaulukkoa laskettaessa on oletettu, että puun kuljetus tapahtuu traktorilla. Mikäli puun kuljetus tapahtuu muulla tavoin (esim. tukkirekalla), tulee korvaus maksaa todellisten kustannusten mukaan.
Jos tilan puunkäytöstä ei ole saatavissa selvää tietoa (esim. metsänomistajan haastattelu, tilan kirjanpito, metsäsuunnitelma, ...), voidaan tilan puunkäytön arvioinnissa käyttää apuna seuraavassa taulukossa esitettyjä keskimääräisiä puunkäyttömääriä.
Taulukko 1. Omasta metsästä saadun puutavaran käyttö k-m³/tila. Lähde: MTTL 1994.
|
Alue |
Tilan peltopinta-ala, ha |
Polttopuuta |
Uudistuksiin |
Muuta |
Yhteensä |
|
Etelä-Suomi |
< 10 10-20 20-30 30-50 > 50 |
15,1 27,6 25,4 25,9 29,6 |
0,3 4,9 5,2 7,5 4,7 |
2,3 2,7 4,4 4,7 5,6 |
17,7 35,2 35,0 38,1 40,0 |
|
Sisä-Suomi |
< 10 10-20 20-30 > 30 |
10,4 33,0 34,6 32,2 |
3,7 4,6 9,8 2,8 |
1,2 8,7 5,9 7,1 |
15,3 46,3 50,1 42,1 |
|
Etelä-Pohjanmaa |
< 10 10-20 20-30 > 30 |
25,2 25,6 29,3 41,7 |
0 11,5 1,4 1,1 |
2,6 4,4 3,5 4,3 |
27,8 41,5 34,2 47,1 |
|
Pohjois-Suomi |
< 10 10-20 20-30 > 30 |
21,0 25,9 28,7 27,0 |
7,5 2,7 2,2 5,1 |
2,8 2,4 2,8 4,4 |
31,3 31,0 33,7 36,5 |
Korvauksia määrättäessä arvioidaan, mikä osa tilan puun kokonaiskulutuksesta noudetaan pidentyneen matkan taakse jääneiltä metsätiluksilta. Näin saatu määrä muutetaan traktorikuormiksi. Yhteen traktorikuormaan mahtuu 3-7 eli keskimäärin 5 k-m³ puutavaraa. Puunkuljetusmatkan pidentyminen arvioidaan uuden ja vanhan tilanteen erotuksena.
Muu sisäinen liikenne
Metsänhoitotöistä aiheutuvien matkojen lukumäärä voidaan arvioida esimerkiksi seuraavasti:
- uudisalan raivaus, muokkaus ja viljely; 1 hehtaarin uudisalalla noin 22 yhdensuuntaista matkaa/ha, 2 hehtaarin uudisalalla noin 14 ja 3 hehtaarin uudisalalla noin 13 yhdensuuntaista matkaa/ha ja
- taimikonhoito; noin 4 yhdensuuntaista matkaa/ha pinta-alasta riippumatta ja ottaen huomioon taimikonhoidon kahdessa vaiheessa, matkoja yhteensä 8 yhdensuuntaista matkaa/ha.
Hakkuiden järjestämistavat (omatoiminen, ulkopuolinen) on selvitettävä tilakohtaisesti. Jos hakkuut teetetään ulkopuolisilla, luetaan niistä johtuvat matkat ulkoiseen liikenteeseen. Käytännössä ensimmäinen harvennushakkuu tehdään yleensä moottorisahatyönä. Muut harvennushakkuut ja päätehakkuu on mahdollista tehdä konekorjuuna.
