Kiertohaitta

Käsitteet
Arviointiperusteet
    Kiinteistön arvon alentuminen
    Hyödyt ja kiinteistön arvon kohoaminen
Laskentaperusteet
    Matkojen lukumäärät
        Maataloustuotantoon liittyvät matkat
        Metsätalouteen liittyvät matkat
        Asumiseen liittyvät matkat
        Lomakiinteistöihin liittyvät matkat
        Elinkeinotoiminta ja muu erikoiskäyttö
    Aika- ja ajoneuvokustannukset
    Tienpitokustannukset
    Vuotuiskustannusten pääomittaminen
Esimerkkejä
Lähteet

Käsitteet

Kiertohaittaa syntyy, kun vanha yksityistieyhteys katkeaa esimerkiksi uuden tien rakentamisen johdosta tai liittymän tai rautatien tasoristeyksen poiston vuoksi.

Kiertohaitalla tarkoitetaan niitä haitallisia vaikutuksia, jotka tieyhteyden muutos aiheuttaa tietä käyttäville. Helpoiten mitattavissa oleva vaikutus on matkan pitenemiseen liittyvä lisääntyvä ajankäyttö ja ajoneuvokustannukset. Kiertohaittaan kuuluviksi luetaan myös lisääntyneet tienpitokustannukset, joiden vaikutus voi kestää pitkälle tulevaisuuteen. Kun liittymä tai tasoristeys korvataan turvallisemmalla ratkaisulla, esim. eritasoliittymällä, aiheuttaa tasoristeyksen poisto hyötyä kiinteistön omistajalle. Korvaustarkastelun piiriin kuuluu myös liikenneyhteyksien muutoksesta aiheutuva kiinteistön arvon aleneminen.

Maa- ja metsätaloushaittojen yhteydessä on liikenneaseman huonontumisesta käytetty termiä etäisyyshaitta, jonka korvaamista on tarkasteltu sisäisen liikenteen kulku- ja kuljetuskustannuksina. Kiertohaitta on etäisyyshaittaa laajempi käsite. Kiertohaittaan sisältyy etäisyyshaitan lisäksi kasvaneet tienpitokustannukset ja hyödyn kompensaatio.

Kiertohaitan arviointi perustuu käyttöyksikkökohtaiseen kokonaistilanteen arviointiin, jossa otetaan huomioon sekä entinen että haittatapahtuman jälkeinen tilanne. Arviointivaiheessa selvitetään käyttöyksikköjen/kiinteistöjen /osakkaiden kulkutarpeet samoin kuin kiinteistöille tapahtuva muu liikenne.

Liikenne voidaan kiertohaittaa käsiteltäessä ryhmitellä matkojen tarkoituksen perusteella sisäiseen ja ulkoiseen liikenteeseen. Ulkoinen liikenne on kiinteistön talouskeskuksen/asunnon ja sen ulkopuolisten kohteiden välistä liikennettä kuten pääosa asumiseen liittyvästä liikenteestä. Maataloudessa ulkoista liikennettä on esimerkiksi tavaratoimitukset tilalle ja sieltä pois sekä maitoajot ja metsätaloudessa puutavaran kuljetukset. Sisäinen liikenne on tyypillistä maa- ja metsätaloudessa ja siellä sillä tarkoitetaan kiinteistön talouskeskuksen ja sen pelto- tai metsälohkojen välistä liikennettä.

Liikennettä voidaan ryhmitellä myös kulkutavan mukaan, kuten kevyt liikenne, joukkoliikenne, oma auto, maatalousajoneuvot jne. Kiertohaittaa arvioitaessa kaikki kulkutavat on otettava huomioon, myös vaikutukset kevyeen liikenteeseen ja joukkoliikenteen käyttömahdollisuuksiin. On huomattava, polkupyörällä ja jalan kulkien tapahtuva liikenne ei ole mukana Yksityistien tieyksiköinti -julkaisussa (MML 2019).

Arviointiperusteet

Yleiset perusteet

Kiertohaitan arvioinnissa ensisijaisena arviointiperusteena on uudesta tieyhteydestä aiheutuneet kustannuslisäykset kulkemisen ja tienpitokustannusten osalta. Osa kustannuksista on yleisiä kiinteistön arvoon vaikuttavia tekijöitä ja osa taas on seurausta kiinteistöä arviointihetkellä käyttävien henkilö- ja kotitalouskohtaisista tekijöistä. Korvaus lasketaan pääomittamalla vuotuiskustannukset. Pääomituskerroin valitaan kustannustyypin ja kiinteistökohtaisten tekijöiden mukaan. Tiejärjestely saattaa myös kohottaa kiinteistön arvoa esimerkiksi liikenneturvallisuuden parantumisen johdosta tai immissiovaikutusten vähentymisen johdosta. Myös tällaiset vaikutukset otetaan huomioon korvausarvioinnissa. Arvioinnin lopuksi tarkistetaan, vastaako laskettu korvaus lainsäädännössä korvauksen perusteelle ja määrälle asetettuja vaatimuksia.

Kiertohaitan korvaamisen edellytykset riippuvat tilanteesta. Oikeuskäytännössä on katsottu, että kenelläkään ei ole subjektiivista oikeutta yleisen tieverkon muuttumattomuuteen. Yksinomaan maantie- ja katuverkkoa koskevat muutokset eivät tästä syystä lähtökohtaisesti oikeuta korvaukseen (vrt. kuitenkin KKO:2002:61). Samasta syystä maantiehankkeesta aiheutuvat kiertohaitat tulevat korvattaviksi vain siltä osin, kuin ne aiheutuvat yksityisteitä pitkin kuljettavan matkan pidentymisestä. Yksityistien tasoristeyksen poistamisesta tai siirtämisestä johtuvia kiertohaittoja korvattaessa on perusteltua ottaa huomioon myös maantie- ja katuverkolla kuljettava matka.

Kiertohaitan korvaamisen edellytyksiin vaikuttavat myös laeissa säädetyt korvauskynnykset. Yksityistien liittymän katkaisusta kiinteistön käytölle aiheutuva haitta voidaan korvata vain, jos haitta on merkittävä (laki liikennejärjestelmästä ja maanteistä 72 §). Yksityistien tasoristeyksen poistamisesta tai siirtämisestä aiheutuva haitta voidaan niin ikään korvata vain, jos haitta on merkittävä (ratalaki 62 §).
 

