Pellot ja muut maatalouskäytössä olevat maat

Taustaa

Viljelty maa on pysyväisluonteisesti maatalouskäytössä olevaa maata. Se voi olla peltoa, puutarhamaa-ta, laidunta tai niittyä. Seuraavassa näistä kaikista käytetään yleisnimeä pelto.
Toimituksessa tehdään päätökset pellon arviointitavasta. Tilusjärjestelytoimituksissa ei yleensä ole tar-peen arvioida koko laajaa tilusjärjestelyaluetta, vaan arviointi voidaan keskittää vaihtuvien tilusten arviointiin. Tällöin arviointi voidaan suorittaa vaiheittain esimerkiksi niin, että ennen alustavaa jakosuunnitelmaa pellot luokitellaan esim. kolmeen tai neljään luokkaan. Arviointi tarkennetaan jakosuunnitelmassa vaihtuvien alueiden osalta siten, että arviointi valmistuu jakosuunnitelmapäätöksen yhteydessä. 
Peltotiluksia ei voi vaihtaa vapaasti keskenään. Yleensä tiloille ovat tärkeitä talouskeskuksen lähellä sijaitsevat pellot. Tärkeitä on myös valittuun tuotantosuuntaan sopivat pellot. Näin lohkokoolla ja maalajilla voi olla tietyn tilan osalta tärkeä merkitys. Toisaalta tuotantosuunta ei ole pysyvä. Tilusjärjestelyissä tällaisia reunaehtoja hallitaan myös sillä, että tietynlaisia peltoja ei vaihdeta.

Maatalouden tuottavuutta parannetaan nykyään tavallisimmin pellon määrää lisäämällä. Perinteinen vaihtoehto on tehostaa olemassa olevan pellon tuottokykyä (ojitus, kalkitus jne). Muita tapoja on esimerkiksi tuotantosuunnan vaihto (erikoistuminen), erilaiset yhteistyömuodot ja urakointipalvelujen käyttö tai tarjoaminen. Tilusjärjestelytoimituksessa viljelykustannukset vähenevät ja maatalouden tuottavuus paranee, kun viljelijän hajallaan sijaitsevia peltolohkoja muutetaan yhtenäisemmiksi ja lähemmäs talouskeskusta.  

Kauppa-arvo

Tehtyjen peltokauppojen sijainti-, pinta-ala- ja hintatiedot saadaan helposti kauppahintarekisteristä. Sen sijaan kauppojen kohteena olevien peltojen laatuun liittyvät tekijät on selvitettävä eri lähteistä. Hyvänä apuna kauppahintaselvityksen teossa on maastotietojärjestelmä (Maanmittauslaitos) ja peltolohkorekis-teri (Ruokavirasto).

Pellon hintaan vaikuttavia tekijöitä on selvitetty monissa tutkimuksissa. Toistuvasti esiin tulevia vaikutta-via tekijöitä ovat kunnan peltovaltaisuus (pellon keskittyneisyys), lohkokoko ja pellon sijainti keskuksiin nähden. Myös lähiympäristön vaikutus on muutakin kuin etäisyyttä taajamista, esimerkiksi rajoittuminen metsään tai suohon alentaa hintaa. Kauppahintatutkimuksissa on vaikea selvittää pellon muodon ja ta-louskeskusetäisyyden vaikutusta. Vain pellon sijainti alle 500 m etäisyydellä talouskeskuksesta näkyi hintatutkimuksessa. Pellon muodon vaikutusta on vaikea ottaa huomioon laskennallisena tekijänä tai inventoituna luokkiin. Maalajin ja multavuuden vaikutuksia kauppahintoihin ei ole tutkittu.  (Peltola ym. 2006, Pyykkönen 2006).

Jako- ja järjestelytoimituksissa kauppa-arvoa voidaan käyttää useammassa eri tarkoituksessa, kuten karkeassa luokittelussa, jyvityksen ja muun arvioinnin välisen arvosuhteen määrittelyssä sekä kokonais-arvioinnissa.

