Korvausten laskentaperusteet
Työnmenekki
Yksikkökustannukset
Erikoistapaukset
Peruna ja sokerijuurikas
Karjasta aiheutuvat lisäkustannukset
Reunahaitta-alat ja päällekkäislevitys
Reunavaikutus
Päällekkäislevitys
Sovellusohjeita
Mukauttamistoimenpiteet
Ojitus
Lohkomallit
Lähteet
Lunastuksen johdosta peltolohkon muoto ja koko muuttuvat. Lohkon muodon ja koon vaikutusta sen kauppa-arvoon ovat tutkineet hintamallien avulla mm. Peltola ym. (2006, s. 21-26). Tutkimuksen mukaan lohkokoon kasvu nostaa yksikköhintaa mutta tämä vaikutus hidastuu selvästi 5 hehtaarin kohdalla. Peltovaltaisilla alueilla ison ja pienen lohkon hintaeron todettiin olevan kaikkein suurin.
Lohkon muodon vaikutusta tutkittiin lohkon pinta-alasta ja piiristä laskettavalla muototekijällä, joka määriteltiin lausekkeella muoto = pinta-ala / (piiri/4)^2. Lauseke perustuu oletukseen, että mitä enemmän pinta-alaa on suhteessa piiriin, sitä parempi muoto keskimäärin on. Näin määritellyn muototekijän ongelmana on, että todellisuudessa neliön muotoinen palsta ei ole ideaalisin. Peltola ym. viittaavat tässä kohtaa tutkimukseen Klemola, Laaksonen, Mattila, Fågel (2001), jonka mukaan pitkänomaiset lohkot ovat ajamisajan kannalta edullisimpia, ajosuuntaan nähden lyhyet ja leveät lohkot ovat epäedullisia, lohkon muoto vaikuttaa eniten pienillä lohkoilla ja lohkon suuretessa muodon vaikutus vähenee. Peltolan ym. mukaan heidän itsensä käyttämä laskennallinen muototekijä antaa siten vain karkean ja harhaisen käsityksen muodon vaikutuksesta. Kiinteistö- ja lohkorajojen ilmaisema muoto ja sen vaikutus hintaan todettiin olevan vaikeasti lähestyttävä ilmiö. Tulokset osoittautuivat monilta osin niin epäloogisiksi, etteivät he olleet niiden käyttökelpoisuudesta varmoja. Hiironen ym. (2009, s. 16) esittävät, että muodon laskennalliselle arvolle olisi Peltolan ym. tutkimuksessa kannattanut valita sellainen taitepiste, joka olisi pitänyt suorakaiteen 1:8 muotoista lohkoa ideaalisimpana. Lisäksi muoto-muuttujasta olisi heidän mukaansa kannattanut muodostaa yhteisvaikutusmuuttuja lohkon pinta-alan kanssa.
Käytettävissä olevat tutkimukset eivät siis mahdollista lohkon koon ja muodon muutoksesta jäljelle jäävälle lohkolle tai lohkoille aiheutuvan arvon alenemisen luotettavaa arviointia kauppa-arvomenetelmällä. Haitan arviointia on siksi yleensä lähestyttävä tuotto- ja kustannusarvomenetelmillä.
Peltolohkon muodon ja koon muuttuminen johtaa yleensä päistealueiden suhteelliseen lisääntymiseen, joka vuorostaan aiheuttaa peltotyön menekin kasvua, päällekkäislevitykseen kuluvaa siemen-, lannoite- ja kasvinsuojeluainehukkaa, sekä pellon reuna-alueiden sadonvähennyksiä. Koska haitalliset vaikutukset ovat kohdennettavissa lohkon päistealueille, käytetään edellä esitetyistä taloudellisista vaikutuksista nimitystä päistehaitta.
Päistehaitan arviointi tapahtuu laskemalla muutokset peltotöiden viljelykustannuksissa sekä ottamalla huomioon päällekkäislevityksen ja reuna-alueiden sadonvähenemisen vaikutukset.
Viljelykustannusten arviointia varten selvitetään vanhan ja uuden tilanteen mukaisten peltolohkojen pinta-alat, muodot, viljelykasvit ja ojitus. Viljelykasvien ja tilan tuotantosuunnan perusteella päätellään viljelyjärjestelmä sekä valitaan laskentaan parhaiten sopiva työkustannusten taulukko oikeasta sivupalkista. Myös lohkon muodon ja koon vaikutus otetaan huomioon. Muutos työkustannuksissa saadaan uuden ja vanhan tilanteen kustannusten erotuksena. Erotusta laskettaessa on otettava huomioon pinta-aloissa tapahtuva muutos eli se, että vanhassa tilanteessa hehtaarikohtainen työkustannus on pienempi kuin uudessa tilanteessa.