Kiinteistön arvon alentuminen

Liikenneyhteyksien huonontuminen aiheuttaa ainakin jossain määrin kiinteistön arvon alentumista. Kiertohaittaa arvioidaan ensisijaisesti vuotuisten kustannusten lisääntymisen kautta. Tavanomaisissa tapauksissa ei ole tarpeen jakaa haitankorvausta erikseen lisääntyneistä kustannuksista aiheutuvaksi ja erikseen kiinteistön arvon alenemisesta johtuvaksi osaksi.

Kustannuksetkin voidaan edelleen jakaa kahteen ryhmään: osa kustannuksista vastaa kiinteistön tavanomaista käyttöä, osa riippuu henkilökohtaisista tekijöistä. Molemmat tekijät otetaan korvauksissa huomioon, mutta vuosikustannusten pääomituskorossa ja -ajassa voi olla eroja. Ensin mainittu ryhmä kustannuksia liittyy läheisesti kiinteistön arvon alentumiseen.

Korvaus kiinteistön arvonalentumisesta määrätään yleensä silloin, kun haittaa ei pystytä määrittämään yksiselitteisesti lisääntyneiden kustannusten perusteella. Arvonalenemisen korvaamisesta on kokemuksia immissiohaittojen (melu, maisema) korvaamisen yhteydessä, jolloin korvaus on määrätty prosenttimääränä (esim. 3 %) kiinteistön tai sen osan (haitattomasta) arvosta.

Sijainnin vaikutusta kiinteistön arvoihin on selvitetty useissa hintatutkimuksissa, mutta kiertohaitan korvauksen arviointi hintamallien perusteella on vielä toistaiseksi epävarmalla pohjalla. Haja-asuntotontin kauppa-arvoa koskevan tutkimuksen (Peltola & Väänänen 2005, nro. 96) mukaan taajaman vaikutuksen voimakkuus kauppahintaan riippuu taajaman koosta ja etäisyyden kasvun vaikutus kilometriä kohti on suurimmillaan lähietäisyyksillä. Pienten taajamien vaikutus on enää vähäinen yli kolmenkymmenen kilometrin etäisyyksillä. Helsingin ja yleensä suurten taajamien vaikutus ulottuu selvänä pidemmillekin etäisyyksille. Tutkimuksen mukaan tien läheisyys (immissioaluetta lukuunottamatta) nostaa vakinaisen asunnon tontin hintaa tieluokasta riippumatta. Ajantasaistetut korjauskertoimet taajamien läheisyyden vaikutuksesta asuntotontin hintaan sekä päätien ja pääsytien läheisyyden vaikutuksesta asuntotontin hintaan löytyvät julkaisusta Maanmittauslaitoksen selvityksiä 2/2010.

Kiinteistön arvon alenemisen ja kulkemisen aiheuttamien lisäkustannusten arviointi muodostavat lähtökohdan korvaamiseen liittyvän sietämisvelvollisuuden harkinnassa. Lähtökohtaisesti lainsäädäntö ei aseta korvauskynnystä, vaan korvaaminen on harkittava yleisten korvattavuuden perusteiden ja kunkin tapauksen olosuhteiden mukaisesti. Esimerkiksi kolmen kilometrin matkan piteneminen aiheuttaa suuremman haitan asumisliikenteelle taajaman lähietäisyydellä kuin vastaavan matkan piteneminen 70 km:n etäisyydellä taajamasta.

Suositeltavaa on, että korvaus määrätään joko puhtaasti kustannusten laskentaan perustuen (termi kiertohaitta) tai kokonaan arvon alenemiskorvauksena (termi korvaus kiinteistön arvon alentumisesta), joka sisältää kiertohaitan korvauksen kokonaisuudessaan. Korvausten muodostuminen ja yhteydet laskennallisiin kustannuksiin on esitettävä asiakirjoissa. Myös arvonalennusprosentin valinta on perusteltava. Jos arviointi on perustunut harkintaan, on se kirjattava myös korvausperusteeksi.

Oleellista on selvittää tilanteet ennen muutosta ja sen jälkeen ja tästä johtuva kokonaiskorvaus. Eri kiinteistöille määrättävät korvaukset on myös tarkistettava keskenään oikeaan suhteeseen.

Hyödyt ja kiinteistön arvon kohoaminen

Tiejärjestelyn positiiviset vaikutukset kiinteistön arvoon johtuvat pääosin kulkemisen kustannusten vähenemisestä ja liikenneturvallisuuden paranemisesta. Kulkemiskustannusten säästöt ovat laskettavissa, mutta muilta osin on turvauduttava arvioimaan hyödyn vaikutusta kiinteistön arvoon.

Liikenneyhteyksien paranemisesta aiheutuvat kulkemiskustannusten säästöt voidaan laskea vertaamalla keskimääräisiä kulkemiskustannuksia ennen ja jälkeen tiejärjestelyn. Kulkemiskustannuksiin perustuvaa kustannussäästöä aiheutuu tasoristeyksen poistotapauksissa vähäisessä määrin myös siitä, että ylitykseen liittyvät pysähtymis- ja odotusajat poistuvat. Koska kysymys on pienistä ajansäästöistä ja kustannusvaikutuksista (vrt. Maatalous, Ylityshaitta), ei laskelmia ole yleensä tarpeen tehdä. Asia voidaan ottaa huomioon myös muiden kulkemiseen liittyvien korvausten yhteydessä harkinnanvaraisena korvauksen määrää alentavana tekijänä.

Liikenneturvallisuus on keskeinen tavoite kaikissa väylähankkeissa. Turvallisuustavoite koskee sekä pääväylää että risteävää liikennettä. Tasoristeyksen poistosta seuraa liikenneturvallisuuden paranemista ja edelleen hyötyvaikutusta turvallisemman yhteyden saaville kiinteistöille. Tällaiselle hyödylle ei kuitenkaan voi antaa mitään ohjeellista rahamääräistä arvoa.

