Metsätalousvahingot

Ennenaikainen hakkuu: odotusarvopuusto ja taimikot

Hukkaan menneet metsänparannustyöt

Tuuli-, kuivumis- ja hyönteisvahingot (pitkäaikaisempi haitta)

Suhdannevahinko

Kausivahinko (merkitys lienee vähäinen)

Muut metsätalousvahingot (esim. kasvutappio)

 

Ennenaikainen hakkuu: odotusarvopuusto ja taimikot

Nauhamaisissa lunastuksissa metsän arviointi perustuu yleensä maapohjan ja puuston erillisarviointiin, jolloin puustoa koskeva korvaaminen perustuu ensisijaisesti odotusarvon korvaamiseen. Odotusarvoon sisältyy metsikön kehitysvaiheen mukaisesti esimerkiksi hakkuuarvoa tai kustannusarvoa.

Tavallisimmin puustokorvaukset aiheutuvat siitä, että metsikkö joudutaan lunastamaan tai hakkaamaan keskenkasvuisena.

Hakkuuarvoon perustuva arviointi

Jos maanomistaja korjaa lunastettavan alueen puuston, hakkuuarvoa ei ole tarpeen määrittää.

Jos puusto lunastetaan alueen mukana, hakkuuarvo määritetään myyntikelpoiselle puustolle normaalisti puutavaralajeittain. Varttuneelle puustolle käytetään lähiajan toteutuneita kantohintoja ja nuorelle puustolle pidemmältä jaksolta tasoitettuja reaalisia kantohintoja.

Nauhamaisissa lunastuksissa odotusarvo määritetään pelkkänä hakkuuarvona uudistuskypsissä ja vajaatuottoisissa metsiköissä sekä yleensä myös siemenpuu- ja suojuspuumetsiköissä sekä varttuneissa kasvatusmetsiköissä. Hakkuuarvo määritetään yleensä myös nuorille metsille odotusarvon arvioimista varten.

Ennenaikainen hakkuu

Ennenaikainen hakkuu aiheuttaa vahinkoa kasvatusvaiheen metsiköissä. Hoidetuissa kasvatusvaiheen metsiköissä odotusarvo on hakkuuarvoa suurempi. Vahinko arvioidaan lähtötiedoista riippuen käyttämällä hyväksi valmiiksi laskettuja taulukkoarvoja, joita on saatavilla odotusarvokertoimista, odotusarvolisistä ja taimikoista. Jos maanomistaja on korjannut puuston tai se on erikseen korvattu hakkuuarvon perusteella, on hakkuuarvon osuus vähennettävä odotusarvosta.

Odotusarvokerrointa käytettäessä saadaan puustosta odotettavissa olevien tulojen nykyarvo. Puuston odotusarvo saadaan kertomalla hakkuuarvo odotusarvokertoimella. Hakkuuarvo lasketaan hakkuukertymän ja puutavaralajijakautuman perusteella. Puutavaralajit hinnoitellaan pitkän ajan reaalisilla keskihinnoilla varsinkin, jos puustoa ei ole tarkoitus realisoida nopeasti. Odotusarvokerrointen käyttö ei ole suositeltavaa taimikko- tai riukuvaiheen äskettäin sivuuttaneissa metsiköissä eikä metsiköissä, joissa harvennushakkuut on laiminlyöty.

Odotusarvokertoimet saadaan Metsätalouden kehittämiskeskus Tapion julkaisemista summa-arvomenetelmän aputaulukoista. Jos taulukon odotusarvokerroin on yksi tai odotusarvolisää ei ole ilmoitettu, määritetään puuston arvo hakkuuarvona. Taulukkoarvot edustavat säännöllisesti hoidettuja, hyvälaatuisia ja suhteellisen tasaikäisiä puustoja.

Odotusarvolisä saadaan odotusarvon ja hakkuuarvon erotuksena. Jos tie- ja voimajohtolinjojen lunastuksissa ja metsävahingoissa kasvatusmetsän puusto jää alueen omistajalle, korvataan enneaikaisesta hakkuusta aiheutuva vahinko pelkkänä odotusarvolisänä. Mikäli puusto on arvioitu ennen hakkuuta tai hakatun puuston määrä on muuten tiedossa, odotusarvolisä saadaan kertomalla hakkuuarvo odotusarvokertoimella, josta on vähennetty 1.