Reunavaikutus ja päällekkäislevitys voidaan arvioida erikseen vanhassa ja uudessa tilanteessa ja laskea näiden erotus. Yleensä voidaan uusien päisteiden reunavaikutus ja päällekkäislevitys lisätä suoraan korvaukseen, koska uudet päisteet tulevat entisten lisäksi eikä pinta-alavaikutusta tarvitse ottaa huomioon.
Taulukoissa esitetyt kustannukset ovat vuotuiskustannuksia. Haitankorvaus saadaan pääomittamalla vuotuiskustannus haitan arvioidun kestoajan mukaan.
Korvauksen laskentaa kuvaava esimerkki löytyy oikeasta sivupalkista.
Korvausten laskentaperusteet
Työnmenekki
Viljelyn kokonaistyönmenekkiin sisältyy valmisteluaika talouskeskuksessa ja pellolla, kulkemiseen kuluva aika, työn varsinainen suoritusaika, työn aloittelu ja lopettelu sekä häiriö- ja elpymisajat. Huomattavaa on että matkaan kuluvan ajan lisääntyessä työn suorittamiseen kuluva aika vähenee valmisteluajan ollessa kiinteä.
Valmisteluaika sisältää työkoneen kuntoon laittamisen joko pellolla tai talouskeskuksessa. Kiinteään valmisteluaikaan lasketaan ne työt, jotka tehdään joka päivä talouskeskuksessa mm. traktorin vakiojärjestely ja muu apuaika.
Peltolohkon koon ja muodon muuttuessa viljelyn kokonaistyönmenekki yleensä kasvaa, koska käännöksiin ja kulmatyöskentelyyn kuluu suhteessa entiseen enemmän aikaa. Koon vaikutus viljelyn kokonaistyönmenekkiin on otettu huomioon LUKEn (2022) laatiman korjauskertoimen avulla.
Viljelijän työpäivä on jaettu kahteen neljän tunnin työjaksoon. Jaksojen välillä on ruokatunti, jolloin käydään talouskeskuksessa. Mikäli viljelytyötä ei ehditä suorittamaan yhden jakson aikana, työtä jatketaan seuraavissa jaksoissa, kunnes se tulee suoritetuksi.
Yksikkökustannukset
Päistehaitan lisääntymisestä katsotaan johtuvan niin vähän lisätöitä, että tilalla olevien työkoneiden kapasiteetin katsotaan riittävän myös työhuippujen (kylvö- ja sadonkorjuutyöt) aikana.
Traktorin ja tavallisten työkoneiden konekustannuksina käytetään marginaalikustannusta. Marginaalikustannus on arvioitu laskemalla yhteen ko. koneen käyttökustannus ja puolet peruskustannuksesta. Leikkuupuimuri on hinnoiteltu vuokrakonekustannuksen mukaisesti.
Ihmistyön osalta viljelijän tekemä työ on katsottu omaksi työksi ja viljelytöissä kuten paalauksessa, perunan istutuksessa ja nostossa tarvittava lisätyövoima vieraaksi työksi.
Erikoistapaukset
Peruna ja sokerijuurikas
Perunan ja sokerijuurikkaan viljelyssä lohkon koon ja muodon taloudellisen vaikutuksen selvittäminen on hankalaa. Perunan ja sokerijuurikkaan istutuksessa ei tapahdu päällekkäislevitystä, vaan lohkon pienentyminen ja muodon muuttuminen vähentävät satoa ja lisäävät viljelykustannuksia. Yleensä muilla kuin suorakaiteen muotoisilla pelloilla ei viljellä kumpaakaan lajia, ellei lohkon koko ole merkittävän suuri.
Mikäli lunastuksen jälkeen lohkolla ei ole mahdollista lohkon huonon muodon takia viljellä perunaa tai sokerijuurikasta, on korvattava mahdollinen sadonmenetys viljelyn siirtyessä toiselle, mahdollisesti vähätuottoisemmalle lohkolle.