Korvattavuutta harkittaessa on otettava huomioon hyödyn olennaisuus ja tavanomaisuus. Hyötyvaikutuksen huomioon ottaminen korvauksen määrässä edellyttää, että kyseisen kiinteistön saama hyöty on alueen muihin kiinteistöihin (joilla tätä ei oteta huomioon) verrattuna selvästi huomattavissa ja että korvaamiselle on lainsäädännölliset edellytykset. Tässä sovellusohjeessa lähtökohtana on täyden korvauksen periaatteen noudattaminen.

Hyödyn arviointi voi perustua kustannussäästöihin ja niihin liitettyyn harkinnanvaraiseen lisämäärään tai muuhun arvioon kiinteistön arvon kohoamisesta. Arvioinnissa otetaan huomioon risteyksen turvallisuus ennen ja jälkeen tiejärjestelyn sekä ylitettävän rautatien tai maantien liikenteen määrä. Kovin suurista korvaukseen vaikuttavista arvonmuutoksista ei tässä yhteydessä ole kysymys. Jollei tieyhteys samalla lyhene, lienee arvonmuutoksesta aiheutuva kompensaatio suurimmillaankin vain prosentin luokkaa laskettuna asuinkiinteistön arvosta. Hyödyn huomioon ottaminen korvauksissa on harkittava aina tapauskohtaisesti.

Hyödyn/kustannussäästön määrä vähennetään kiinteistölle arvioidusta kohteen- ja haitankorvauksesta. Jollei kiinteistölle aiheudu tiejärjestelystä kohteen- tai haitankorvauksia tai ne ovat kustannussäästöjä pienempiä, jää tiejärjestelystä aiheutuva hyöty kiinteistön omistajalle.

Menettelytapa, jossa lasketaan kulkemiskustannusten erotus ennen ja jälkeen tiejärjestelyn, sisältää kustannuksiin perustuvan hyödyn ja haitan huomioon ottamisen korvausarvioinnissa. Jos taas käytetään arviointimenetelmänä kiinteistön arvon (kauppa- tai tuottoarvon) vertailua ennen ja jälkeen tiejärjestelyn, sisältää erotus periaatteessa täyden korvauksen kohteen- ja haitankorvauksen osalta. Hyödyt ja haitat sisältyvät tähän erotukseen. Henkilökohtaiset vahingonkorvaukset tulee tällöinkin tarkistaa vielä erikseen.

Laskentaperusteet

Matkojen lukumäärät

Kulku- ja kuljetuskustannusten arviointi perustuu matkojen lukumäärän selvittämiseen. Tiejärjestelyn jälkeisen tilanteen arvio tehdään tulevien vuosien matkojen ennusteena. Matkojen lukumäärän arvioinnissa käytetään apuna aikaisemmin tehtyjä selvityksiä matkojen lukumääristä käyttäjätyypeittäin ja liikennelajeittain.

Matkoihin käytettävä aika saadaan matkan pituuden ja siihen käytettävän nopeuden suhteena. Nopeus voi vaihdella tieosittain. Nopeuteen vaikuttavat ajoneuvo/ajoneuvoyhdistelmä, tien laatu, mutkaisuus ja mäkisyys sekä nopeusrajoitukset. Matka-aikaan vaikuttavat myös teiden ylitykset ja mahdolliset puomit ym. liikenne-esteet. Maatalouskoneiden osalta yksityisteillä käytettävät nopeudet on esitetty kohdassa Maatalous, Etäisyyshaitta. Henkilöautojen nopeudet yksityisteillä ovat maatalouskoneiden nopeuksia suurempia, yksikaistaisilla teillä nopeutena voidaan käyttää 20-50 km/h.

Maataloustuotantoon liittyvät matkat

Talouskeskuksen ja pellon välisten matka-ajat löytyvät kohdasta Maatalous, Etäisyyshaitta (tieluokittaiset nopeudet tekstiosassa). Matkat ovat sisäisen liikenteen matkoja ja niistä aiheutuvat kustannukset ovat ao. viljelijän kustannuksia. Myös viljelijän tekemät tarkkailumatkat luetaan sisäiseen liikenteeseen.

Maatalouden ulkoisesta liikenteestä viljelijä hoitaa osan (esim. viljan kuljetuksia) ja osa liikenteestä tapahtuu ulkopuolisten liikennöitsijöiden toimesta. Ulkoisten liikennöitsijöiden perimiin rahtikustannuksista matkan piteneminen vaikuttaa joissakin tapauksissa, mutta ei aina. Ulkoisen liikenteen matkojen määrät ja korvaukset on harkittava tapauskohtaisesti.

Korvausta arvioitaessa otetaan huomioon matka-ajan lisääntyminen, ajoneuvokustannukset ja työvoimakustannus (kohta Aika- ja ajoneuvokustannukset). Vuotuinen haitta pääomitetaan haitan kestoajan mukaan (katso kohta Vuotuiskustannusten pääomittaminen).

Jos hankeen yhteydessä on tehty tilusjärjestelyjä, laskelmat tehdään näiden jälkeisen tilanteen mukaisesti. Jos matkan piteneminen on huomattava ja viljelyn jatkaminen entiseen tapaan tulee kannattamattomaksi suurten kulkukustannusten vuoksi, harkitaan tilanteeseen sopivia sopeuttamistoimenpiteitä ja korvaus arvioidaan kokonaisvaikutus huomioon ottaen (esim. pienehkö palsta metsitetään, palstan viljelykasvit muutetaan vähemmän matkoja vaativiksi).

Myös vuokramiehellä on oikeus saada korvausta, jos tieyhteyden muutos aiheuttaa hänelle taloudellista menetystä. Vuokramiehelle maksettava korvaus vaikuttaa kiinteistön omistajalle tulevaan korvaukseen.

Metsätalouteen liittyvät matkat

Sisäistä metsäliikennettä on esimerkiksi kotitarvepuun kuljettaminen ja oman perheen tekemiin metsähoitotöihin liittyvä liikenne. Korvausten laskentaperusteita sekä matkojen lukumäärää ja matka-aikoja käsittelee kohta Metsätalous, Sisäinen liikennehaitta.

Ulkoista metsätalousliikennettä (puutavaran kuljetukset ym.) ei kiertohaitan yhteydessä ole yleensä tarpeen tarkastella.

Korvausta arvioitaessa otetaan huomioon matka-ajan lisääntyminen, ajoneuvokustannukset ja työvoimakustannus (kohta Aika- ja ajoneuvokustannukset). Vuotuinen haitta pääomitetaan haitan kestoajan mukaan (katso kohta Vuotuiskustannusten pääomittaminen).

