Metsä-, kitu- ja joutomaat

Suomessa on metsän arvon määrityksessä perinteisesti käytetty summa-arvomenetelmää. Siinä lasketaan ensin kuvioittain erillisarvot maapohjalle ja puustolle. Puuston arvot määritetään eri tavalla taimikoi-den ja varttuneiden metsien puustolle. Metsäalueen arvo saadaan kuvioittaisten erillisarvojen summana (summa-arvona), joka tarkistetaan vastaamaan metsän kokonaisarvoa korjaustekijällä (kokonaisarvon korjaus). 

Summa-arvomenetelmä sopii hyvin ajatusmalliin maapohjien arvioinnista kestävän tuottokyvyn perusteella jyvitysarvona, koska eri viljavuustason metsämaille määritetään erillisarvot. Muut metsän arvon osatekijät otetaan huomioon summa-arvomenetelmän periaatteiden mukaisesti. Hankaluutena menetelmän soveltamisessa on KML 197 §:n säännös, jossa jyvälukuun sisällytetään tiluksen metsätyyppiä vastaava keskimääräinen puusto. Ongelma on ratkaistu tuottopuustokäsitteen avulla.

Metsä- ja kitumaalla tuottokyky määritetään jyvitystilanteessa pääsääntöisesti kasvupaikan viljavuutta osoittavan metsätyyppiluokituksen perusteella. Metsän tuottokykyyn vaikuttaa metsätyypin lisäksi myös monet tekijät, jotka ovat samankaltaisia kuin viljellyillä mailla.

KML 197 §:n mukainen metsän jyvitys tehdään metsätyypeittäin siten, että jyvitysarvoon otetaan mukaan paikkakunnan keskimääräinen puusto. Puustoa ei siis jyvitysvaiheessa arvioida vaan kuvio saa saman jyväluvun, olipa se taimikkoa tai uudistuskypsää metsää. 

Eri metsä- ja suotyyppien keskimääräiset jyväluvut paikkakunnalla voidaan laskea käyttäen Tapion summa-arvomenetelmän aputaulukoiden metsämaan maapohjien arvoja. Taulukoissa on esitetty laskenta-alueiden kasvupaikkaluokittaiset maapohjan arvot. Näistä saadaan selville eri metsätyyppien arvosuhteet.
Myöhempää puuston lukua ajatellen metsämaa kannattaa jyvittää puustokuvioittain. Tällöin puustotili on helpompi laatia.

Kiinteistötoimituksessa vaihdettaessa metsätilusta toiseen metsätilukseen tuottopuuston arvon selvittäminen ei ole jyvityksen kannalta tarpeellista. Eri metsätyyppien väliset arvosuhteet ovat lähes samaa riippumatta siitä, onko tuottopuusto otettu huomioon jyvityksessä vai ei. Jos metsätilus vaihdetaan toisen maankäyttölajin kanssa, tuottopuuston arvovaikutus otetaan huomioon tilikorvauksissa (osittelusta poikkeamisen tilissä tai puuttuvan tuottopuuston tilissä).

Metsätilusten jyvälukuja korjataan tarvittaessa, mikäli jyvitettävällä metsätiluksella on kuvioittaisia erikoistekijöitä. Erikoistekijöiden vaikutus peruspistelukuun otetaan huomioon seuraavalla tavalla:

Sijainnin perusteella metsämaan peruspistelukua alennetaan tai korotetaan seuraavasti: 

Taulukko X. Sijainnin vaikutus metsämaan peruspistelukuun prosentteina (KOLIS 2015).

Etäisyys tiehen, km  0,2 0,3 0,4 0,5 0,6 0,7 0,8 0,9 1,0 1,1 1,2 1,3 1,4 1,5 1,6
Negatiivinen vaikutus 0 % 1 % 2 % 2 % 3 % 4 % 4 % 5 % 5 % 6 % 7 % 7 % 8 % 9 % 9 %
Etäisyys tiehen, km 1,6 1,7 1,8 1,9 2,0 2,1 2,2 2,3 2,4 2,5 2,6 2,7 2,8 2,9 3,0
Negatiivinen vaikutus 9 % 10 % 11 % 11 % 12 % 12 % 13 % 14 % 14 % 15 % 16 % 16 % 17 % 17 % 18 %

 

Kitu- ja joutomaiden osalta korjausta ei tehdä.