Summa-arvomenetelmän aputaulukoissa odotusarvolisät on esitetty euromääräisinä. Odotusarvolisät on laskettu siten, että noin 20-30 -vuotiaan puuston arvo voidaan määrittää joko taimikon arvona tai puustolle lasketun hakkuuarvon ja taulukon odotusarvolisän summana.

Odotusarvolisät saadaan Metsätalouden kehittämiskeskus Tapion julkaisemista summa-arvomenetelmän aputaulukoista. Taulukkoarvot edustavat säännöllisesti hoidettuja, hyvälaatuisia ja suhteellisen tasaikäisiä puustoja.

Taimikon kustannusarvo ilmaisee sen kustannuksen, joka aiheutuu uuden hyvälaatuisen taimikon perustamisesta nykyhinnoin. Kustannusarvo riippuu taimikon syntytavasta ja sen perustamiskustannuksista. Taimikon kehittyessä alkaa arviointiaikaan diskontattujen nettohakkuutulojen nykyarvo vaikuttaa yhä määräävämmin taimikon arvoon. Tämän vuoksi eri tavalla syntyneistä taimikoista suoritettavien korvausten tulee tasoittua taimikon kehityksen myötä.

Vaikka taimikoiden arvot on laskettu aputaulukoissa odotusarvoperusteisesti, ne ilmaisevat myös sen kustannuksen, joka aiheutuu uuden hyvälaatuisen taimikon perustamisesta nykyhinnoilla.

Taimikon kustannusarvo saadaan Metsätalouden kehittämiskeskus Tapion julkaisemista summa-arvomenetelmän aputaulukoista. Arvot soveltuvat hoidettujen ja täystiheiden taimikoiden korvausten perustaksi.

Hukkaan menneet metsänparannustyöt

Metsänparannustöiden menetyksiä tapahtuu lähinnä käytönrajoitusalueilla. Tällaisia menetyksiä ovat metsän lannoituksen, ojituksen ja metsäautoteiden rakentamiskustannukset. Myös metsän uudistamisen yhteydessä tehtävät muokkauskustannukset voidaan lukea tähän ryhmään. Hukkaan menneet metsänparannustyöt arvioidaan ja korvataan kustannusperusteisesti.

 

Metsälannoitus

Vaikutusaika

Havupuiden kasvu alkaa lisääntyä selvästi vasta toisena lannoituksen jälkeisenä kasvukautena. Nopeavaikutteisia lannoitteita käytettäessä havupuiden paksuuskasvun lisäys on kangasmetsissä voimakkaammillaan kolmantena tai neljäntenä kasvukautena lannoituksen jälkeen. Hidasliukoisia ravinteita esim. apatiitti, biotiitti ja metyleeniurea sisältävillä lannoitteilla vaikutuksen huippu on myöhemmin. Koivulla lannoitus lisää paksuuskasvua selvästi jo lannoitusvuotena. Suometsissä lannoituksen vaikutusajat ovat huomattavasti pidempiä. Typpilannoituksen vaikutus kestää nopeavaikutteista typpeä käytettäessä havupuilla yleensä vajaat 10 vuotta ja koivulla noin 5 vuotta. Hidasliukoisen typen sekä fosforin ja kalin vaikutus voi kestää yli 20 vuotta. Kalisuolan lannoitusvaikutus kestää havupuilla 10-15 vuotta.

Lannoitustarve

Lannoitustarve vaihtelee hieman metsätyypin mukaan. Kangasmetsillä (OMT, MT, VT, CT) typen tarve on noin 120-200 ja fosforin noin 20-30 kg/ha. Vastaavasti suometsillä (muuttumat ja turvekankaat, rämeet) typpeä tarvitaan noin 100, fosforia noin 45 ja kaliumia noin 85 kg/ha.

Kangasmetsien lannoituksessa voi käyttää joko metsän erikoislannoitteita tai samoja lannoitteita kuin pelloilla. Kangasmetsien lannoitteeksi sopii esim.