Tuottoarvo

Pellon puhtaan tuoton määrittäminen on vaikeaa vuosittaisten vaihtelujen ja tuotantoon liittyvien monien tuotantotekijöiden arvottamisen vaikeuden vuoksi. Tuottoarvon määritys voidaan tehdä vuokratuottoihin perustuen, mikäli saatavilla on tietoa vapailla markkinoilla noudatettavista pellonvuokrista.

Pellon tuottokykyyn perustuva jyvitys

KML:n mukaan pellon jyvitysarvioinnin tulee perustua kestävään tuottokykyyn. Siihen vaikuttavat pellon luontaiset ominaisuudet sekä muut arvotekijät eli ns. erikoistekijät. Pellon arvoon vaikuttavat myös maa-taloustuet sekä viljelmän tuotantosuunta.

Maan laadun mukaan pellot ryhmitellään kivennäispeltoihin, turvepeltoihin ja suopeltoihin. Kivennäispelloissa sekä muokkauskerros että pohjamaa ovat kivennäismaata. Turvepellossa muokkauskerroksena on alle 30 cm paksu turvekerros ja pohjamaa on kivennäismaata. Suopellossa sekä muokkaus- että pohjakerros ovat turvetta. Peltoviljelyn kannalta on suotavaa, että tilalla on useampaa eri maalajia, sillä ne tasaavat töiden aloittamisajankohtaa työhuippujen aikaan. Turve- ja suopelloilla on otettava huomioon, että niiden hallanarkuus ja mahdolliset kantavuusongelmat rajoittavat viljelykasvivalikoimaa ja käytettävää koneistusta.

Viljavuustutkimuksen suorittaminen määrävuosin on nykyisin osa maatalouden viljelijätukien ehtoja. Viljavuuden perustutkimuksesta saadaan tuloksena maalaji ja multavuus, happamuus (pH), johtoluku (JI), fosfori (P), kalsium (Ca), magnesium (Mg), kalium (K) ja rikki (S). Käytännössä viljavuustutkimuksia on hyödynnetty toimituksissa niin, että maalaji ja multavuus on otettu jyvityksen perustaksi ja happamuutta on verrattu normitilanteeseen, jolloin on saatu tilikorvauksia varten kustannusperusteinen hyvitys-/puutoslaskentaan perustuvat tilikorvaukset.

Pellon jyvityksen tueksi on pitkään ollut käytössä jyvitystaulukkoja, joista saadaan ns. perusjyväluku pellon luontaisten ominaisuuksien perusteella. Alan kirjallisuudessa esitetyt jyvitystaulukot (mm. WIIALA 1976, s. 240) perustuvat lähtökohdiltaan 1950-luvulla tehtyihin selvityksiin maalajien luontaisesta tuottokyvystä (lähinnä VUORINEN 1952, s. 419 -). Suositus jyvitystaulukoksi (taulukko 4) on tehty em. lähteiden perusteella tarkistamalla (viimeisin tarkistus vuodelta 1997) maalajiluokitusta ja humuksen määrän vaikutusta. Suositus jyvitystaulukoksi löytyy oikeasta sivupalkista.

Taulukot on tehty aikana, jolloin maatalouden saama tuki kohdistui voimakkaimmin lopputuotteen hintaan. Nykyinen pääosin pinta-alaperusteinen tukijärjestelmä on muuttanut maatalouden tuloslaskentaa. Ilman tukia esim. katetuotot olisivat tavallisimmilla viljelykasveilla negatiivisia tai nollan tienoilla, mikä merkitsee peltojen välisten erojen kaventumista. Katso pääluku 10. Viljelijätukijärjestelmän huomioonottamisesta 

Jyvitystaulukon perusteella annettua perusjyvälukua tarkistetaan tarvittaessa pellon tuottokykyyn vaikuttavilla erikoistekijöillä. Koska jyvitystaulukossa esitetyt jyväluvut ovat hyvälaatuisille, optimaalisille pelloille, erikoistekijät ovat yleensä jyvälukua alentavia. Taulukossa 1 on lueteltu tärkeimpiä pellon tuottokykyyn vaikuttavia tekijöitä.