Asumiseen liittyvät matkat

Henkilöliikennetutkimuksen 2016 mukaan henkilöliikenteen määrään vaikuttavat useat eri tekijät, jotka liittyvät yksilön ja kotitalouden taustatekijöihin sekä yhdyskuntarakenteeseen, toimintojen sijoittumiseen ja liikennetarjontaan. Yksilö- ja kotitalouskohtaisia tekijöitä, jotka kuvaavat ja selittävät liikennetarpeissa olevia eroja, ovat mm. kotitalouden koko, asukkaiden ikärakenne, työssäkäynti/muu toiminta, tulotaso ja autonomistus.

Asumiseen liittyvien matkojen osalta korvausarvioinnissa pidetään lähtökohtana keskimääräiselle asuntoliikenteelle aiheutuvia kustannuksia. Mikäli kyseisen asuinkiinteistön käyttö poikkeaa merkittävästi keskimääräisestä, on syytä selvittää todelliset liikennemäärät.

Voidaan ajatella, että keskimääräisillä liikennemäärillä on selvä yhteys kiinteistön arvoon vaikuttaviin tekijöihin. Muu osa liikenteestä on kiinteistöllä asuvien henkilökohtaista käyttöä ja siitä aiheutuvat lisäkustannukset ovat henkilökohtaista menetystä, joka korvataan vahingonkorvauksella.

Asumisliikenteeseen käytettävien matkojen lukumääräksi voidaan arvioida vuoden 2016 henkilöliikennetutkimuksen perusteella noin 800 yhdensuuntaista matkaa (400 edestakaista matkaa). Matkat ovat henkilöautolla tehtäviä matkoja, Lisäksi tulee kevyen liikenteen matkoja ainakin saman verran. Maatiloilla asumisen matkaluku on alempi (noin 20 %), jos tilan ulkopuolella ei käydä töissä.

Edellä esitetyt noin 400 edestakaista matkaa vuodessa ovat asuinkiinteistöltä lähteviä työ-, koulu- ja opiskelumatkoja, vapaa-ajanmatkoja sekä ostos- ja asiointimatkoja. Keskimääräismatkoja arvioitaessa ruokakunnan kokona on pidetty 2 aikuista ja 2 lasta, heillä on yksi henkilöauto ja koti sijaitsee haja-asutusalueella. Edellä mainittu korvattavien matkojen lukumäärä on pienempi kuin tieyksiköiden perusteena oleva matkojen lukumäärä, koska tieyksiköinnin perusteena olevissa matkoissa on mukana myös muiden tekemät matkat kiinteistölle kuten esimerkiksi vierailumatkat ja jätehuolto.

Asumiseen liittyvien matkojen osalta ei tehdä yleensä jakoa ulkoiseen ja sisäiseen liikenteeseen. Matkat ovat pääosin kiinteistöllä asuvien tekemiä matkoja kiinteistön ulkopuolelle. Sisäisiä matkoja voisivat olla esimerkiksi matkat kauempana sijaitsevalle rantasaunalle tai lähietäisyydellä sijaitsevalle perheen eläkeläisten asunnolle. Lisäksi on jonkin verran ulkopuolisten tekemiä matkoja, joiden ottaminen mukaan korvauslaskelmiin on harkittava tapauskohtaisesti. Myös eri kulkuneuvojen käyttö voidaan ottaa huomioon.

Korvausta arvioitaessa otetaan huomioon matkan pituuden lisääntyminen ja ajoneuvokustannukset (katso kohta Aika- ja ajoneuvokustannukset). Matka-ajan ja työvoimakustannusten korvaaminen on harkittava ja perusteltava tapauskohtaisesti. Pääperiaate on, että lisääntynyt ajoaika korvataan vain elinkeinon harjoittajille ammatinharjoittamiseen liittyvien ajojen osalta, kuten esimerkiksi maanviljelijöille. Vuotuinen haitta pääomitetaan haitan kestoajan mukaan (katso kohta Vuotuiskustannusten pääomittaminen).

Lomakiinteistöihin liittyvät matkat

Kiertohaitan korvausasiana lomakiinteistön matkojen pidentyminen voi tulla arvioitavaksi vain erityistapauksissa. Esimerkkinä voisi mainita tapaukset, joissa loma-asunnolta käsin tehdään paljon työssäkäynti- ja asiointimatkoja. Korvaus tienpitokustannusten kasvusta korvataan samoin periaattein kuin muillekin tienkäyttäjille.

Lomakiinteistöihin luetaan sekä puhtaasti lomakäytössä olevat kesämökit että ns. kakkosasunnot. Koska kiinteistöjen käyttö vaihtelee paljon, on matkojen lukumäärän arvioinnissa otettava huomioon lomakiinteistön käyttöaste. Henkilöliikennetutkimuksen perusteella on Lauronen (2003) johtanut keskimääräiseksi kesämökin matkaluvuksi oman liikenteen (ei mukana vierailu- ja tavaraliikennettä) osalta noin 150 yhdensuuntaista henkilöautomatkaa vuodessa (noin 75 edestakaista matkaa). Matkalukuun sisältyy sekä asunnon ja lomakiinteistön välinen liikenne että lomakiinteistöltä käsin tapahtuva liikenne.

Yksityistien tieyksiköinti -julkaisussa (2019) on lomakiinteistöt jaettu liikenteen kokonaispainon perusteella kolmeen luokkaan:
- kesäkäyttö, 18 - 45 prosenttia asuinkiinteistön liikenteen kokonaispainosta
- ympärivuotinen käyttö, 55 - 82 prosenttia asuinkiinteistön liikenteen kokonaispainosta
- rakentamaton lomakiinteistö, käyttämätön noin 3 prosenttia asuinkiinteistön liikenteen kokonaispainosta tai käytön perusteella.

Korvausta arvioitaessa otetaan huomioon matkan pituuden lisääntyminen ja ajoneuvokustannukset (katso kohta Aika- ja ajoneuvokustannukset). Pääperiaatteen mukaan matka-ajan ja työvoiman kustannuksia ei korvata. Tästä poikkeava korvaaminen on harkittava ja perusteltava tapauskohtaisesti. Vuotuinen haitta pääomitetaan haitan kestoajan mukaan (katso kohta Vuotuiskustannusten pääomittaminen).