• 500-800 kg/ha Metsän NP-lannosta tai
• 400-700 kg/ha Suomensalpietaria

Suometsien lannoitukseen ei suositella vesiliukoista fosforia sisältäviä peltolannoitteita. Metsälannoitteissa käytettävään apatiitin fosfori on veteen liukenematonta. Suometsät voidaan lannoittaa esim.

• 1000 kg/ha Kunnostuslannoitus 1 tai
• 600-800 kg/ha Suometsä Y1-lannos

Korvausperusteet

Hukkaan menneen lannoituksen arvioimisessa voidaan katsoa, että lannoituksen vaikutus kestää kangasmetsillä noin seitsemän vuotta. Tänä aikana sen vaikutuksesta arvioidaan kuluvan ensimmäisenä vuonna noin 20 %, toisena vuotena 30 % ja kunakin seuraavana vuotena 10 %. Koska suometsien lannoitukseen käytetään runsaammin kalia ja fosforia, joiden vaikutusaika on pidempi kuin typen, katsotaan lannoituksen vaikutuksen kestävän noin 13 vuotta. Lannoituksen vaikutuksen katsotaan vähenevän samalla tavalla kuin kangasmetsilläkin.

Korvauksen riippuvuus lannoituksesta kuluneen ajan mukaan on esitetty seuraavissa taulukoissa:

Kangasmetsät
Lannoituksesta kulunut aika, vuotta	Lannoituksen vaikutuksesta jäljellä %
0	100
1	80
2	50
3	40
4	30
5	20
6	10
7	0

 

Suometsät
Lannoituksesta kulunut aika,vuotta	Lannoituksen vaikutuksesta jäljellä, %
0	100
1	80
2	50
3	40
4	30
5-8	20
9-12	10
13	0

Metsäojitus ja metsäautotiet

Metsän ojituksen ja metsäautoteiden rakentamisen kustannusten menetyksen määrän arvioiminen käytönrajoitusalueeseen kohdistuvana on vaikeaa. Pinta-alaltaan vähäisten alueiden osalta menetysten arvioiminen voidaan jättää suorittamatta. Suuremmissa lunastushankkeissa poistamattomien investointien kohdistuminen lunastettavaan alueeseen on selvitettävä erikseen.

Metsän muokkauskustannukset

Maanmuokkauksella helpotetaan luontaista uudistamista ja metsänviljelytöitä (esim. kylvö, istutus ja heinäntorjunta). Muokkauksen työmuotoja ovat laikutus, äestys, laikku-, kääntö- ja ojitusmätästys.

Laikutuksessa metsämaan pintakerros rikotaan ja kivennäismaa paljastetaan pieninä laikkuina esim. kaivinkoneella. Äestyksessä maan pintakerros puolestaan rikotaan yhtenäisenä muokkausvakona. Työ tehdään usein metsätraktoriin kiinnitettävällä metsä-äkeellä. 

Mätästyksessä istutusalueelle tehdään kaivinkoneella kohoumia, joiden keskelle taimet istutetaan. Tällöin taimet saavat reilusti etumatkaa kilpailevaan kasvillisuuteen nähden. Hyviä, istutuskelpoisia mättäitä tehdään vähintään taimikon istutustiheyttä vastaava määrä. Menetelmä soveltuu veden vaivaamille ja viljaville metsämaille.

Jos käytönrajoitusalueella on korvattu taimikon menetys, metsän muokkauksesta ei makseta kustannuksenkorvausta, koska taimikon kustannuksenkorvaukseen sisältyy muokkauskustannus. Taimettomalla uudistusalalla, jolla on maanmuokkaus yms. tehty tulee työ kustannukset korvata.

 

Tuulivahinko

Tuulivahingoista maksetaan korvausta, mikäli lunastushankkeen johdosta syntyneen uuden reuna-alueen metsä on tuulituhoille altis ja tuulivahingot ovat todennäköisiä. Tällaisia metsiä ovat lähinnä tiheinä kasvaneet keski-ikäiset ja vanhat kuusikot sekä sekametsät. Myös harvaan siemenpuuasentoon hakatut männiköt kaatuvat helposti. Koivikot kestävät havupuita paremmin myrskytuhoja.

Tuulivahinkojen aiheuttamista puutavaralajien muutoksista, laadun heikkenemisestä ja kohonneista korjuukustannuksista voidaan kohtuullisen korvauksena pitää noin 50 % vahinkopuuston kantohinnasta lisättynä ko. puuston odotusarvolisällä.