Jos moottorisahahakkuuta tehdään hankintatyönä, voidaan matkojen lukumäärä (hakkuutyö, leimaus ja lähikuljetus) arvioida hakkuumäärän perusteella kertoimen 0,57 avulla, jolloin siis 150 m3:n hakkuukohdetta varten tehdään 86 yhdensuuntaista matkaa eli 43 käyntikertaa. Jos matkat tehdään traktorilla, sisältyy näihin samalta alueelta korjattavan kotitarvepuun määrä. Kun puutavara valmistetaan konekorjuuna, on hakkuuseen liittyvien matkojen määrä huomattavasti pienempi, noin 0,1 matkaa/hakkuukuutio. Metsätöiden valvonnasta, katselmuksista yms. johtuen voidaan arvioida matkojen kokonaismäärään lisäystä noin 10 prosenttia. Lisäksi voi tulla tapauskohtaisesti ojitukseen, karsintaan, lannoitukseen yms. liittyviä matkoja. Varsinaisen puutavaran kuljetusmatkat tulevat erikseen.
Jos eri ajankohtina tapahtuvat metsänhoitotyöt, hakkuut, perusparannustyöt ja katselmukset yms. lasketaan yhteen koko kiertoajalta, tulee eteläsuomalaisen metsän osalle noin 100-170 yhdensuuntaista matkaa hehtaaria kohden, mikä vastaa vuosittaisiksi matkoiksi muuntaen 0,6-1,1 käyntikertaa vuodessa hehtaaria kohden. Pohjois-Suomessa käyntikertojen määrä on alle puolet Etelä-Suomen määrästä pidemmästä kiertoajasta ja pienemmästä hakkuukertymästä johtuen.
Tieluokka
Matkan pidentyminen mitataan kilometreissä yhdensuuntaiselle matkalle. Eri tieluokkien mukaiset matkat tulee muuttaa vastaamaan tieluokkaa III seuraavan taulukon avulla:
Taulukko 2. Tieluokitus ja sitä vastaavat keskimääräiset nopeudet sekä korjauskertoimet suhteessa tieluokkaan III. Tieluokka määritetään toukokuun ja syys-lokakuun olosuhteiden mukaan.
|
Tieluokka |
Tien laatu |
keskinopeus km/h |
korjauskerroin |
|
I |
Kestopäällystetty, suhteellisen leveä tie, ei jyrkkiä mutkia eikä suuria korkeuseroja. |
21 |
0,58 |
|
II |
Sorapintainen, kovapohjainen ja hyväkuntoinen tie. Tien kapeus tai muut tienkäyttäjät eivät oleellisesti vaikuta nopeuteen. |
18 |
0,69 |
|
III |
Hyväkuntoinen tilustie. Tie saattaa olla kapeahko, mutta pääosin kovapintainen. |
12,5 |
1,00 |
|
IV |
Huonokuntoinen tilustie (esim. pehmeä tai epätasainen pinta). |
8 |
1,60 |
Esimerkki:
Aikaisemmin puunhakumatkan pituus yhteen suuntaan on ollut 2 kilometriä, josta 1,2 km on ollut tieluokkaa III ja 0,8 km tieluokkaa IV. Nyt matka on pidentynyt 3,2 kilometriin, josta 1,4 km on tieluokkaa III ja 1,8 km tieluokkaa IV. Paljonko matka on pidentynyt suhteessa tieluokkaan III?
Ennen:
1,2 km * 1,00 = 1,2 km
0,8 km * 1,60 = 1,28 km yht. 2,48 km
Nyt:
1,4 km * 1,00 = 1,4 km
1,8 km * 1,60 = 2,88 km yht. 4,28 km
Erotus:
4,28 km - 2,48 km = 1,8 km
Tärkeintä on kuitenkin huomata, että etäisyyden piteneminen ei välttämättä merkitse haitan lisääntymistä, jos tien laatu samalla paranee.
Yksikkökustannukset
Korvauksia laskettaessa traktorin keskinopeutena on pidetty tieluokassa III 12,5 km/h. Traktorityön yksikkökustannuksena on pidetty traktorin marginaalikustannuksia ja ihmistyökustannus on laskettu oman työn mukaan.
Mukauttamistoimenpiteet
Mukauttamistoimenpiteinä saattavat tulla kysymykseen tieliittymien, siltojen, rumpujen ja uusien metsäautoteiden rakentaminen. Mukauttamistoimenpiteistä aiheutuneet kustannukset otetaan huomioon lopullisia korvauksia määrättäessä.