Salaojituksen huomioonottamisesta jyvityksessä tehdään päätös jyvityksen perusteista päätettäessä. Yleensä salaojituksen pellon arvoa kohottava vaikutus sisällytetään jyvitykseen halkomisissa ja pienissä tilusvaihdoissa. Sen sijaan laajemmissa tilusjärjestelyissä salaojitusta ei useinkaan huomioida jyvitysvaiheessa vaan sen vaikutus tulee käsittelyyn vasta korvausvaiheessa. 

Taulukko 1. Pellon tuottokykyyn vaikuttavia tekijöitä (ANON. 1997 a, s. 4, OLLILA 1997, s. 11-, WIIALA 1976, s. 241-, ANON. 1954, s. 15-). Erikoistekijöitä luettelossa on mainittu vain esimerkinomaisesti.

 
Perustekijät  Kuvaus
1) Luontaiset ominaisuudet -maalaji
-multavuus eli humuspitoisuus
-ruokamultakerroksen paksuus
-fysikaaliset ja kemialliset maaperätekijät
2) Erikoistekijät -sijainti
-koko ja muoto
-jankon ja pohjamaan poikkeuksellinen
laatu esim. happamuus
-kivisyys ja lohkareisuus
-soistuneisuus ja vetisyys
-hallanarkuus
-viettävyys ja kumpuilevuus
-kallioperäisyys
-valaistussuhteet
-rajoittuminen metsään tai suohon
-EU-tuki

   
Pellon maalaji ja ruokamullan paksuus voidaan myös määrittää ottamalla kairalla tai lapiolla maanäyte, josta maalaji määritetään joko sormituntumalla tai silmävaraisesti. Kivennäispellon multavuus määräytyy orgaanisen aineksen pitoisuuden perusteella. Maan savespitoisuus voidaan määritellä yksinkertaisen kierityskokeen avulla.

Pellon maalaji ja ruokamullan paksuus voidaan myös määrittää ottamalla kairalla tai lapiolla maanäyte, josta maalaji määritetään joko sormituntumalla tai silmävaraisesti. Kivennäispellon multavuus määräytyy orgaanisen aineksen pitoisuuden perusteella. Maan savespitoisuus voidaan määritellä yksinkertaisen kierityskokeen avulla. Ks. maalajin määritystavat ja suoritusohje maan savespitoisuuden määritykseen kierityskokeen avulla ja multavuusluokitus (ANON 1996 a, s. 5-).

Viljelystä syrjäytyneen ns. heittopellon jyvitysperusteena voidaan pitää metsämaata, mikäli peltolohkolle ei ole mahdollista saada tai siirtää esim. perustukea (ent. tilatukea) tai metsityskorvausta. 

Eloperäinen aines parantaa kivennäismaiden rakennetta ja lisää maan veden ja ravinteiden pidätyskykyä. Orgaanisen aineksen pitoisuuden perusteella määritellyt multavuusluokat on esitetty taulukossa 2. Kivennäismailla orgaanisen aineksen optimaalinen pitoisuus on noin 15 %. (ANON. 1997 a, s. 7).

Taulukko 2. Multavuuden luokitus (ANON. 1997 a, s. 7).

Muokkauskerroksen
orgaanisen
aineksen pitoisuus, % 

Nimitys Lyhenne
alle 3
3 - 5.9
6 - 11.9
12 - 19.9
20 - 39.9
yli 40 
vähämultainen
multava
runsasmultainen
erittäin runsasmultainen
multamaa
turvemaa
vm
m
rm
erm
Mm
esim. Ct, St jne.

 

Multamaata on syntynyt esimerkiksi silloin kun ohutturpeista suota on raivattu pelloksi ja pinnalla ollut turve on muokattaessa sekoittunut alla olleeseen kivennäismaahan. Multamaalla muokkauskerroksen humusprosentti on yli 20. Multamaan jyväluku saadaan peltojen jyvitystaulukosta multamaahan sekoittuneen kivennäismaan riviltä. Jyvälukuna käytetään optimihumusprosentin (15 %) mukaisia arvoja tai harkinnan mukaan sitä alhaisempia arvoja.