Elinkeinotoiminta ja muu erikoiskäyttö

Elinkeinotoiminnasta ja muusta erityisliikenteestä aiheutuvien matkojen lukumäärä arvioidaan tapauskohtaisesti. Joitakin esimerkkejä erikoisliikenteestä ja käyttömaksujen määräämisperusteista löytyy yksityistien tieyksiköinti -julkaisusta (2019).

Ensisijaisesti korvataan elinkeinonharjoittajan työhön liittyvät matka- ja aikakustannukset. Laskelmat on tehtävä tapauskohtaisesti. Elinkeinotoiminnan osalta on erityistä huomiota kiinnitettävä sopeutumismahdollisuuksiin ja haitan jatkuvuuteen. Pääomitusaika voi jäädä lyhyeksi ja pääomituskorossa on otettava huomioon toimintaan liittyvät riskit.

Aika- ja ajoneuvokustannukset

Vuosittain julkaistavia ajoneuvokustannuksia ovat valtion matkustussäännön mukainen kulukorvaus ja verohallinnon vahvistama oman ajoneuvon käyttökustannus (matkakuluvähennys). Käyttökustannus vastaa ns. marginaalikustannusta eli kustannusta, joka aiheutuu ajoneuvon lisääntyneestä käytöstä. Tästä syystä käyttökustannusta (matkakuluvähennystä) voidaan pitää ensisijaisena kustannustietona haitankorvausta määrättäessä.

Verohallinnon päätös matkakuluvähennyksen määrästä vuodelta 2020 toimitettavassa verotuksessa: auto 0,25 €/km, moottoripyörä tai kevyt nelipyörä 0,16 €/km, mopo 0,09 €/km ja polkupyörä 85 € vuodessa.

Verohallinnon päätös verovapaista matkakustannusten korvauksista vuonna 2021: auto 0,44 €/km, mönkijä 0,99 €/km, moottoripyörä 0,33 €/km, mopo 0,18 €/km, muu kulkuneuvo 0,10 €/km.

Maa- ja metsätalousajoneuvojen käyttökustannukset ja ajajan palkat sisältyvät jo maa- ja metsätalouden etäisyyshaittataulukoihin (Maatalous, Etäisyyshaitta ja Metsätalous, Sisäinen liikennehaitta).

Pääperiaate on, että lisääntynyt ajoaika korvataan vain elinkeinon harjoittajille ammatinharjoittamiseen liittyvien ajojen osalta. Muiden tienkäyttäjien osalta lisääntynyt ajoaika merkitsee vapaa-ajan vähenemistä. Jos työ- ja vapaa-ajan matkoja päätetään hinnoitella, tuntihinta on asetettava työajan hinnoitteluun nähden alemmalle tasolle. Urakkatyöhön liittyvässä kulkemisessa palkkaus- ja ajoneuvokustannukset siirtymämatkoilla velotaan yleensä puoleen aikakustannuksen arvosta.

Maaseutuelinkeinojen työehtosopimukseen perusteella määritetty (ks.Yksikkökustannukset) maatalousyrittäjän oman työn hinta sosiaalikustannuksineen on 14,10 €/h ja maataloustyöntekijän työn hinta sosiaalikustannuksineen ja henkilökohtaisine lisineen 20,68 €/h.

Muiden matka-aikakustannusten määrittämisessä voidaan hyödyntää Väyläviraston julkaisua 48/2020, jossa on määritetty matka-aikasäästön yksikköarvot vuoden 2018 hintatasossa. Yksikköarvot on määritetty erikseen kolmelle eri matkantarkoitusryhmälle: työasiamatka, työ- tai koulutusmatka sekä muu vapaa-ajan matka.

Työasiamatkan aikasäästön arvottamisperuste on palkka sivukuluineen. Palkkakustannus kuvaa sen työn arvoa, joka toteutuu, kun työaikaa voidaan käyttää matkustamisen sijaan työsuoritukseen (kiertohaitassa käänteisesti). Työajan ulkopuolisten matkojen aikasäästöt on arvotettu empiirisellä suhdeluvulla työasiamatka-aikasäästön arvosta. Suhdeluvut perustuvat ruotsalaiseen ajan arvon maksuhalukkuustutkimukseen. Palkkakustannukset on määritetty kaikkien toimialojen palkansaajien kokonaisansioiden keskiarvona.

Vuoden 2018 tasolla kaikissa palkansaajaryhmissä työnantajan palkkakustannukset olivat yhteensä 24,60 euroa/tunti. Tästä on johdetut matka-aika säästön (lisäyksen) yksikköarvot ovat:

- työasiamatka 24,60 €/h/hlö
- työ- tai koulutusmatka (alle 50 km) 7,92 €/h/hlö (39 % palkkakustannuksista ilman sivukuluja)
- muu vapaa-ajan matka (alle 50 km) 5,37 €/h/hlö (27 % palkkakustannuksista ilman sivukuluja)
- työ- tai koulutusmatka tai muu vapaa-ajan matka (yli 50 km) 9,84 €/h/henkilö (49 % palkkakustannuksista ilman sivukuluja)

Ammattiliikenteen kuljettajien aikasäästön arvo on määritetty palkkakustannusperusteisesti vuodelle 2018 sovittujen työehtosopimuspalkkojen pohjalta. Palkan sivukulut on lisätty yleiskertoimella (0,7), joka ottaa huomioon toteutuvat työtunnit (poissaolot), loma-ajan palkat ja työnantajille koituvat palkan sivukulut. Näin määritetyt matka-aika säästön (lisäyksen) yksikköarvot ovat:

- Raskaiden tavarankuljetusajoneuvojen (ajoneuvoyhdistelmän ja kuorma-auton) kuljettajien työajan arvo on 24,03 euroa/tunti.
- Pakettiautonkuljettajan työajan arvo on 22,87 euroa/tunti.
- Linja-autonkuljettajien työajan arvo on 24,77 euroa/tunti.