Ylityshaitta
Ylityshaitan muodostumiseen vaikuttavat:
- tien takaa kuljetettavan puun määrä
- kuljettavien matkojen lukumäärä
- tien liikennetiheys eli keskivuorokausiliikenne (KVL) sekä
- kuljetusmenetelmä ja yksikkökustannukset
Ks. Ylityshaitan korvaukset. Korvaus saadaan uuden ja vanhan tilanteen erotuksena. Pääomitus suoritetaan haitan kestoajan mukaan.
Korvausten laskentaperusteet
Ylityshaitan korvaus on laskettu kaavalla:
missä
Ky = korvaus, €
t = yhden ylityksen vaatima keskimääräinen aika (lisäaika), s
l = tien takaa haettavien traktorikuormien lukumäärä vuodessa
h1 = traktorityön yksikkökustannus
h2 = ihmistyön yksikkökustannus
Lisäaika
Lisäajalla tarkoitetaan sitä kokonaisajanmenetystä, joka aiheutuu sopivan ylityshetken odottamisesta, ylityksestä sekä tarvittavasta jarrutus- ja kiihdytysajasta.
Seuraavassa taulukossa on esitetty ylityshaitan laskennassa käytetyt lisäajat.
Taulukko 3. Ylityshaitan lisäajat liikennemäärien mukaan.
|
Ajoneuvojen keskivuorokausiliikenne (KVL) |
Kiihdytys- ja jarrutusaika, sekuntia |
Odotusaika, sekuntia |
Lisäaika yhteensä, sekuntia |
|
250 |
20 |
1 |
21 |
|
500 |
20 |
1 |
21 |
|
1000 |
20 |
3 |
23 |
|
2000 |
20 |
6 |
26 |
|
3000 |
20 |
10 |
30 |
|
4000 |
20 |
15 |
35 |
|
6000 |
20 |
25 |
45 |
|
8000 |
20 |
36 |
56 |
|
10000 |
20 |
50 |
70 |
Yksikkökustannukset
Traktorityön yksikkökustannuksena on pidetty traktorin marginaalikustannuksia ja ihmistyökustannus on laskettu oman työn mukaan.
Puukuormien lukumäärä ja muu sisäinen liikenne
Jotta ylityshaitan korvaustaulukkoa voidaan käyttää, on ensin selvitettävä vuosittaisten puukuormien lukumäärä. Tilan puunkäytön arvioinnissa voidaan käyttää apuna taulukossa 1 esitettyjä keskimääräisiä puunkäyttömääriä. Muu sisäinen liikenne voidaan arvioida kuten etäisyyshaitan kohdalla on esitetty.
Keskivuorokausiliikenne
Ylityshaitan korvauksiin tarvittava ylitettävän tien keskivuorokausiliikenne (KVL) saadaan esim. maatalouden ylityshaitan keskivuorokausiliikenne -taulukosta.
Lähteet
Carlegrim, Erik: Studier av trafikströmmar. Meddelande nr 9 från institut för fastighetsteknik, Kungliga tekniska högskolan. Stockholm Sverige 1963.
Käsikirja yksityisteiden tienpidon osittelusta. Maanmittauslaitoksen julkaisuja nro 92, Kehittämiskeskus 2001.
Välisalmi, Paavo & Mattila, Päivi & Asikainen, Rauno: Maa- ja metsätaloushaittojen ja vahinkojen arviointiperusteista lunastustoimituksissa. VTT, maankäytön laboratorio, tiedonanto 26. Espoo 1978.
Ajankohtaista maatalousekonomiaa, kirjanpitotilojen tuloksia, tilivuosi 1992. Maatalouden taloudellinen tutkimuslaitos, tiedonantoja 192/1994.
Lauronen, Petteri. Tutkimus yksityisteiden tienpidon osittelun ohjearvojen uudistamisesta. keskeneräinen diplomityö, marraskuu 2002.