Turpeen maatuneisuutta kuvataan von Postin kymmenluokituksella maatumattomasta (H1) täysin maatuneeseen (H10). Turpeen maatuneisuus määritellään puristamalla turvenäytettä kädessä ja tarkkailemalla turpeesta erkanevan nesteen väriä ja sameutta, sormien lomitse puristuvan massan määrää, puristejäännöksen kimmoisuutta ja kasvinjäännösten tunnistettavuutta (taulukko 3).

Taulukko 3. Turpeen maatumisasteet (ANON 1954, s. 13-14).

Maatumisaste Visuaalinen arviointi Puristustulos
Raakamaa Maatumatonta turvetta, kasvirakenne selvästi erotettavissa.  Kirkasta vettä, enintään hieman puuromaista.
Sopivasti maatunutta Selvästi maatunutta turvetta, kasvirakennetta vielä erotettavissa. Sameaa vettä, osa turpeesta menee sormien välistä.
Ylimaatunutta Maatunutta turvetta, kasvirakennetta ei erotettavissa.  Puristettaessa turvetta suurin osa menee sormien välistä.

Ks. Taulukko 4. Peltojen jyvitystaulukko. Uudistettu 1997. (VUORINEN 1952, ANON. 1954, ANON. 1997 a)

Turve- ja suopeltojen kohdalla edellytetään, että 
•    turpeiden pH-arvo on normaali (ks. Maalajit)
•    turpeen alla oleva kivennäismaa on hyvänlaatuista; karkea hieta ja sitä hienommat maalajit.
Ks. maalajien nimet ja lyhenteet sekä lyhyt kuvaus niiden viljelyominaisuuksista.

Erikoistekijöiden vaikutus peruspistelukuun

Sijainti

Toimituksen tavoitteista riippuu se, tehdäänkö peruspistelukuun sijaintikorjaus. Jos sijaintikorjaus tehdään, toimituspöytäkirjaan tulee selkeästi merkitä mille matkalle korjaus on tehty. Korjaus voidaan tehdä esim. talouskeskuksesta pellon ns. veräjäpisteeseen tai veräjäpisteestä lähimpään talouskeskukseen.

Peltolohkon ja talouskeskuksen välisen etäisyyden perusteella (mitattuna yhdensuuntaiseen kulkumatkaan menevänä aikana) voidaan viljellyn maan jyvälukua korjata taulukon 5 perusteella. 

Taulukko 5. Peltolohkon etäisyyden vaikutus jyvityksen peruspistelukuun.

Vyöhyke, min Vyöhyke, km, kun
nopeus 12,5 km/h
Korjaus
peruspistelukuun, %
0 - 10
10 - 20
20 - 60
60 <  
 0 - 10
10 - 20
20 - 60
60 < 
+ 10
+/- 0
- 5 - - 20
- 20

Pellon ja talouskeskuksen välinen etäisyys (min) selvitetään tavanomaisesti käytettävän tieyhteyden mukaan. Yhteen matkaan sisältyvien erilaisten tieosuuksien vaikutus otetaan huomioon samalla tavalla kuin etäisyyshaitan korvauksessa.

Koko ja muoto

Peltolohkon koon ja muodon vaikutus pellon peruspistelukuun saadaan seuraavasta taulukosta. Peruspisteluvusta vähennetään prosentin ilmoittama osuus. Uusjakoalueilla pellon korjaus otetaan huomioon vain, mikäli pelto rajoittuu luonnolliseksi katsottuihin esteisiin: joki, puro, tie tms. Lohkomallit ja haittaluokat ovat samat kuin päistehaitan korvauksissa.

Ks. Taulukko 6. Peltolohkon koon ja muodon vaikutus peruspistelukuun %

Muut erikoistekijät

Erikoistekijöitä on kohteesta ja alueesta riippuen varsin paljon. Seuraavaan taulukkoon on koottu muutamia aikaisemmissa julkaisuissa tarkasteltuja erikoistekijöitä.

Taulukko 7. Erikoistekijöiden enimmäisvaikutus peruspistelukuun prosentteina (WIIALA 1976, s. 241, ANO ANON. 1954, s. 15 -).