Tienpitokustannukset

Uuden tieyhteyden vuosittaiset tienpitokustannukset voivat poiketa vanhan tien kustannuksista. Useissa tapauksissa vanhan tieyhteyden katkaisija rakentaa uuden tieyhteyden valmiiksi. Uusi tie on yleensä perusrakenteeltaan vanhaa tietä parempi, mikä on otettava huomioon eri tieosien perusparannus- ja kunnossapitokustannusten arvioinnissa. Tienpitokustannuksia tulee verrata entisen ja nykyisen tieyhteyden erotuksena noin 15-25 vuoden tähtäimellä. Samantyyppinen vertailu on tehtävä, vaikka olisi kysymys liikenteen siirtymisestä ennestään olevalle tielle.

Lisääntyneitä tienpitokustannuksia voidaan korvata kaikille niille tienkäyttäjille, joiden tienpitokustannukset nousevat hankkeen johdosta.

Tienpitokustannusten kasvusta johtuvat korvaukset määrätään yleensä käyttöyksiköille/kiinteistöille, mutta ne voidaan määrätä myös suoraan tienpidosta vastaavalle tiekunnalle. Jälkimmäisessä tapauksessa vastuu varojen tasapuolisesta jakautumisesta jää tiekunnalle. Myös tieyksiköinnin uusimisesta ja tiekuntien järjestäytymisestä aiheutuvia kustannuksia voidaan korvata tienpitokustannusten tapaan.

Vuotuiset tienpitokustannukset saadaan selville esimerkiksi tiekunnan kirjanpidosta. Tiehallinnon määrittämät vanhan yksityistieasetuksen (21.12.2000/1267) 13 §:ssä esitetyt kunnossapitokustannukset ovat Laurosen (2003b) selvityksen mukaan hyvä peruste tienpitokustannusten arvioimiselle. Laurosen tutkimissa tapauksissa kustannukset jäivät jonkin verran alle tiehallinnon esittämiä ohjekustannuksia.

Vuotuiskustannusten pääomittaminen

Haitankorvauksissa on perinteisesti käytetty pääomituskorkona 4-5 %. Melko alhaisen korkotason käyttöä puoltaa se, että kysymys on tulevien todellisten vuosikustannusten hyvittämisestä kertakorvauksena. Korkea pääomituskerroin (>5 %) valitaan yleensä silloin, kun pääomitettavassa tulevaisuuden tuotossa on epävarmuutta.

Jos korkona sovitaan käytettäväksi kiinteää korkoa, esim. 5 %, on pääomitusajalla hallitseva vaikutus kiertohaitan korvaukseen. Pääomitusajalla mitataan tavallaan sopeutumista ulkoisten olosuhteiden muutoksiin.

Pääomitusaika on valittava tapauksesta riippuen. Jatkuvan haitan pääomitusaikana käytetään tavallisesti 15-30 vuotta. Maataloushaittojen korvauksissa on yleisesti käytetty 30 vuoden pääomitusaikaa ja 5 %:n korkoa, jolloin pääomituskerroin on 15,4. Kysymys on tällöin yritystoimintaan liittyvästä kiinteistön sisäisestä liikenteestä. Kiinteistön sisäisen rakenteen voidaan ajatella kuuluvan sillä tavoin omaisuuden suojan piiriin, että omistajalla on oikeus odottaa rakenteen säilyvän.

Ulkoisessa liikenteessä ei ole kysymys kiinteistön sisäisestä rakenteesta vaan ulkoisissa olosuhteissa muun muassa yleisen yhteiskunnallisen kehityksen vuoksi tapahtuvista muutoksista. Esimerkiksi haja-asutusalueelta rakennuspaikan tai toimitilan hankkiva varautuu tai ainakin hänen pitäisi varautua siihen, että kiinteistön ulkoiset olosuhteet kuten liikenneasema muuttuvat ja hän joutuu sopeutumaan muutoksiin. Nämä syyt puoltavat, että ulkoisen liikenteen muutoksien korvattavuuteen suhtaudutaan pidättyvämmin ja korvauksia määrättäessä pääomitusajat ovat lyhyemmät kuin sisäisen liikenteen osalta.

Asuinkiinteistöillä haitankorvauksen pääomitusaikana voidaan käyttää yleensä 5 vuotta ja olosuhteissa, joissa muutosten todennäköisyys on vähäistä, enintään 10 vuotta. Henkilökohtaiseen asumiseen liittyvän haitan ja vahingonkorvauksen osalta sopeutumisajat voivat olla em. lyhyempiä. Pääomitukseen vaikuttaa erilaiset sopeutumismahdollisuudet sekä toimituskohtaisesti harkittava sietämisvelvollisuus. Elinkeinotoiminnan haitan- ja vahingonkorvausten osalta pääomitusajat ovat myös lyhyitä, esimerkiksi 3 - 7 vuotta.

Tuottoarvokaavat ja kertoimet, katso kohta Tuottoarvokaavat (samansuuruisen rajoitetun ajan vuotuismaksun nykyarvo).

Esimerkkejä

Yksityistiellä sijaitsevan tasoristeyksen poistamisen takia kolmen tilan liikenne siirtyy tasoristeyksen eteläpuolelta Anttilantie-nimiselle yksityistielle, jonne pääsyä varten Väylävirasto rakennuttaa uuden tien em. tilojen käyttöä varten. Samalla valmistuu Anttilan yksityistielle uusi radan alikulkutunneli, jonka kautta yksityistien liikenne ohjautuu valtatielle. Lisäksi Väyläviraston toimesta on perusparannettu vanhoja teitä tietyiltä osin. Alueelta käydään töissä sekä kunnan lähitaajamassa (etäisyys noin 10 km) että läheisessä kaupungissa (etäisyys noin 20 km).

A Viljanviljelyä harjoittavan maatilan (Maasilta) talouskeskuksesta matka yleiselle tielle pitenee 2 km (ennen 0,7 km, nyt 2,7 km). Matka lähimpään kaupunkiin pitenee 4 km. Matka kotikunnan lähitaajamaan, jossa vanhemmat käyvät töissä, ei pitene kilometreissä. Alakouluikäinen lapsi kulkee nyt kouluun kunnan järjestämällä taksikuljetuksella. Yläkoululainen ja lukiolainen kulkevat omin neuvoin yleisen tien varressa olevalle bussipysäkille. Metsäpalstalle (23 ha) kulku pitenee 5 kilometristä 9 kilometriin. Viljelymatkat eivät pitene, 0,4 km entisestä yksityistiestä muuttuu tilan yksin hoidettavaksi viljelytieksi.