Supistumishaitta
Supistumishaitta voi tulla korvattavaksi vain, jos metsäalan menetys aiheuttaa luovuttajalle huomattavan työtilaisuuden menetyksen eikä lisämetsää ole luovutuksenkorvausta vastaavalla hinnalla saatavissa. Supistumishaitan korvaaminen on yleensä hyvin harvinaista.
Pirstoutumishaitta
Metsän pirstoutumishaitalla tarkoitetaan varttuneen runsaspuustoisen metsän kokonaispinta-alan pienentymistä sekä jäljelle jäävän metsän jakaantumista yhä pienempiin ja toisistaan eristyneiksi saarekkeisiin. Pirstoutumishaitta vaikeuttaa jäännösmetsän käyttöä ja kasvatusta. Haittaa esiintyy silloin kun tie tai voimalinja tms. halkaisee metsäpalstan epämääräisiin kappaleisiin. Puuston korjuun osalta haitasta käytetään toisinaan nimeä kuljetushaitta.
Jos haitta on huomattava, korvausperusteena voidaan pitää:
- mukauttamistoimenpiteiden vaatimia kustannuksia, jos niiden avulla haittaa voidaan vähentää tai poistaa
- puutavaran korjuukustannusten lisääntymistä tai
- metsämaan puhtaan tuoton alenemista
Vettymishaitta
Johdon rakentaminen saattaa vaikeuttaa veden poisjohtamista työalueen ulkopuolisista maastokohdista ja aiheuttaa siten kasvun hidastumista tai soistumista.
Kuusivaltaiset metsiköt ovat alttiimpia hakkuun johdosta aiheutuville kuivumis- ja vettymishaitoille kuin kosteutta tarvitsevat koivut ja kuivemmalla maaperällä viihtyvät männyt.
Mikäli haitta on ilmeinen, korvataan vettymishaitta ojituskustannusten tai metsämaan tuottokyvyn alenemisen perusteella.
Ojituksen ylläpitohaitta
Haittaa ilmenee lähinnä voimajohtoalueilla, kun metsikön kuivatusverkkoa joudutaan pitämään kunnossa tuottamattomaksi jääneellä alueella.
Korvaus määritetään pääomittamalla hyötyalueesta pois jääneen ojituksen ylläpitokustannus.
Vieri- ja näkemäaluehaitta
Tiealueen ulkopuoliset vieri- ja näkemäalueet ovat tiettyjen metsänkasvatusrajoitusten alaisia (ks. esim. maantielaki 44 ja 45 §). Näkemäalueita muodostuu teiden risteyksiin ja kaarrekohtiin. Alueen suuruus ja sillä suoritettavat toimenpiteet vaihtelevat tapauskohtaisesti.
Mikäli metsän kasvatus vierialueella estyy lähes kokonaan, on korvaus 100 % metsämaan tuottoarvosta. Keskimääräisenä korvauksena näkemäalueiden arvon alentumisesta pidetään 50 - 80 % metsämaan tuottoarvosta. Näkemäalueen haitankorvausta määrättäessä on huomioitava, että näkymää haittaa eniten pensaikot ja muu matalahko, tuuhea kasvillisuus.
Lähteet
Välisalmi, Paavo & Mattila, Päivi & Asikainen, Rauno: Maa- ja metsätaloushaittojen ja vahinkojen arviointiperusteista lunastustoimituksissa. VTT, maankäytön laboratorio, tiedonanto 26. Espoo 1978.
Koistinen, Mauri: Tuuli-, kuivumis- ja vettymisvahinkojen korvaamisesta voimajohtoalueiden lunastuksissa. Teknillisen korkeakoulun maanmittausosastolla tehty erikoistyö. Espoo 1981.
Maahan kaivettavista johdoista aiheutuvien menetysten korvaaminen. Maataloustuottajien keskusliitto (MTK), Espoo 1982
Hannelius, Simo & Leikola, Matti & Tuimala, Aili: Metsäkirja; Metsänomistajan käsikirja. Helsinki 1987.
