Erityismaa on KMA 54 §:n mukaan maankäyttölaji, johon luetaan muuhun kuin maa- ja metsätaloustuotantoon käytettävät tilukset ja joita ei ole määritelty kitu- tai joutomaiksi. Tilusten arvioinnissa käytetään yleisesti käsitettä erityisarvoinen maa tai alue, mikä kuvastaa nykyisen maankäytön ohella myös alueen odotusarvoa.
Erityisarvoiseksi maaksi katsotaan tilus, jolla on yleisesti erityisarvoa rakentamiseen, maa-ainesten ottoon, virkistykseen tai muuhun erityiseen tarkoitukseen (KML 198 §). Se voi olla jo edellä mainitussa käyttötarkoituksessa taikka se on maa- ja metsätalouskäytössä tällä hetkellä olevaa maata, jolla on tule-vaisuudessa tehokkaampia maankäyttömahdollisuuksia.
KML 198 §:n mukaan arviointitapa valitaan jyvitysarvioinnissa sen mukaan, kuinka yleisesti erityisarvoa tiluksilla esiintyy. Jos erityisarvoa on yleisesti, jyvitetään kauppa- tai tuottoarvon perusteella. Jos taas vain vähäisellä osalla jyvitettävistä tiluksista on erityisarvoa ja se on lisäksi suuri verrattuna em. perus-elinkeinojen mukaisiin arvoihin nähden, tilukset jyvitetään maa- ja metsätalouteen tai kalastukseen käytettynä olevan arvon perusteella, jolleivat asianosaiset muuta sovi. Jälkimmäisessä tapauksessa erityis-arvon ja jyvityksessä käytettävän arvon erotus korvataan rahana.
Pääsääntönä voisi olla, että erityisarvoiset alueet arvioidaan alun perin käyvän arvon periaatteen mukaan. Näin on hyvä menetellä ainakin rakennuspaikkojen osalta. Arviointia varten tarvittavien selvitysten ja inventointien aikataulu on syytä ottaa huomioon toimituksen suunnittelussa. Joissakin tapauksissa tutkimustietojen keruu ja tarvittavat lausunnot vievät sen verran aikaa, että lopullisista korvauksista voidaan päättää vasta toimituksen loppuvaiheessa.