 

Suhdannevahinko

Puuston reaalihintojen vaihtelu voi aiheuttaa suhdannevahinkoa silloin, kun puu joudutaan myymään epäedullisten hintasuhdanteiden aikana. Tarvittaessa vahinko hyvitetään, jolloin on selvitettävä hakkuuajan hintataso ja verrattava sitä pitkäaikaiseen hintakehitykseen. Keskihinnan laskemisessa tulisi ottaa huomioon vähintään kolmen, mieluummin viiden edellisen vuoden kantohinnat. Kanto- ja hankintahintojen vuosittainen kehitys on saatavissa Luonnonvarakeskuksen tilastotietokannasta

Asianomaisen tulee esittää riittävä näyttö lunastettavalta alueelta poistetun puutavaran määrästä ja lajeista saaduista yksikköhinnoista, ennen kuin korvausta voidaan myöntää. Hintojen tulee jäädä selvästi alle edellisten vuosien keskihintatason, jotta erotus korvattaisiin suhdannevahinkona.

 

Kausivahinko

Kausivahinko johtuu siitä, että puutavara on jouduttu hakkaamaan epäedulliseen vuodenaikaan. Korvauslaskennan perusteena on heikentyneen laadun aiheuttama hinnanalennus sekä kuljetus- ja hakkuukustannusten mahdollinen nousu.

 

Muut metsätalousvahingot

Muun muassa johtojen rakentamisen yhteydessä aiheutuu kiinteistön omistajalle kustannuksia esimerkiksi tukkeutuneiden ojien avaamisesta ja syventämisestä, uusien ojien kaivamisesta sekä särkyneiden siltojen, rumpujen ja teiden korjaamisesta.

Korvaukset em. vahingoista korvataan niistä aiheutuvien kustannusten mukaan.

Lähteet

Hannelius, S. & Leikola, M. & Tuimala, A. Metsäkirja; Metsänomistajan käsikirja. Helsinki 1987.

Hynynen, T; Hämäläinen, M. ja Laukkanen, H. Metsänlannoitus - kannattava sijoitus. Metsäkeskus Pohjois-Savon julkaisuja 1/2002. Kuopio 2002.

Koistinen, M. Tuuli-, kuivumis- ja vettymisvahinkojen korvaamisesta voimajohtoalueiden lunastuksissa. Teknillisen korkeakoulun maanmittausosastolla tehty erikoistyö. Espoo 1981.

Laatuseloste, työlajien määritelmiä. www.metla.fi/metinfo/tilasto/laatu/mhmpptermit.htm.

Maahan kaivettavista johdoista aiheutuvien menetysten korvaaminen. Maataloustuottajien keskusliitto (MTK), Espoo 1982

Mattila, P. & Wilska, A. S. Maakaasuputken rakentamiseen liittyvät lunastuskorvaukset. Maanmittaushallitus Helsinki 16.9.1987 kirje nro 1991/2763.

Mäki, O. 2013. Summa-arvomenetelmän aputaulukot. Metsätalouden kehittämiskeskus Tapio.

Peltola, A. (toim.) 2014 Metsätilastollinen vuosikirja 2014. Metsäntutkimuslaitos, Vantaa 2014.

Rantala, S. (toim.) 2014. Metsäkoulu 8. uudistettu painos. Metsäkustannus Oy 2014.

Rantala, S. (toim.) 2008. Tapion Taskukirja 25. uudistettu painos. Metsäkustannus Oy 2008.

Välisalmi, P. Tien rakentamisesta aiheutuvien haittojen ja vahinkojen korjaaminen. INSKO 102-90 IX

Välisalmi, P. & Mattila, P. & Asikainen, R. Maa- ja metsätaloushaittojen ja vahinkojen arviointiperusteista lunastustoimituksissa. VTT, maankäytön laboratorio, tiedonanto 26. Espoo 1978.

Äijälä, O. & Koistinen, A. & Sved, J. & Vanhatalo, K. & Väisänen, P. (toim.) 2014. Hyvän metsänhoidon suositukset – Metsänhoito. Metsätalouden kehittämiskeskus Tapio. Metsäkustannus Oy. 2014