Mattila, Päivi & Wilska, Aini Sisko: Maakaasuputken rakentamiseen liittyvät lunastuskorvaukset. Maanmittaushallitus Helsinki 16.9.1987 kirje nro 1991/2763.
Välisalmi, Paavo: Tien rakentamisesta aiheutuvien haittojen ja vahinkojen korjaaminen. INSKO 102-90 IX
Tapion taskukirja. Metsäkeskus Tapion julkaisuja, 22. uudistettu painos, Jyväskylä 1994.
Metsän kiertohaitta
Reuna-alueen käyttäminen metsän kasvatuksessa omana tuotantolohkona on vaikeaa, koska alue on hyvin kapea ja usein liian pieni tuotantolohkoksi. Tämän vuoksi reuna-alueella kasvatettavan puuston kierto on sopeutettava viereisen metsän puuston kierron kanssa yhteen. Sopeuttaminen tapahtuu viereisen puuston päätehakkuun yhteydessä. Jos sopeuttaminen vaikeutuu oleellisesti, aiheutuu metsän kiertohaittaa.
Metsän kiertohaitan aiheuttama taloudellinen menetys ilmenee lähinnä kasvutappioina ja lisääntyneinä hoito- ja korjuukustannuksina. Kiertohaitta on suurimmillaan silloin, kun viereinen puusto on nuorta tai varttunutta kasvatusmetsää. Sen sijaan kiertohaittaa ei muodostu, jos viereinen metsikkö on hakkuukypsää puustoa tai nuorta taimikkoa.
Keskimääräinen korvaus ilman puustomenetyksiä saadaan taulukosta 1. Korvaukseen voidaan katsoa sisältyvän työalueen viereiselle alueelle aiheutuva vähäinen haitta. Vaihtoehtoisesti korvaus voidaan arvioida lisääntyneiden taimikon perustamiskustannusten perusteella.
Taulukko 1. Palautuvaan työalueeseen kohdistuvien haittavaikutusten kokonaiskorvaus. Korvattava alue ja viereinen alue ovat samaa metsätyyppiä ja kehitysluokkaa. Lähde: Mattila ym. 1987
|
Kehitysluokka |
Korvaus % metsämaan arvosta |
|
Aukeat ja siemenpuumetsiköt |
20 |
1) korvaus on maksimiarvo kehitysluokan keski-iässä
2) korvaus on maksimiarvo ko. kehitysluokan nuorilla puustoilla
Metsämaan koko tuottoarvon korvaaminen voi tulla poikkeuksellisesti kysymykseen esim. silloin, kun työalue on pahasti vettynyt tai siellä on runsaasti kaivannosta poistettuja kiviä tai metsänkasvatusolosuhteet ovat muutoin oleellisesti huonontuneet. Ojittamattomien soiden sekä kitu- ja joutomaiden osalta korvausprosentit ovat 0-30 % luokkaa.
Muut haitat
Metsänkasvatukselle saattaa lisäksi aiheutua haittaa maapohjan sekoittumisen, tiivistymisen, vettymisen yms. syiden johdosta. Haittavaikutus on suurimmillaan taimikon perustamisvaiheessa ja on usein yhdistettävissä kiertohaittana korvattavaan uudistuksen viivästymiseen. Jos haittavaikutus on merkittävä, tulee se korvata erikseen.
Kuljetushaittaa saattaa muodostua, jos raskaiden metsäkoneiden käyttö alueella on todennäköistä ja maakaasuputken ylitys kielletty eikä ylityskohtia ole järjestetty riittävästi. Haitta arvioidaan lisääntyneen kuljetusmatkan ja matkojen lukumäärän perusteella tai kantohintoja alentavan metsäkuljetusmatkasta johtuvan hintakorjauksen perusteella.
Lähteet
Mattila, Päivi & Wilska, Aini Sisko: Maakaasuputken rakentamiseen liittyvät lunastuskorvaukset. Maanmittaushallitus Helsinki 16.9.1987 kirje nro 1991/2763.
Maahan kaivettavista johdoista aiheutuvien menetysten korvaaminen. Maataloustuottajien keskusliitto (MTK), Espoo 1982.