Alueen koolla ja muodolla on vähäinen merkitys metsä-, kitu- ja joutomaiden peruspistelukuun. 

Muita erikoistekijöitä, jotka vaikuttavat peruspistelukuun on runsaasti. Seuraavassa taulukossa on esitetty muutamia:

Taulukko 9. Erikoistekijöiden vaikutus metsämaiden peruspistelukuun prosenttia (ANON 1983 b (Yppärin uusjako, Pyhäjoki, prosentit), WIIALA 1976 (luettelo)).

Erikoistekijät Positiivinen
vaikutus, %
Negatiivinen
vaikutus, %
- kallioperäisyys
- kivisyys ja louhikkoisuus
- soistuneisuus ja vetisyys
- haitallinen kaltevuus ja kumpuilevuus
- tuulen, lumen ja metsäpalon vaikutus
- uudistusalan auraus tai mätästys 

-
-
-
-
-
2

4
4
4
4
4
-

 


Tiluksen lopullinen jyväluku saadaan tekemällä peruspistelukuun erikoistekijöistä johtuvat korjaukset.
Kiinteistötoimituksessa vaihdettaessa metsätilusta toiseen metsätilukseen tuottopuuston arvon selvittäminen ei ole jyvityksen kannalta tarpeellista. Eri metsätyyppien väliset arvosuhteet ovat lähes samat riippumatta siitä, onko tuottopuusto otettu huomioon jyvityksessä vai ei. Jos metsätilus vaihdetaan toisen maankäyttölajin kanssa, tuottopuuston arvovaikutus otetaan huomioon tilikorvauksissa (osittelusta poikkeamisen tilissä tai puuttuvan tuottopuuston tilissä).

Metsän arvioinnissa siirrytään enenevässä määrin menetelmiin, joissa metsä arvioidaan kokonaisuutena erottamatta puustoa ja maapohjaa toisistaan. Menetelmillä saadun metsikkökuvion arvo vastaa kuvion kauppa-arvoa ja on suoraan käytettävissä toimituksen kaikissa vaiheissa. Toimituksen toteuttamistavan mukaan voidaan arviointi ennen jakosuunnitelmaa tehdä likimääräisesti ja toteuttaa tarkempi puuston inventointi vasta jakosuunnitelman tultua hyväksytyksi. 

Metsän laserkeilaukseen perustuvien inventointimenetelmien kehitys ja tiettyä metsätilusta kuvaavan informaation helpompi saatavuus mahdollistavat puuston arvioinnin ja tarkistamisen useammassa vaiheessa toimituksen kuluessa.

Kitu- ja joutomaa

Kitu- ja joutomaaksi luetaan laatunsa tai käyttömahdollisuutensa perusteella tuottamattomiksi tai vähätuottoisiksi katsottavat metsätilukset sekä muut kuin vähäiset yksityiset tiet ja valtaojat (KMA 54 §).

Kitumaaksi luokitellaan metsätalouskäytössä oleva maa, jonka keskimääräinen vuotuinen kasvu on 0,10-0,99 m³/ha kuorineen. Metsätalouden joutomaaksi katsotaan alue, jonka keskimääräinen vuotuinen kasvu on alle 0,10 m³/ha.

Kitu- ja joutomaiden jyväluvun määrittämisessä otetaan huomioon tiluksen käyttömahdollisuudet. Kitu- ja joutomaat jyvitetään joko metsätaloustuoton tai muun tuoton perusteella. Joutomaalla saattaa olla huomattavaakin arvoa esim. metsästysmaana, virkistysalueena tai turvetuotantoalueena.

Joutomaista vähäiset tilustiet ja ojat luetaan ympäröivään maankäyttölajiin. Vähäisenä tilustienä pidetään alle 3 metriä leveää tietä ja vähäisenä valtaojana alle 2-3 metriä leveää ojaa. Leveämmät tilustiet ja ojat jyvitetään yleensä nollan arvoisiksi, koska niiden aiheuttaman hyödyn katsotaan tulleen huomioiduksi viereisen arvokkaamman maankäyttölajin jyvityksessä.