Erikoistekijät   positiivinen
vaikutus, % 
negatiivinen
vaikutus, %
- jankon ja pohjamaan poikkeuksellinen laatu
- poikkeuksellinen happamuusaste
- ruokamullan kivisyys ja lohkareisuus
- kyntökerroksen kantoisuus ja liekoisuus
- haitallinen viettävyys
- kumpuileva maasto
- hallanarkuus, rajoittuminen metsään tai suohon
- valaistussuhteet, varjostus

4
4
-
-
-
-
-

12
8
20
20
20
10
12

6

   

Lopullinen jyväluku

Tiluksen lopullinen jyväluku saadaan tekemällä peruspistelukuun erikoistekijöistä johtuvat korjaukset.

Pellon muita käyttömuotoja

Viljelijä voi valita pellolle muitakin käyttömuotoja kuin sadontuotannon. Tukijärjestelmän piirissä on myös hoidettu viljelemätön pelto, joita ovat luonnonhoitopellot (perustuki ja luonnonhaittakorvaus) ja kesannot (perustuki). Luonnonhoitopellot ovat hoidettuja viljelemättömiä peltoja, joita on kuitenkin pidettävä sellaisessa kunnossa, ettei alueiden käyttö maatalouden tarkoituksiin vaarannu. Pääsääntöisesti hoidetut viljelemättömät pellot on pidettävä kasvipeitteisinä ja niiden kasvusto on uusittava tarvittaessa. Luonnonhoitopeltojen tarkoituksena on vähentää pelloilta aiheutuvaa ravinnekuormitusta. Samalla lisätään luonnon monimuotoisuutta ja maaseutumaiseman monipuolisuutta. Luonnonhoitopeltoja ovat monivuotiset nurmipellot ja monimuotoisuuspellot. Monimuotoisuuspeltojen vaihtoehtoja ovat riista-, maisema- ja niittypelto. Kesantoja ovat viher-, sänki- ja avokesannot. 

Puutarha 

Puutarhatuotanto katsotaan maatalouden piiriin kuuluvaksi, joten sen jyvityksen tulisi perustua pellon tapaan kestävään tuottokykyyn.

Puutarhan arvioinnissa on muistettava, että puutarhaviljely kuuluu maatalouden viljelijätukien piiriin. Perustuessa ja peltokasvipalkkiossa (maksetaan AB-alueella avomaan vihanneksille) noudatetaan yleistä lohkon minimipinta-alaa 0,05 ha. Jos peltoa on alle 5 ha, mutta viljellään puutarhakasveja, niin ympäristökorvauksessa ja luomutuotannossa riittää 1 ha puutarhakasvialaa em. tukiin ja sitoumuksiin. 

Puutarhakasvien viljelyalaan luetaan avomaan vihannesten (ihmisravinnoksi käytettävät vihannekset), marjojen, hedelmien, siemenmauste- ja lääkekasvien, koristekasvien, taimitarhatuotannon ja yrttimausteiden viljelyalat sekä kasvimaaksi ilmoitettu viljelyala.

Puutarha jyvitetään samalla tavalla kuin viljelty maa. Puutarhan peruspistelukuna voidaan pitää alueen parhaan pellon pistelukua.

Laidun ja niitty 

Laidun jyvitetään samalla tavalla kuin viljelty maa. Laitumen tuottoperusteiseen arvoon vaikuttaa se, mitä maataloustukia kyseinen laidunala saa.  Laidun voi olla viljelykierrossa olevaa nurmea tai pysyvää laidunta. 

Perustukikelpoisista aloista on erotettava omiksi peruslohkoikseen viljelemättömät alat, jotka ovat tukiominaisuudeltaan muussa kuin maatalouskäytössä olevaa alaa. Viljelemättömiin aloihin luetaan kivi- ja kantokasat, keskeneräiset raiviot, metsäsaarekkeet, pahoin pensoittuneet pellot, kosteikot ja laskeutusaltaat. (Ruokavirasto 2021)

Metsälaidun luetaan metsämaahan. Puustoiset hakamaat ja muut puustoisuuden vuoksi pysyviin laitumiin kelpaamattomat alueet kuuluvat metsämaahan. Metsitetyt ja metsitystä varten käsitellyt pellot luetaan myös metsämaahan. Joulukuusiviljelmät ovat metsämaata. (Ruokavirasto 2021)