Pohjavedellä tarkoitetaan vesilain 1:3 §:n mukaan maa- ja kallioperässä olevaa vettä.
Pohjaveden pinnan korkeuteen liittyvät kysymykset ja epäselvyydet ovat yleisiä erityisesti maantietoimitusten yhteydessä. Usein maanomistaja esittää korvausvaatimuksen pohjaveden pinnan alenemisen johdosta, mikä olisi aiheutunut ko. toimituksessa käsiteltävänä olevasta maanrakennushankkeesta.
Maaperässä olevan rengaskaivon (yleensä noin 7 m syviä) vedenkorkeus maanpinnasta on helppo mitata. Pohjaveden pinnan vaihtelua on syytä aina seurata ennen hanketta, sen kestäessä ja sen valmistuttua. Tämä on ainoa tapa tehdä johtopäätöksiä hankkeen vaikutuksesta pohjavedenpintaan. Yleensä rakentajilla on tämä asia toimenpidelistallaan suuremmissa hankkeissa.
Koska toimituksissa korvataan vain hankkeesta aiheutuvat vahingot ja haitat, on syytä tietää, että pohjaveteen kohdistuu eräitä luonnollisia tekijöitä, jotka eivät siis ole korvattavia haittoja.
Pohjavedenpinnan luonnollinen vaihtelu
Vedenpinnalle on ominaista luonnollinen vuosittainen vaihtelu. Se on tutkimuksien mukaan 0,5 - 0,8 m. Korkeimmillaan vedenpinta on lumen ja roudan sulamisen jälkeen kesäkuussa. Ennen syyssateita tapahtuu aleneminen, minkä sateet kääntävät nousuun. Pinta laskee jälleen maalis-huhtikuulla, noustakseen kesäkuussa maksimiinsa. Vedenpinnalle on ominaista vastaavasti luonnolliset pitkän aikavälin vaihtelut. Vuosittain vaihtelevat sademäärät heijastuvat pohjaveden pinnan korkeuteen. Pitkän aikavälin luonnollinen vaihtelu voi olla tutkimuksien mukaan kaksi kertaa vuosittaisen vaihtelun suuruinen eli 1,5 m kertaluokkaa.
Mikäli vedenpinnan vaihtelu ei sovi luonnollisen vaihtelun rajoihin, se on ilmeisesti hankkeesta johtuva eli ihmisen aiheuttama.
Tyypilliset korvaustilanteet
Tyyppitapaus 1. Usein maanomistajan kuivunut kaivo korvataan porakaivolla, josta vettä tulee riittävästi. Porakaivossa on mitä ilmeisimmin ainakin rautaa (Fe) ja mangaania (Mn) enemmän kuin kuivuneessa rengaskaivossa. Lisäksi fluori-, arseeni- ja radonpitoisuudet saattavat olla haitallisen suuria. Veden laatu on syytä tutkia noin kuukausi uuden kaivon käyttöönoton jälkeen. Tällöin porauksen vaikutukset (mm. kivituhka) ovat veden käytön myötä hävinneet vedestä ja veden laatutaso vastaa lopullista tasoaan. Tämän jälkeen mahdollisesti tarvittava suodatinlaitteisto voidaan hankkia.
Tyyppitapaus 2. Maanrakennushankkeen johdosta pohjaveden pinta usein laskee, joskus se voi myös nousta. Nämä ovat merkkejä muutoksista pohjaveden virtausolosuhteissa. Samalla veden laatuominaisuudet voivat muuttua myöskin (huonommiksi) ja vaaditaan korjaustoimenpiteitä. Veden pinnanmuutostapauksissa on syytä tutkituttaa myös veden laatu.
Korvaukset ja niiden perusteet
Oheisissa taulukoissa on esitetty aihepiirin kustannustietoutta, kuten kaivon rakentamiskustannuksia.
Vedenpinnan haitalliseksi todettu aleneminen kuilukaivossa (rengaskaivo) voidaan korvata:
1. Syventämällä kaivoa ja laittamalla kaivon sisään esim. 1 m:n renkaiden sisälle pienemmät renkaat. Mikäli veden laatu vain on muuttunut hankkeen seurauksena huonommaksi, asia voidaan usein korjata suodattimilla. Suodattimen valinta perustuu vesinäytteen analysointituloksiin.
2. Rakentamalla uusi kuilukaivo sopivaan paikkaan, josta vettä löytyy. Yleensä se tehdään entisen paikalle kaivinkonetyönä.
3. Rakentamalla uusi siiviläputkikaivo, jotka 1960-luvulta lähtien ovat korvanneet suurelta osin kuilukaivoja, maaperämielessä sopivilla alueilla.
4. Rakentamalla korvaava kallioporakaivo, mikä on selvästi yleisin ratkaisu haja-asutusalueella. Porakaivotapaukseen liittyy yleisesti veden laatuun liittyviä ongelmia, joita edellä on käsitelty. Yleisimpinä rauta, mangaani, arseeni, radon ja fluori. Siksi porakaivojen veden laatu on selvitettävä ja laatu parannettava vedensuodattimilla.
5. Kaivo-ongelma ratkaistaan liittymällä mahdollisen vesihuoltoyhtiön verkostoon. Toiminta-alueella, yleensä 100 m runkojohdon molemmin puolin, verkostoon on oikeus liittyä suoraan. Sen ulkopuolella sijaitsevat tapaukset edellyttävät neuvottelua. Joissakin tapauksissa liittyminen on mahdollista myös asemakaava-alueiden ulkopuolella. Vesiosuuskunnat eivät suosi runkojohdosta kaukana sijaitsevia pienkuluttajia koska veden vaihtuvuus on pieni ja vesi joutuu pitkiä aikoja seisomaan putkistossa. Korvauskäsittelyissä on yleisesti toimittu siten, että käyttömaksuja ei ole korvattu.
Veden laadun heikkeneminen voidaan korvata suodattimilla.
Mikäli vesi ei täytä laatunormeja, sitä voidaan yleensä parantaa erilaisilla suodattimilla tai suodatinyhdistelmillä. Mikäli ongelmat ovat syntyneet toimituksessa käsiteltävän hankkeen johdosta, ne joudutaan toimituksessa usein käsittelemään. Nämä tapaukset liittyvät poikkeuksetta kuilu- ja porakaivoihin. Oikean suodattimen valinta perustuu vesianalyysin tuloksiin. Laitteisto edellyttää yleensä 1-vaiheista vaihtovirtaa eli sähkökytkentätöitä ja putkitöitä. Suodattimet huuhdellaan tavallisesti vastavirtaushuuhtelulla viemäriin. Joissakin tapauksissa suodatinpanokset vaihdetaan määrävälein, josta seuraa siis käyttökustannuksia.
Joissakin tapauksissa veden laatua voidaan parantaa desinfioimalla. Tämä tapahtuu klooraamalla kaivo seuraavan ohjeen mukaisesti. Puhdistus on tarkoituksenmukaista kun on kyse pistemäisestä bakteerisaastumisesta eli esim." rotta kaivossa" -tapaus. Esim. lantalan pitkäaikaisen sijainnin aiheuttamaa maaperän likaantumista ja siitä johtuvaa kolibakteerien aiheuttamaa saastumista kloorauksella ei voida auttaa. Saastumislähde on poistettava ja alue edelleen kunnostettava, ennen kuin veden laatu paranee.
Ks. lisätietoa pohjavesiasioista ja kaivojen vedenpinnan korkeuden ja veden laadun analysoinnista.