Mikäli uuden lohkon käyttöönottaminen vaatii huomattavia lisätöitä, kuten esim. muokkausta, tulee ne korvata taulukon "eri työnosien marginaalikustannukset" mukaan. Lisäksi tulee maksaa korvausta siitä, ettei huonomuotoinen pelto kuulu enää tilalle vakiintuneeseen viljelykiertoon (esim. supistumishaitan korvauksena).
Perunan ja sokerijuurikkaan viljelyssä on tärkeää, että rivien päähän jää riittävän leveät päisteet, jotta istutus- ja korjuukoneet mahtuvat kääntymään. Sokerijuurikkaan kylvön jälkeen päisteisiin kylvetään raiheinää tai viljaa, joka korjataan ennen juurikkaan nostoa. Päisteen leveys on 3 - 4 kertaa istutuskoneen leveys. Perunalla päisteen leveys on vähintään 14 metriä ja siihen istutetaan poikittain pääistutussuuntaan nähden perunaa. Poikittaisen penkin leveys sovitetaan kasvinsuojeluruiskun leveyden mukaan.
Perunan osuus viljelykierrosta ei saa suositusten mukaan nousta yli 50 %:n, koska tällöin perunan laatu heikkenee huomattavasti. Viljelykierrossa peruna menestyy parhaiten lyhytikäisen nurmen, kauran ja palkokasvien kanssa.
Karjasta aiheutuvat lisäkustannukset
Karjatiloilla on otettava erikseen huomioon odelman korjuusta sekä karjanlannan levityksestä aiheutuvat kustannukset. Odelman korjuusta aiheutuvat vuotuiskustannukset on arvioitu puoleksi pintalannoituksen ja säilörehun niiton aiheuttamasta kustannuksesta. Ympäristösyistä karjan lietelannan levityksen on oletettu tapahtuvan sijoittamalla heinänurmeen. Lisäksi on muistettava, että sianlantaa ei suositella levitettäväksi ruoka- ja ruokateollisuusperunalle mahdollisten makuhaittojen vuoksi.
Reunahaitta-alat ja päällekkäislevitys
Reunavaikutus
Pellon reunoilla sato ei vastaa pellon keskiosan sadon arvoa. Sato on pienempi sekä kasvullisesti että korjuutappioiden vuoksi. Vaikutus riippuu reunatyypistä ja viljelykasvista. Tässä selvityksessä on tarkasteltu vain kasvullista vaikutusta.
Menetystä kuvataan pellon reunan suuntaisella kaistalla, jonka pinta-ala osoittaa kokonaan menetetyn sadon. Reunatyypeistä on eroteltu vain pääviljelysuunnan suuntaiset ja sen kanssa vino tai suoran kulman muodostavat reunatyypit.
Päällekkäislevitys
Kylvössä, lannoitteiden levityksessä ja kasvinsuojeluruiskutuksissa tapahtuu siementen, lannoitteiden ja kasvinsuojeluaineiden päällekkäislevitystä, ja samalla kaksinkertaisesta levityksestä johtuen saattaa satotaso laskea.
Päällekkäislevityksen kustannukset on laskettu 100 metriä kohti 30, 45 ja 60 asteen kulmille. Tyypillisten kylvölannoittimien, kylvökoneiden, äkeiden ja lannoitteenlevittimien työleveys on 2,5 metriä. Kasvinsuojeluruiskun työleveys on yli10 metriä. Koska maanviljelijä ei käytännössä saa konettaan kääntymään ennen reunaa, ajovarana pidetään yhtä metriä, joka lisää päällekkäislevitysalaa 100 neliöllä. Koska lohkon kulmissa tapahtuu myös päällekkäislevitystä, korvattavan alueen pinta-alaa on harkinnanvaraisesti korotettu.
Kustannuksista korvataan tässä yhteydessä 80 %:ia. Heinänviljelyn kohdalla lisäkustannukseen vaikuttaa vain siemenkustannus, koska ylimääräisen lannoituksen katsotaan korvautuvan lisääntyneenä satona. Kustannuksia laskettaessa oletetaan kylvölannoittimien ym. käytön osuudeksi 93 % ja kasvinsuojeluruiskun 7 %.
Päällekkäislevityksen taulukoiden korvauksia laskettaessa on otettu huomioon vain hukkaan menneiden aineiden kustannukset. Päällekkäislevitystä oletetaan tapahtuvan pääviljelysuuntaa nähden vastassa olevilla sivuilla yhden metrin matkalla ja pääviljelysuunnan suuntaisessa päisteessä yhden metrin leveydeltä vain toisella sivulla.