B Vakinaisessa asumiskäytössä olevassa omakotitalossa (Onnela) asuu kaksi henkilöä, jotka käyvät töissä kaupungissa. Kummankin työmatka pitenee 4 km (2 km yksityistietä ja 2 km valtatietä). Etäisyys kotikunnan lähitaajamaan ei pitene.

C Kesämökkikäytössä olevan kiinteistön (vanha asuinrakennus) kulkumatka pitenee noin 2 km. Matka vakinaiselle asunnolle on noin 130 km. Mökillä käydään myös talvisin.

Korvaukset

A Maasilta, maatila

Tien kunnossapitokustannusten kasvu

Ennen Maasillan tila osallistui tasoristeyksen ylittävän yksityistien kustannuksiin keskimäärin 300 eurolla/vuosi. Yksityistie lakkautettiin tasoristeyksen poiston yhteydessä.

Korvauslaskelmaa varten selvitettiin Anttilantien vuotuiset kunnossapitokustannukset ja saadut avustukset. Lisäksi tehtiin arvio uuden yhdistetyn tien kunnossapitokustannuksista, joissa otettiin huomioon Ratahallintokeskuksen tekemien perusparannustöiden vaikutukset lähivuosien kunnossapitokustannuksiin. Anttilantielle tehdyn uuden tieyksikkölaskelman mukaan Maasillan tilan yksikkömäärä on 11 prosenttia kokonaismäärästä ja vastaa siten 400 euroa/vuosi.

Lisäksi tilalle jäi kunnossapidettäväksi alkuperäistä yksityistietä pelloille ja metsään kulkemista varten. Tien vuotuiseksi kunnossapitokustannukseksi arvioidaan 80 euroksi/vuosi.

Maasillan tilan vuotuiset yksityistiekustannukset ovat nousseet siis
400 euroa + 80 euroa - 300 euroa =180 euroa.

Pääomituskorkoa 5 % ja 15 vuoden pääomitusaikaa käyttäen pääomituskerroin (nykyarvokerroin) on 10,4 ja korvaus tienpitokustannusten noususta 1872 euroa.

Tilalle ei aiheudu viljelmän sisäisen liikenteen haittaa, koska kulkuyhteydet pelloille eivät vaikeudu.

Maatilan ulkoinen liikenne

Viljelmällä on sellaista ulkoista liikennettä, jonka kustannuksiin maatila joutuu osallistumaan, esim. myydyn viljan vienti viljavarastolle ja lisäksi tarvikkeiden kuljetusmatkoja. Matkojen lukumääräksi arvioidaan yhteensä noin 50 edestakaista matkaa/vuosi (noin 2 edestakaista matkaa/peltoha).Näistä matkoista vain puolelle tapahtuu kokonaismatkan pitenemistä. Hinnoittelu tehty traktorin ja vieraan työn tuntihinnan mukaan, nopeus 40 km/h (1/40 km/h *(15,45 €/h + 20,68 €/h)=0,90 €/km). Maatalouden sisäisen liikenteen pääomitusaikana pidetään yleisesti 30 vuotta. Ulkoisen liikenteen sopeutuminen voidaan arvioida tässä yhteydessä 15 vuoden mukaan, korko 5 % (kerroin 10,4)

korvaus 2*50*0,5*4 km * 0,90 €/km *10,4 = 1872 euroa

Metsälön sisäinen liikenne

Metsäpalstan pinta-ala on 20 ha ja on pääosin kasvatusmetsää. Omistaja tekee pientä perkaustyötä, mutta hakkuutyöt tekee ulkopuolinen . Kotitarvepuuta haetaan palstalta satunnaisesti. Metsälön sisäiseksi liikenteeksi arvioidaan 7 edestakaista matkaa/vuosi. Matkan pidentyminen oli 4 km, pidentyneellä matkalla tieluokka ei muuttunut, sorapintainen, yksikaistainen tie. Korvauslaskelmassa matkat arvioidaan puoliksi henkilöautomatkoina ( auton käyttökustannus 0,25 € /km ja työaikakustannus (14,1 €/h/40 km/h) 0,35 €/km, yht 0,60 €/km) ja puoliksi traktorimatkoina (  (1/40 km/h *(15,45 €/h + 14,1 €/h)=0,74 €/km). Pääomitus kuten edellä 15 vuoden mukaan (kerroin 10,4).

7*2 * 4 km *0,67 €/km= 38 euroa/vuosi ja korvaus 10,4*38 euroa =395 euroa

Metsälön ulkoinen liikenne: ei korvausta, koska hakkuutyö teetetään ulkopuolisella

Asuminen

Lähtökohdaksi otetaan normaali asumisliikenne, koska tila soveltuu hyvin osa-aikaviljelyyn.
Keskimääräistilanteen mukainen matkaluku on 800 yhdensuuntaista matkaa. Koska matkan pituus kilometreissä ei kasva toiseen lähitaajamaan, otetaan lähtökohdaksi vain puolet matkoista. Lisääntyneet matkakustannukset käyttäen matkakustannuksena verohallinnon vahvistamaa käyttökustannusta ovat

0,5 * 800* 4 km *0,25 €/km = 384 euroa vuotta kohden. Pääomittamalla kustannus 5 vuoden ja 5 %:n mukaan (kerroin 4,3) saadaan korvaukseksi 1720 euroa.

Vertailun vuoksi lasketaan tilan nykyisten asukkaiden käytön mukaiset matkakustannukset. Työssäkäyntimatka ei pitene mitattuna etäisyytenä, vaikka pitenee ajallisesti yhtä matkaa kohden 1,5 min. Ajoneuvokustannus (euroa/km) ei siis kasva. Matkaan kuluvaa lisäaikaa ei katsottu tarpeelliseksi hinnoitella, koska päivittäinen ajanlisäys on vähäinen ja rautatien ylityksiin liittyvät hidastamis- ja odotusajat ovat jääneet pois. Muu asiointiliikenne kohdistuu osin kaupungin suuntaan, jonne matka piteni 4 km. Korvattavia matkoja arvioidaan 25 kpl/vuosi eli korvausta 2 *25*4 km * 0,25 €/km = 50 €/vuosi. Pääomittamalla 5 vuoden ja 5 %:n mukaan (kerroin 4,3) saadaan menetykseksi asiointiliikenteen osalta 215 euroa.

