Energiaturve
Energiaturpeena käytetään maatunutta rahka- ja saraturvetta. Energiaturvetta on kahta päätuotantotyyppiä: jyrsinturvetta ja palaturvetta. Energiaturpeessa energiamäärän pitää olla mahdollisimman korkea. Energiatuotossa turpeen energiamäärän suuruuteen vaikuttaa ennen kaikkea tuotetun turpeen kosteus. Lisäksi energiamäärään vaikuttavat mm. turvelaji, turpeen maatumisaste, turpeen lämpöarvo, turpeen tuhkapitoisuus.
Jyrsinturpeen kosteus voi olla 38–65 %. Turpeen lämpöarvo vaihtelee eri laatuluokissa 5-10 MJ/kg välillä. Turpeen tuhkapitoisuus vaihtelee eri laatuluokissa 2-10 %:n välillä. Myös turpeen kiintoaineen määrä tilavuusyksikköä kohti, vaikuttaa sen energiamäärään. Kiintoaineksen määrä vaihtelee eri laatuluokissa 0,48–0,80 MWh/m3 välillä. Energiaturpeeksi soveltuvien turvelajien osalta keskimääräinen tehollinen energiasisältö on 0,54 MWh/m3. Koska turpeen rikki- ja typpipitoisuus vaikuttavaa ympäristölupaehtoihin, tulee pitoisuuksien olla pieniä (rikkipitoisuus 0,15–0,50 % ja typpipitoisuus 1,0–3,0 %). (NIC 2006 ja Virtanen ym. 2003.)
Kasvuturve
Turveteollisuusliiton kasvuturpeen laadunmääritysohjeen mukaan kasvualustoina käytetyt turpeet jaetaan kolmeen ryhmään: viljely-, kasvu- ja maanparannusturpeisiin.
Viljelyturve on vaaleaa rahkaturvetta, jonka maatumisaste on H1-3 (von Postin asteikko) ja joka sisältää vähintään 90 % rahkasammalen jäänteitä, joista yli 80 % tulee olla Acutifolia-rahkasammal -ryhmään kuuluvia. Lisäksi varpujen ja muiden puumaisten kasvien jäänteiden määrä saa olla enintään 3 % ja tupasvillan jäänteiden määrä enintään 6 % kuivapainosta. Viljelyturvetta käytetään yleensä kasvualustana kasvihuoneissa.
Kasvuturpeeksi määritellään yleisesti turve, joka soveltuu sellaisenaan kalkki- ja lannoitelisäyksen jälkeen kasvualustaksi, muualle kuin kasvihuoneisiin. Kasvuturpeen raaka-aineena voi olla sekä sara- että rahkavaltainen turve. Kasvuturpeet jaetaan lisäksi kolmeen laatuluokkaan: vaaleisiin, tummiin ja mustiin, joilla on erilaisia laatuvaatimuksia irtotiheyden, maatumisasteen ja johtoluvun (sähkönjohtokyky) suhteen. Suomessa käytetään yleensä vaaleita turvelaatuja ympäristön hoidossa (mm. kuivikkeena, ravinteiden imeytykseen, kompostointiin, suodattimiin jne.) ja tummia turvelaatuja viherrakentamisessa (mm. nurmikot).
Maanparannusturve on tarkoitettu sekoitettavaksi perusmaahan. Turpeen orgaanisen aineksen tulee olla vähintään 50 % kuiva-aineesta. Maanparannusturpeeksi soveltuu siten periaatteessa kaikki turve, joka ei sisällä mitään lisäainesta. (Turveteollisuusliitto 2000, lannoitevalmistelaki 539/2006 ja Virtanen & Hirvasniemi 2007, s. 15.)
Ympäristöturve
Ympäristöturpeella tarkoitetaan viherrakentamiseen, maatalouskäyttöön, nesteiden, kaasujen, ravinteiden ja raskasmetallien sitomiseen sekä erilaisten jätteiden kompostointiin ja biologiseen hajotukseen soveltuvia turpeita. Heikosti maatunut rahkaturve soveltuu hyvin karjan ja turkiseläinten kuivikkeeksi. Etuina ovat hyvä nesteen- ja hajun pidätyskyky sekä kompostoitavuus. Yhdyskuntien ja teollisuuden jätehuollossa turve soveltuu erilaisten orgaanisten jätteiden, kuten jätevesilietteiden ja elintarviketeollisuuden jätteiden, kompostointiin. Heikosti maatunutta rahkaturvetta käytetään myös jonkin verran öljyntorjunnassa ja suodatinaineena sekä ilman että jäteveden puhdistuksessa. Teollisuudessa ja jätevesien puhdistuksessa turve toimii paitsi ravinteiden pidättäjänä, myös tehokkaana raskasmetallien sitojana. Turvetta käytetään lisäksi maataloudessa maanparannusaineena lisäämässä maaperän kuohkeutta ja orgaanisen aineksen määrää. Ympäristöturpeen laatuvaatimukset määräytyvät käyttökohteen mukaan ja siltä vaadittavat ominaisuudet voivat vaihdella huomattavasti käyttötarkoituksesta riippuen.