Sovellusohjeita
Mukauttamistoimenpiteet
Ennen päistekustannusten tarkastelua on lunastustapauksissa harkittava mahdollisuudet haitan vaikutusta pienentäviin mukauttamistoimenpiteisiin, joita ovat mm.
- viljelytöiden uudelleen järjestely pirstoutuneilla alueilla esim. salaojittaminen pääviljelysuunnan muuttaminen
- rikkoutuneen lohkonosan liittäminen viereiseen tuotantolohkoon tai
- jäännöslohkon metsitys kokonaan tai osittain.
Ojitus
Taulukoiden arvot on laskettu salaojitetulle lohkolle. Avo-ojitetun lohkon päistekustannukset muodostuvat samoista tekijöistä kuin salaojitetunkin. Käytännössä avo-ojitetulla pellolla vuotuinen työnmenekki on salaojitettuja peltoja suurempi, koska ojat asettavat ajotekniikalle tiettyjä rajoituksia. Avo-ojitetulla pellolla voidaan korvausta harkinnan mukaan korottaa 5 -10 % tai taulukon mukaan.
Mikäli avo-ojat jäävät entisille paikoilleen, ei ojituksen perusteella tarvitse tehdä korjauksia, koska laskelmissa verrataan entisen ja nykyisen tilanteen välisiä kustannuksia.
Lohkomallit
Lohkomallit
Lohkon muodon korjauskertoimet
Lähteet
Hiironen Juhana, Mattila Päivi, Lääti Maija, Oja Hannu, Katajamäki Marjo, Tanskanen Heidi, Konttinen Kalle ja Penttilä Laura: Uusjaon hyötylaskelmien uudistaminen. Uusjakojen hyötylaskelmien uudistaminen -projektin (UJHYÖTY) loppuraportti. Maanmittauslaitos. Helsinki 2009. 97 s.
Klemola Esa, Karttunen Janne, Kaila Eerikki, Laaksonen Kaija, Kirkkari Anna-Maija: Lohkon koon ja muodon taloudelliset vaikutukset. Työtehoseuran julkaisuja 386. Helsinki 2002.
Niskanen, Olli & Viitala Juho & Wejberg, Henrik & Torvinen, Mikael & Karhula, Timo: Kiinteistörakennetta kehittämällä kestävyyttä viljelyyn: KIVAPELTO-hankkeen loppuraportti. LUKE 2022.
Peltola, Antti: Lohkon koon ja muodon vaikutus peltotöiden työnmenekkiin. Pro gradu-työ, Helsingin yliopisto, maatalousteknologian laitos. Helsinki 1979. 130 s.
Pehkonen, Aarne & Lindholm, Anja: Päistekulman vaikutuksesta peltoviljelytöiden työnmenekkiin. Helsingin yliopisto, maatalousteknologian laitos, tutkimustiedote n:o 30. Helsinki 1979. 53 s.
Maataloustöiden standardiaikajärjestelmä. Helsinki 1980. Työtehoseuran maatalous- ja rakennusosaston moniste 1/1980
Mattila, Päivi: Päistehaitan arviointiperusteista lunastustoimituksissa. Helsinki 1980. 51 s.
Maatalouden työnormit. Työtehoseuran maatalous- ja rakennusosaston monisteita 2/1988. Helsinki 1988. 157 s.
Peltola Risto, Mattila Päivi, Kasteenpohja Elina ja Väänänen Juhani: Pellon arvo. Pellon käypä arvo -projektin (PELTO) loppuraportti. Maanmittauslaitoksen julkaisuja nro 102. Helsinki 2006. 49 s.
Työtehoseuran maataloustiedotteet 4/1992 (411), 12/1992 (419), 14/1992 (421), 14/1993 (436), 6/1994 (443).
Perunan tuotanto. Helsinki 1992. Maaseutukeskusten liiton julkaisuja no 850, Tieto tuottamaan 64, 111 s.
Mallilaskelmia maataloudesta 2006. Pro Agria Maaseutukeskusten Liiton julkaisuja nro 1030. Helsinki 2006.
Nurmenviljely. Helsinki 1994. Maaseutukeskusten liiton julkaisuja no 872, Tieto tuottamaan 69, 124 s.
Sokerijuurikkaan viljelyopas. Perniö 1994. Juurikassarka n:o 2 1994. 78 s.