Lasten koulumatkat ja kuljetusten tarve niiden osalta on kuitenkin lisääntynyt. Koska matka bussipysäkille on pidentynyt 2 km (nyt siis 2,7 km), aiheuttaa tämä erilaisia kuljetusjärjestelyjä yläasteella ja lukiossa käyvien osalta. Koulumatkojen hankaloitumisesta aiheutuva menetys on arvioitu niin, että nuoret kulkevat keväällä ja syksyllä polkupyörillä, talvella kuljetetaan autolla erikseen noin 60 päivänä, lisämatka/päivä autolla 8 km, kustannus 0,24 €/km, pääomitusaika 6 vuotta, korko 5 % 8*60*0,25*5,1=612 euroa, lisäksi polkupyörämatkoista 300 euroa) eli yhteensä noin 912 euroa. Edellä lasketut tilakohtaiset kustannukset (215 euroa + 912 euroa) ovat pienemmät kuin keskimääräistilanteen mukaiset kustannukset (1721 euroa) eikä niitä sen vuoksi oteta huomioon.

Edellä laskettu keskimääräiskustannus (1721euroa), lisättynä asumiseen liittyvien tienpito-kustannusten nousun vaikutuksella, vastaa vain noin 2 % rakennetun asuntokiinteistön arvosta. Siten edellä lasketut kustannuksiin perustuvat korvaukset on perusteltavissa myös kiinteistön arvon alentumisen perusteella.

Rautatien ylitysten poisjääminen saattaa korottaa jonkin verran Maasillan tilan arvoa. Tässä tilanteessa ei tiejärjestelyn tuomaa hyötyä oteta korvauksissa huomioon, koska hyöty on vähäinen ja samanaikaisesti useat muut Anttilan yksityistien käyttäjät ovat päässeet hyödyntämään uutta alikulkua ilman mitään taloudellisia seurauksia.

Korvaukset yhteensä 5859 euroa

B Vakinaisessa asumiskäytössä olevan Onnelan omakotitalon kulkuyhteys yleiselle tielle pitenee kummankin työmatkojen osalta yksityistiellä kuljettavan matkana 2 km ja valtatiellä kuljettavana matkana vielä 2 km. Ruokakunnalla on kaksi henkilöautoa. Koska toinen käy vuorotöissä, ei työmatkoja pystytä yhdistämään.

Tien kunnossapitokustannusten kasvu:

Ennen Onnelan tila osallistui tasoristeyksen ylittävän yksityistien kustannuksiin keskimäärin 200 eurolla/vuosi. Uudella yksityistiellä kustannukseksi on arvioitu noin 270 euroa/vuosi eli lisäystä on 70 euroa/vuosi. Pääomituskertoimella 10,4 pääomitettuna korvaus on 728 euroa.

Asuminen

Keskimääräistilanteen mukaan asumusliikenteen korvaus on seuraava, kun puolet matkoista arvioidaan kohdistuvan lähitaajamaan:

0,5 * 800* 4 km *0,25 €/km = 400 euroa vuotta kohden.

Pääomittamalla kustannus 5 vuoden ja 5 %:n mukaan (kerroin 4,3) saadaan korvaukseksi 1720 euroa.

Koska tilalla on kaksi työssäkäyvää aikuista, jotka kulkevat kumpikin omilla autoillaan pidentynyttä reittiä, korvataan kiinteistön käyttäjien henkilökohtaisena vahingonkorvauksena 200 edestakaista matkaa kolmen vuoden ajalta (kerroin 2,7) eli

2*200*4 km* 0,25 €/km *2,7 = 1080 euroa

Korvaus asumiskustannusten lisääntymisestä haitankorvauksena 1720 euroa ja vahingon-korvauksena 1080 euroa eli yhteensä 2800 euroa.

Tiejärjestelyn ei katsottu tuottaneen tavanomaista suurempaa hyötyä Onnelan tilalle.

Korvaukset yhteensä 3528 euroa.

Korvaus vastaa noin 3 % asuntokiinteistön arvosta, joten korvaus on perusteltavissa myös kiinteistön arvon alenemisen perusteella.

C Kesäasunto

Tien kunnossapitokustannusten kasvu:

Arvioidaan kuten tapauksissa A ja B

Matkan pidentymisen vaikeutuminen:

Koska matkat ovat luonteeltaan vapaa-ajan matkoja, ei korvausta matkan pidentymisestä määrätä.

Lähteet

Henkilöliikennetutkimus 2016, Liikeneviraston tilastoja 1/2018.

Kankkunen, Elina. 2005. Yleisen tarpeen vuoksi poistettavien yksityistieoikeuksien lakkauttamisen vaikutukset ja niiden korvattavuus. Teknillisen korkeakoulun maanmittausosastolla tehty diplomityö.

Yksityistien tieyksiköinti, Maanmittauslaitoksen julkaisuja nro 117. Maanmittauslaitos 2019.

Lauronen, Petteri. 2003. Tutkimus yksityisteiden tienpidon osittelun ohjearvojen uudistamisesta. Teknillisen korkeakoulun maanmittausosastolla tehty diplomityö.

Lauronen, Petteri. 2003b. Selvitys yksityisteiden kunnossapitokustannuksista. Teknillisen korkeakoulun maanmittausosastolla tehty erikoistyö.

Korjauskertoimet asunto- ja loma-asuntotontin arvioinnissa. Maanmittauslaitoksen selvityksiä 2/2010.

Peltola, Risto & Väänänen, Juhani. Haja-asuntotontin kauppa-arvo. Maanmittauslaitoksen julkaisuja 96. Maanmittauslaitos, Kehittämiskeskus 2005. Verkkojulkaisu.

Tie- ja rautatieliikenteen hankearvioinnin yksikköarvojen määrittäminen vuodelle 2018. Väyläviraston julkaisuja nro 48/2020. Verkkojulkaisu. Saatavilla 15.6.2021: https://www.doria.fi/bitstream/handle/10024/179995/vj_2020-48_978-952-317-806-9.pdf?sequence=1&isAllowed=y